keskiviikko 31. elokuuta 2016

Harakalla oli muuta mielessä


Harakka ei yleensä hevillä antaudu kuvattavaksi. Sehän onkin älykäs otus, läpäisee mm. peilitestin eli kuuluu samaan eliittiin ihmisen ja muiden simpanssien sekä delfiinien kanssa. Ja näkee minut, vaikka olen sisällä talossa ja kiharat ikkunalasit vääristävät hahmoni lähes tunnistamattomaksi.




Harvoin edes ahneus saa harakkaa pysähtymään kameran eteen kuin ohikiitäväksi hetkeksi.




Uteliaisuus saa kuitenkin harakan keskittymään tiukemmin kuin ahneus. Tämä tyyppi oli löytänyt jonkun kivan vihreän jutun ja kuljettanut sen puukasaan tarkempaa tutkailua varten. Eikä silloin ehtinyt kiinnittää minuun huomiota.




Esineisiin tutustuminen tapahtuu tietysti parhaiten nokalla.




Mutta mikä se on? Alakerran isännän mielestä näyttää vaahtomuovilta. Ei ole meidän pihasta peräisin! Mitä luulet?

Ja harakkako muka musta lintu!


maanantai 29. elokuuta 2016

Maahan asti


Sato on raskas kantaa. Omenapuiden oksat kumartuvat maahan asti.





Samaten tyrnit, aroniat ynnä muut, joista ei satoa ole vielä korjattu.





Tai siis toki on korjattu. Tässä esim. ensimmäinen omenamehuerä. Tyrnissäkin on seisonut poimijoita monta päivää, ja linnut suhaavat siellä jatkuvasti edestakaisin. Näitä pikku nyppimyksiä ei silti voi silmämääräisesti edes havaita.





Satoja kiloja omenaa on kärrätty pois. Oksat laahaavat silti maassa.




Koristeomenapuuta ei tuettu tänä vuonna. Eikä siitä korjata satoa. Olisiko tämän romahduksen voinut estää?




tiistai 23. elokuuta 2016

Poimimaan!


Linnut kertoivat minulle, että tyrnit ovat nyt poimintakypsiä.




Omenaakin olisi. Kuvassa näkyy keittiönikkunani; vastahan se peittyi valkeaan kukkamereen. Hyvä maisema tämäkin.

Poimimme 100 kg ja veimme mehustamoon. Ei näy missään. Lisää poimijoita odotetaan.




Ja olisihan sitä kaikkea muutakin.



tiistai 16. elokuuta 2016

Viimeisin voimin


Rakas hyvä tienvierusomenapuumme on päättämäisillään maallisen vaelluksensa. Viime talvi kävi liian koville: ankara pakkanen ilman suojaavaa lumipeitettä. Mutta viimeisillä voimillaan puu valmistaa meille vielä yhden sadon.




Muuten ei näytä hyvältä.




Toiselta puolen tonttia, pelto-ojan varrelta, kuoli myös yksi omenapuu. Tämä ja seuraavat pakkasvauriokuvat on otettu jo alkukesästä.




Hevoskastanjasta paleltui latva.




Koivusta kuoli alapuoli.




Neilikkaruususta jäi henkiin jokunen varsi.




Muuten yleisnäkymä pihassa on rehevä ja sadosta näyttää tulevan yltäkylläinen.




Naapuritkin ovat sen jo huomanneet....



sunnuntai 14. elokuuta 2016

Outo tomaatti


Löysin kasvimaalta tällaisen.




Useampiakin, tarkemmin katsottuna.

Toki on aikakin löytää tomaatinraakileita, eihän siinä mitään.




Nämä nyt kumminkin kasvavat perunanvarsissa.

Tiesinhän minä sen, että tomaatti ja peruna ovat sukua. Mutta koska olen vasta pari vuotta viljellyt perunaa ja tänäkin aikana ihan vain muutaman mukulan, ei ole ennen tullut vastaan perunan hedelmää.

Tässä laatikossa kasvoi kahta sorttia, ja nyt tietysti mietityttää, olisivatko ne risteytyneet keskenään tai viereisessä laatikossa kasvaneen kolmannen lajikkeen kanssa. Millaisia sekarotuisia mukuloita näistä sattuisi syntymään? Kauankohan siementen kypsyminen kestää? Niitä pitää sitten varmaan kasvatella ainakin vuosi, ennen kuin saa siemenperunaa. Jos olisi hirveästi joutavaa peltoa, aikaa ja energiaa, jalostuskokeilut kiinnostaisivat. Vaikka silloin kannattaisi tarkkaan harkita emokasveja ja varata sekalaisen jälkikasvun viljelyyn, kokeiluun, tutkimiseen ja karsimiseen kymmenkunta vuotta. Näistä nykyisistä taas tulisi sellaisia - niin kuin koiranomistajat sanovat - rakkauslapsia.




Onhan tietysti mahdollista sekin, että peruna on risteytynyt läheisellä seinustalla kasvavan tomaatin kanssa. Siitäpä se bastardi syntyisi! Tämän tomaatin on alakerran isäntä saanut eräältä nuoremmalta naiselta. Lajikkeen nimi on Viagra. Muuten meillä ei juuri tomaattia kasvateta, kun ei ole kasvihuonettakaan, mutta pitäähän tämä nyt katsoa loppuun asti.

Puutarhurointi on täynnä ihmeitä.






---------------

Tervetuloa mukaan Keskeneräisen blogin lukijoiden älykkääseen ja viehättävään joukkoon, Hannele Koivisto!



keskiviikko 10. elokuuta 2016

Taas on valkosipulia

pieni ja iso

Itse kasvatettu valkosipuli (oik) on erilaista kuin kaupasta ostettu (vas). Kuvaan ei ole mitenkään valittu erityisen isoja tai pieniä kynsiä, otinpahan vaan mitä sattui olemaan irtona. Toki tiedämme, että koolla ei ole väliä, mutta onhan tuoreessa valkosipulissa lisäksi vallan erilainen maku kuin kuivassa, Kiinasta rahdatussa. Ja on ilo olla lähes omavarainen edes jossain asiassa.




Osa valkosipuleista kasvoi näinkin säädyllisesti lähes monokulttuurissa ja riveissä,




kun taas osalla oli ehkä hieman liikaakin seuraa. Tässä penkissä on valkosipulin lisäksi palsternakkaa, ja kun laatikon kulmista jäi jotain talven hampaisiin, länttäsin niihin parsakaalit. Kehäkukat tulivat itsestään, ja on sinne joukkoon siunaantunut korianteriakin, ihan yllättäen ja pyytämättä. Mutta niin vain tuli valkosipulia tästäkin laatikosta.




Aloin nostaa valkosipuleita hyvissä ajoin, heinäkuun puolivälissä. Nykyisellään päiväurakkani ovat pikkuisia puuhastelunkulmia, ja tähänkin hommaan meni useita päiviä. Kuvassa siis yhden päivän sadonkorjuu. Huomasin, että valkosipulien kuoriminen ja siistiminen onnistuu paremmin, kun ne ovat saaneet kuivahtaa ihan tälleen päivän tai pari. Perustin kynsilaukkahoitolan alakerran isännän verstaan nurkalle, niin että pystyimme rupattelemaan töiden lomassa. Olikin mukavaa. Siitä, miten minulla on tapana hoitaa tämä homma, on menneinä vuosina kerrottu täällä ja vielä yksityiskohtaisemmin täällä.

Tänä vuonna valkosipulit olivat ihmeen terveitä ja toukattomia, vaikka osa niistä kasvoi laatikossa, jossa oli valkosipulia viime vuonnakin. Tämä on taas näitä luonnon ihmeitä. Ei voi selittää.




Tuollahan niitä kynsilaukkoja näyttää olevan kottikärryllinen menossa jatkokäsittelyyn. Samasta heinäkuisesta kuvasta voit havaita, että omenapuun oksia on jouduttu tänä vuonna tukemaan. Perunakin siinä kukkii, ja vasemmassa reunassa salkopavut ovat alkaneet kiipeillä risutunnelissaan. Nyt niistäkin jo pitää korjata satoa parin päivän välein.




Yksi kärry tulossa ja toinen jo menossa.




Valkosipuleita on ripusteltu sinne tänne puuliiteriin kuivumaan. Otan ne sieltä sisään kellariin joskus syksyllä ja pätkäisen varret kompostikasaan.




Olemme saaneet jo hyvin kulutettua tätä syö-nämä-heti -korillista. Tähän tulevat ne valkosipulit, joiden talvisäilyvyyttä voi syystä tai toisesta epäillä.

Esimerkiksi eilen tein ruokaa, jonka reseptissä luki "kolme valkosipulinkynttä". Noudatin ohjetta pilkulleen, mutta ehkä valkosipulin määrä lopulta kuitenkin oli suurempi kuin reseptin laatija oli ajatellut. Mitäs laittavat niin epätarkkoja ohjeita. Hyvää tuli.



sunnuntai 7. elokuuta 2016

Kuka söi marjat?


Vadelmia ei tässä pihassa niin paljon ollutkaan. Nyt ei ole yhtään.

Saskatoonit hävisivät parempiin suihin jo aikoja sitten, juuri ennen kypsymistään. Sopii minulle.




Punaiset viinimarjat ja karviaiset katosivat kuin taikaiskusta. Yhtenä päivänä niitä oli, seuraavana ei. (Kuvan eläin ei liity tapaukseen.)




Minulle on jätetty mustat viinimarjat. Ja metsässä on mustikkaa! Hyvä näin.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...