Minusta on tavallaan hauskaa, että voi tehdä remonttia sitä mukaa, kun henki tulee päälle. Tavallaan. Jos tekee mieli asentaa pihalle betonilaattoja, saa sitten asentaa niitä ihan rauhassa, eikä tarvitse miettiä mitä ihmiset sanovat, kun talosta puuttuu keittiö ja vessa ja kylpyhuone ja sitä ja tätä ja tuo vain leikkii. Että onko tuo nyt oikeasti prioriteetti. Jos kerran tekee mieli! Itse olen noudattanut ihan samaa periaatetta, enkä ole tänäkään kesänä saanut mitään ensisijaisen kiireellistä ja tärkeää aikaiseksi.
Meillä onkin todella hieno pyykkiteline! Kerrostalomallia, onhan tämä kerrostalo: alakerran isäntä asuu alakerrassa ja minä yläkerrassa. Pesukone asuu kellarissa. Sinne tulee joskus vielä asuntoyhtiön kodinhoitohuone. Pyykkitelineestä on pystytysvaiheessa pätkäisty metri pois normipituudesta, koska se on sijoitettu koivun ja salavan väliin, jotka molemmat vielä oletettavasti kasvavat. Ja kun tämä ei kerrostaloksi kuitenkaan ole kauhean iso.
Alakerran isäntä on alusta asti sanonut, että tuohon alle tulee betonilaatoitus. Syyt ovat minulle tuntemattomat, varmaan joku lapsuusmuistojuttu. Joka tapauksessa, saahan ihminen laittaa pihalleen betonilaatoitusta, jos se on hänestä hauskaa.
Hellepäivinä on ilonamme ollut leegio erilajisia paarmoja.
Paarmat ovat ottaneet osaa laatoitustyöhön kiitettävällä innolla. Alakerran isännällä on kuitenkin nopeat refleksit. Hän sai vain yhden pureman. Paarmatkaan eivät selvinneet tappioitta.
Huomatkaa hikiläiskät betonilla!
Kun perfektionisti ryhtyy helteellä vatupassin kanssa laatoittamaan viiteen eri suuntaan kallellaan olevaa maastomuodostelmaa, kyllähän siinä saattaa silloin tällöin hikipisara tipahtaa.
Pyykkitelineen jalat seisovat kuopissa, joihin on valettu betonia. Kuoppien päällä on routaeristelevyt, ettei teline mene vuodenaikojen vaihtelussa vinkuralle. Telineen alunen on ollut nyt jonkun vuoden karkealla sepelillä. Voin vielä mainita, että pyykkitelineen ja talon välissä kulkee maan syvyyksissä salaoja.
Sepelistä kaivettiin ensin päällimmäinen kerros pois. Jäljellejääneen sepelin päälle leviteltiin maanrakennuskangasta, jota löysin kätköistäni. Sen päälle ja laattojen väleihin kärrättiin erittäin hienoa kivituhkaa, jota meillä on omasta takaa maalämpökaivon poraamisen jäljiltä. Tuolloin rakensimme kivituhkan säilytykseen trukkilavoista, pressusta ja aaltopellistä tukevan pikku slummimajan. Nyt on mistä ottaa.
Tässä timelapse-kuvasarja laatoituksen edistymisestä.