sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hurmoksellinen ravintolailta

Kävimme perjantaina testaamassa porvoolaisen SicaPelle-ravintolan. Pakko myöntää, että testaaminen on lykkääntynyt ravintolan kummallisen nimen takia. Varsinkin sen ceen. Ja sen Peen! Tiedostamme kyllä, että nimi on kunnianosoitus porvoolaiselle Ville Vallgrenille, Pariisin Villelle, ja etenkin hänen lemmikkiporsaalleen Sikapellelle. Mutta silti.

Onneksi kävimme!

Kaikki tämän jutun kuvat: alakerran isäntä

Jo kokin tervehdys sai silmät nurin yhdeltä jos toiseltakin. Se oli herkullinen teelusikallinen tartar-pihviä, mutta kovin erilaista kuin minun oikeaoppinen raakapihvini. Koska oikeasti pidän lihasta, yleensä vain ärsyynnyn, kun tartariin sotketaan kaikkea turhaa makua peittämään. Nyt ärsyynnyin vain siitä, että en kyennyt erittelemään makuaistimusta. MITÄ siinä oli? Joka tapauksessa kerrassaan riemastuttava alkajainen.

Ellei muistini petä, tarjoilija kertoili, että kaikki ruuat tehdään käsin alusta alkaen ja niin edespäin. Naudanlihan alkuperää kysyttäessä hän mainitsi pientilan nimen, jota kukaan meistä ei ollut ikinä kuullut. Ilmeisesti vähittäismyyntiin yksityisasiakkaille ei liikene sieltä lihaa lainkaan. Luomustatusta heillä ei ole, mutta olot ovat luomutuotantoa vastaavat. Tarjoilija vannoi täyttä luottamusta tilan eläintenhoitomenetelmiin. Kelpasi meille. Myös viinien selostuksessa kuului usein sana luomu, jopa biodynaaminen.

Koska olin autolla liikkeellä, tyydyin yhteen valkoviinilasilliseen koko aterialla. Muut sen sijaan ottivat suositellun viinipaketin ja lisäksi alkuun cavaa. Pakettiin kuului oma huolellisesti valittu viini joka ruokalajille, joukossa pari niin kallista, ettei niitä ikinä tulisi erikseen listalta valittua. Nyt ravintoloitsija oli saanut ne kätkettyä kohtuuhintaiseen pakettiin omaa katettaan pienentämällä ja tarjosi näin asiakkaille hienon elämyksen.

Tarjoilijan viinintuntemus vaikutti rajattomalta. Jokaisen viinin kohdalla hän kertoi paitsi rypäleen ja mitä makuja siinä voi aistia, myös millaiselta tilalta se tulee. Hän kertoi maaperästä, laakson sijainnista, ilmastosta ja siellä puhaltavista tuulista. Hän kertoi, miksi viininviljelijä päätti muuttaa juuri kyseiseen paikkaan tai vaihtaa lajiketta. Hän kertoi perheestä, joka viinin valmistaa, ja valmistusprosessista. Miksi tämä viini päätettiin ottaa ravintolan valikoimiin. Kuinka erilainen sen tuoksu on makuun verrattuna. Kuinka sen maku muuttuu, kun sen kanssa syö tällaista tai tuollaista. Hän tarinoi sujuvasti myös englanniksi naapuripöydässä. Ja ne viinit todella sopivat omiin ruokalajeihinsa ja kruunasivat kokonaisuuden.


Alkupalana oli lohi-jokiraputortellini. Itsessään melko tavanomainen, mutta se liemi! Muistelen, että liemessä oli tomaattia ja sitruunaruohoa, ja se oli hyvä. Todella hyvä.


Toinen ruokalaji: sokerisuolattua siikaa, sitrussalaattia ja marinoituja kasviksia. Mukana oli perinteistä isoäidin kurkkua, mutta myös fenkolia ja parsaa. Oikein maukas, tavanomaista parempi. Tuo tirpsahdus lautasen reunalla on katajasuolaa ja vihreät kökkäreet ilmeisesti rakuuna-aiolia.

Vaihtoehtoja ei juurikaan ollut. Ensimmäiset ruokalajit olivat nämä, ota tai jätä. Pääruuassa oli liha- ja kalavaihtoehto. Muuten oli sen verran valinnan varaa, että sai päättää ottaako neljä vai viisi ruokalajia. Se valinnainen ruokalaji tuli pöytään kolmantena, ja kiitimme onnentähtiämme, että tulimme halunneeksi senkin. Se oli parasta koko ateriassa.


Niin hyvää nokkosrisottoa en ole syönyt koskaan. Enkä mitään muutakaan risottoa. Se oli taivaallista. Ilmeisesti risotot ovat SicaPellen erikoisuus, ja sen kyllä uskoo tätä maistettuaan. Keskellä näkyvä punainen läjä oli tomaatti-valkosipuli-vinaigrette-joku, joka uskomatonta kyllä onnistui entisestäänkin huipentamaan makuelämystä. Yleensäkin tarjoilijan suusta tuli niin paljon ranskaa, ettei junttikorvani kaikkia nimiä muistakaan, mutta lisäksi muistia haittaa se, että ensimmäisen haarukallisen jälkeen olimme kaikki mielenhäiriössä ja kykenimme vain vaimeasti huudahtelemaan: Ooh! Aah!


Ennen neljättä ruokalajia, pääruokaa, saimme hetken toipumisaikaa ja suun raikastukseksi tyrni-gini-jotain, suomeksi jäädykettä. Tarjoilija kuuli tyrnimehukeskustelumme ja kertoi meille hyvän tyrnidrinkkireseptin:


4 cl pehmeää giniä
2 cl tyrnimehua
spritea

Sitten pääruokaan.




Valittavana oli taimen tai entrecote kevätkasvisten kera. Taimenen kaverina porkkanapyre, etrecoten päällä kuivattu tomaatti. Seurueemme pihvinsyöjä valitti, että parsat bearnaise-kastikkeen kera loppuivat hänen lautaseltaan ennen kuin entrecote; olivat ilmeisesti herkullisia. Muuten arvelen, että pääruuat olivat korkealuokkaiset, mutta eivät mitenkään päätään pidemmät muita vastaavia.


Jälkiruokana oli tuhatlehti (paitsi ranskaksi), raparperia ja jugurttijäätelöä. Eipä siinä mitään, hyvää kaikki. Vaan se jälkiruokaviini! Tarjoilija erittäin ystävällisesti kaatoi kuskillekin ihan pienen maistiaisen Alois Kracherin Eiswein Cuvéeta Riedelin tulppaanilasiin, mistä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Jostain syystä pelkkä sen tuoksun hengittäminen sai pyyhkimään kyyneliä. Ja viinin tuoksu yhdistettynä tuhatlehden tuoksuun...! Eikä nyt ole edes vielä maistettu.

Tähän asti olen ollut sitä mieltä, ettei minuun kannata tuhlata kalliita viinejä, kun en kuitenkaan niitä erota laatikkoviineistä. Ei minulla niin hienostunut makuaisti ole. Ehkä tämä kuvitelma johtuukin vain siitä, etten ole koskaan saanut niitä todella hyviä viinejä.

Nyt tavallaan ymmärrän, miksi ravintolan kannattaa myydä kalleuksia vaikka vähän halvemmallakin, että saa taviksen maistamaan. Toipunenko tästä koskaan, ja joudunko nyt vararikkoon kun joudun tempaistuksi gourmet-viinien maailmaan. Sen aika näyttää.


----------------------------------------------------

Toivottakaa kaikki tervetulleeksi Minna, uusi jäsen joukossamme!

8 kommenttia:

  1. Oh, olipa teillä mahtava ravintolan makuelämys! Tuollainen kokemus tuo varmaan tunteen, että pitää uusia reissu ja sillain ettei itse joudu kotiin ajamaan, Olisi se kokemus nuo monet viinit nauttimaan aina siihen sopivan ruuan kanssa. itselläni ei olisi varmaan suurtakaan nautintoa kun en juo mitään alkoholia, en viinejäkään. Mutta jo ruokien hienostuneisuus olis elämys.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo taatusti olisi elämys ilman viinejäkin. Minähän vain lähinnä nuuhkin seuralaisten laseja, ja olin silti näin hurmiossa.

      Olet aivan oikeassa: varasimme pöydän seuraavaa kertaa varten heti tuon nokkosrisoton jälkeen, siis jo ennen kuin edes maistoimme pääruokia. Ja ensi kerralla jätän auton kotiin. Ei nyt ole tarkoitus ihan jatkuvasti ruveta noin törsäämään, mutta meillä sattuu olemaan parin viikon päästä juhlan aihetta, joten nyt olemme ikionnellisia, kun löytyi tällainen paikka.

      Poista
  2. Näyttää ja kuulostaa todella herkulliselta, risotto varsinkin.

    Luomutuotantoa vastaava viittaa ilmeisesti tilaan, jossa muuten noudatetaan luomusääntöjä, mutta eläinten sairastuessa niille annetaan antibiotteja ja lääkkeitä. Muistan jostain niin lukeneeni. Pakko myöntää, etten itse pystyisi puhtaaseen luomuun, en voisi olla lääkitsemättä kipeitä eläimiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan se tarkoittaa myös sitä, että puuttuu muutama neliösentti ikkunaa navetan seinäpinta-alasta. Tai että kaikki heinä ei ole luomumerkittyä. Näillä ei minusta ole niin suurta merkitystä, kunhan elukat pääsevät ulos halutessaan ja pystyvät muutenkin toteuttamaan lajityypillisiä tarpeitaan.

      Voin kyllä suositella SicaPelleä tämän yhden käynnin perusteella! Pitäisiköhän muuten mainita jossain, että en saa provikoita mistään, mitä tässä blogissa kehun... Tuli just mieleen :)

      Poista
    2. Ihan pakko kommentoida tuota luomu ja lääkkeet kommenttia. Kyllähän luomussakin saa lääkitä, mutta se pitää tulla oikeasti tarpeeseen, ei varmuuden vuoksi.
      Voi kun en olisi näin juntti ja kehtaisin mennä johonkin vähän hienompaan ravintolaan, mutta kiva että joku tekee sen puolestani :)

      Poista
    3. Rupea kehtaamaan, kuule! Yleisesti ottaen tiedän, että aterimia aletaan käyttää ulkoreunasta lähtien, mutta nyt niitä oli niin eriparinen määrä tarjolla, että junttiudestani täysin rinnoin nauttien KYSYIN tarjoilijalta alkuruuan tullessa, millä sitä oli tarkoitus syödä. Hän neuvoi oikein mielellään. Ulommaisilla lusikalla ja haarukalla.

      Jos tarjoilija on koppava ja ylemmyydentuntoinen, kyseessä ei ole hyvä ravintola.

      Ihan tavallisissa vaatteissa voi mennä.

      Nyt tekee niin mieli suositella tätä kaikille! :D

      Poista
  3. Pitää varmaankin uskaltautua SicaPelleen seuraavan kerran kun "pääsee" ulos syömään. Sinne on testattu myös ja hyväksi havaittu. Samoin Vanha Laamanni. Kovasti on SicaPelle saanut kehuja kaikilta, joten tarjoaa varmasti makuelämyksiä, niinkuin sinullekin tarjosi. Ja ensiarvoisen tärkeää on hyvä ja ystävällinen palvelu. Ylimielisyys kitkeröittää hyvänkin aterian. Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! Toivottavasti nautit Sicapellestä!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...