Näytetään tekstit, joissa on tunniste keli. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste keli. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. helmikuuta 2015

Törhö lipsuu

Päättömien oravakuvien sarjassa julkaisemme nyt kuvakertomuksen nimeltä Törhö lipsuu. Työnimenä kuvasarjalla oli Eiku. Tuota sanaa viljeltiin kuvaussession aikana useasti kummallakin puolella romanttista vanhaa ikkunalasia. Törhön ja kumppaneiden normaalista syöntityylistä on vertailukuvia täällä.

- Himputin räntäsade! Kuis tämä ote ei nyt oikein pidä?
En ylety syömään! Takajalat lipsuuuuu...

- Äh, ei tää nyt suju. Liusun alas ja kiipeän uudestaan.

- Ylös! Ylös! Eiku...

- Okei, jos ei pysty kiipeämään niin hyppäämällä pääsee!

- Huomio, takakoivet! Ei saa valuaaaaaa...

- Jos mä käännynkin näin ja tartun takajalalla... eiku...

- No hyvä on, uskotaan, tänään ei toimi!

- Mutta neuvokas orava keinot keksii! Mitäs täältä lumen alta löytyykään?

- Rupeankin maaoravaksi parempia ilmoja odotellessa.


MUOKS: Arvontaan voi osallistua huomiseen klo 16 saakka!

------------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan seikkailujamme, Beate56 ja Riina!

perjantai 16. tammikuuta 2015

Syöpä



Arvasin, että sinun on pakko kurkistaa. S-sana on niin räväkkä. Hyvää lööppimateriaalia.

Ja kyllä minulla on syöpä, mutta ihan pikkuinen vain. Leikataan keskiviikkona. On minulla ollut ennenkin. Sekin oli pienenpieni, mutta silloin ryhdyttiin jostain syystä massiivisiin operaatioihin ja minusta leikattiin pois noin kolmasosa. Sitä leikkausta podinkin kauan. Nyt vähän vain nipsaistaan, kuulemma. Hyvä jos yhdeksi yöksi saan jäädä sairaalaan. Ja sitten kassan kautta takaisin töihin.

Sehän tässä on haitannut koko syksyn - sillä sen selvittämiseen, onko tämä nyt syöpä vai mikä tämä on, meni kuukausitolkulla - kun ei ole tiennyt, mitä tuleman pitää eikä osannut suunnitella elämäänsä. Voinko ilmoittautua tuohon tapahtumaan? Voinko luvata hoitaa tämän homman? Kannattaako uusia passi? Tarvitsenko enää uutta talvitakkia? Joko tilaan siemeniä vai odotanko vielä ja katson kuinka käy?

Vähän niin kuin lukisi kohtuullisen mukaansatempaavaa kirjaa. Tekisi mieli saada loppuratkaisu jo selville, mutta sitten toisaalta harmittaa, kun kirja päättyy.


Tätäkin tietä ovat ihmiset ennen minua kulkeneet, ja joku on käynyt laittamassa tienviitankin. Silti minulle on vielä epäselvää, minne oikein olen matkalla.

Jos tulee jännittäviä käänteitä, saatan palata aiheeseen jossain välissä.



Kävin aamulla töissä vetäisemässä yhden kokouksen, ja sitten päivän valjetessa ajoin takaisin kotiinpäin ja ohikin, aina sairaalalle asti. Tätä tietä (kuva). Oli sellainen esitutkimuspäivä, tapasin hoitajan ja sain tiekarttaa vähän matkaa eteenpäin.

No kyllä kaupungissa oli vähän paremmin aurattu kuin tässä kuvan esittämällä alkumatkalla. Täällä syrjäkylillä ei kukaan ollut tullut ajatelleeksi sellaista, vai olisiko lumituisku päässyt aivan yllättämään auraajat. Töissäkin oli parkkipaikalla koskematon hanki, johon sain autollani pungertautua. Kaupungissa oli toisaalta rekka poikittain risteyksessä sutimassa ynnä muuta kaaosta, vaikka olikin vähemmän lunta varsinaisella ajoradalla.

Tänään selvisin kotiin, ja nyt nautin olostani. Oma rauha, pannullinen teetä, voileipiä ja hyvä kirja, ei siihen mahdottomia tarvita.

--------------------

Ensimmäisessä kuvassa esiintyy hyytelösieni nimeltä nystyhytykkä (Exidia glandulosa). Kuva Wikipediasta.

torstai 15. tammikuuta 2015

Hangella

Näin lumisena aikana huomaa, kuinka monenlaisia elukoita tässä ihan vieressä liikkuu. Töiden jälkeen riitti vielä valoa näihin kuviin.


Tuosta on tullut jänis, ellei sitten rusakko.


Minä aina uudestaan hämmästyn, kun huomaan että eläimillä on varpaat. Ja kynnet. Tällä jänikselläkin. Niin kuin en vanhana kaninkasvattajana tietäisi, että pupuilla on kynnet ja ne käyttävät niitä.



Tämä helminauha on ketun jälki. Tarkkaan jos katsot, huomaat aamuketun ja iltaketun eron. Aamuketulla on jo ollut hankikanto, kun on oikein osannut varpaansa levittää. Iltakettu vielä uppoaa.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Sähkökatko ja Lucia


Satoihan se lumi sitten tännekin. Satoikin oikein märkänä ja painavana. Puiden oksat kumarsivat maahan asti, ja taisi joku paukahtaa poikkikin. Sähköttä olimme neljä tuntia. Oli mukavaa. Keittelin puuhellalla vesiä, jos vaikka sattuisi tarvitsemaan. Join teetä, luin paperilehteä ja poltin kynttilöitä. Päivä kyllä hieman valkeni jossain vaiheessa, mutta poltin silti, ihan muuten vaan. Ajatella, että ihminen on niin rikas, että voi polttaa useampaa kynttilää kerrallaan, vaikka ei edes välttämättä tarvitse!





Alakuvassa näkyvää nuorta vaahteraa ollaan juuri kruunaamassa lucia-neidoksi. Olenko varmasti muistanut mainita, että vaahtera on lempipuuni? Rakastan kyllä monia muitakin puita. Tässä kuvassa on etualalla myös jotain risukkoa, varmaankin luumupuuta, mutta oli mitä oli, kauniilta näyttää kaikki, kun tahmea lumi liisteröityy jokaiseen oksaan.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...