Yhä ylöspäin

En nyt sano vaalien tuloksesta tässä mitään paljonkaan. Seuraavista neljästä vuodesta tulee vähintään yhtä vaikeat kuin edellisistä, joten toivokaamme muodostumassa olevalle hallitukselle viisautta tehdä oikeanlaisia vaikeita päätöksiä. Nyt on hyvä tilaisuus pyytää sitä myös henkivoimilta, jos kellä on sellaisia takanaan. Kyllä minua ainakin jännittää, ketkä hallitukseen joutuvat ja kuinka heille käy.

Ylöspäin yrittävää väkeä löysin myös kompostorista, kun kävin sitä tyhjentämään. Pisimmillä oli mittaa toistakymmentä senttiä. Suorastaan vähän säädyttömän näköistä sakkia. Eivät paljastaneet henkilöllisyyttään, enkä minä tunnistanut edes lajia. Sen verran osaan suunnistaa lajien monimuotoisuuden kartalla, että sienistä taitaa olla kyse. Mutta se on vielä aika laaja lääni sekin.

Epäilemättä tekevät hyvää ja hyödyllistä työtä kompostimultani parhaaksi. Tervetuloa vaan.

Tavanomaisempiakin ylösyrittäjiä punkee maasta siellä täällä.

Mutta onko mikään lopulta tavanomaista, vai ehkä kaikki ainutlaatuisen ihmeellistä?

Keittiön ikkunasta

Keskeneräisen keittiöni keskeneräisestä ikkunasta avautuu iltakymmenen aikaan tällainen näkymä:

Sama toisesta vinkkelistä:

Eikä se ole ainoastaan näkymä, se on myös tuoksuma! Ja surisema.

Kun ostimme talon, tässä oli yksi valtava ikkunaruutu. Alakerran isäntä nikkaroi uudet pokat ja niihin ikkunat. Kiitos! Nyt tämä rimmaa paremmin rintamamiestalon muiden ikkunoiden kanssa. Eikä tarvitse tyhjentää koko keittiötä, että mahtuu avaamaan ikkunan.

Jos avaa ikkunan aamupuolella ja kurkistaa ulos, näyttää tältä:

Okei, omenapuut olisivat jo pitkään kipeästi kaivanneet leikkaamista myös tuolta, minne en millään konstilla ylety. Mutta on tässä ryteikössä puolensakin. Tuolla joen ja peltojen takana on yksi ruma kohta. Haittaako?

Ulkoapäin keittiönikkunani näyttää tältä:

Jostain syystä on tullut viime päivinä otettua näitä kuvia auringon laskettua.

Mutta nyt sataa terälehtiä kinoksiksi maahan; tätä menoa ei koko ihanuudesta kohta ole jäljellä kuin muisto vain. Kennoissa hunajaa ja ehkäpä syksyllä myös omenaisia tuloksia.

---------------------------

Etsin aamulla lehdistä ja netistä tietoa eurovaalien tuloksista. Ei meinannut löytyä, paitsi Suomen osalta. Olisi luullut uuden parlamentin koostumuksen lyövän silmille heti etusivuilta, tai edes ennusteen. Mutta ei.

Ihan kuin eduskuntavaalien tuloksia hehkutettaisiin maakuntalehdessä: "Näin savolaiset äänestivät", "Nämä savolaiset pääsivät eduskuntaan" "Savon tulokset puolueittain" "Savonlinnassa juhlittiin" "Ulos jääneen haastattelu: tipalla oli" jne. Sisäsivuilla luvattaisiin juttua koko maan tilanteesta, ja siellä olisikin otsikoita: "Nämä kysymykset puhuttivat lappilaisia" "Hämeen voittajat ja häviäjät" jne. Mutta ei uuden eduskunnan kokoonpanoa missään!

Monen klikkauksen takaa löytyi aamukahdeksalta joltain euro-info -sivulta ennuste äänestystuloksesta, päivitetty klo 01.29. Kiva. Sitten ihmetellään, miksi eurovaalit eivät kiinnosta äänestäjiä. Eivät näytä kiinnostavan lehdistöä tai eu-tiedottajiakaan.

Peipponen kosii

Tässä nurkilla pyörii pari peipposta, joiden käytös kummastuttaa. Toinen on selkeästi uros ja toinen näyttää naaraalta, mutta käyttäytyy kuin alaikäinen. Jää maahan tönöttämään, kun uros lentää oksalle, ja kerjää sitten ruokaa siellä. Osaa kyllä lentää ihan hyvin, jos tarvis tulee. Välillä näytti kuin uroskin olisi väpisyttänyt siipiään niin kuin poikaset ruokaa kerjätessään.

Kysyisinkin nyt sinulta, onko tämä sopivaa käytöstä. Kuuluuko peipposen normaaleihin kosiomenoihin? Onko oikea aika vuodesta tällaiselle? Etten nyt vain ole tietämättäni joutunut katsomaan jotain poikkeavaa ja epänormaalia. Pitäisi lopettaa luonnon tarkkailu sitten kokonaan, ettei tällainen pääsisi toistumaan.

Kuvan peipponen liittyy tapaukseen. Se oli juuri tämä tyyppi!

Kun nyt tuli eurovaaleista puhe, Hesarissa oli tänään hyvä yhteenveto parlamentin poliittisista ryhmistä. Niistähän sinä halusit tietää lisää.

Tähän liittyi myös Hesarin juttu, no itse asiassa tietysti montakin juttua. Ehtiikö tänään pihalle ollenkaan. Niin, ja onko syytäkään, kun siellä voi vahingossa nähdä kaikenlaista kyseenalaista toimintaa.

Äänestä näin

Euroopan parlamenttiin valitaan sunnuntaina henkilöt, jotka edustavat eurokansalaista eli sinua päätöksenteossa. Ei ole ihan yhdentekevää, keitä sinne päästetään huseeraamaan.

Suomesta valitaan 13 meppiä eli eurokansanedustajaa. He eivät edusta parlamentissa ryhmänä Suomea, vaan liittyvät kukin omaa puoluekantaansa tai ideologiaansa parhaiten vastaavaan poliittiseen ryhmään. Nämä ryhmät eivät ole kiinteitä, vaan mepit voivat myös vaihtaa ryhmää ja muodostaa uusia ryhmiä.

Vaikka ääniä ei ole vielä laskettu eikä suurimmaksi osaksi edes annettu, erilaisten kyselyiden perusteella tiedetään melko varmasti jo 12 Suomen paikoista (Lähde: eilinen Hesari).

Kokoomus saa ainakin kolme paikkaa, keskusta kolme, Sdp kaksi, perussuomalaiset kaksi, vasemmistoliitto yhden ja vihreät ainakin yhden.

Kolmannestatoista paikasta käydään tiukka kisa. Todennäköisimmin se menee joko kokoomukselle, vihreille tai Rkp:lle, ja ratkaisu voi olla kiinni parista tuhannesta äänestä.

Jos siis mietit, kumpaa kahdesta puolueesta äänestäisit, ja toinen niistä on kokoomus, vihreät tai Rkp, nämä puolueet tavallaan hyötyvät äänestäsi enemmän kuin muut, koska heillä on meppipaikka pienestä kiinni.

Tähän voidaan perustellusti väittää vastaan, että teoriassa kaikilla puolueilla on yhtäläiset mahdollisuudet saada itselleen vaikka kaikki 13 paikkaa; teoriassahan näin voi todellakin olla, mutta käytännössä ei.

Tällä vaalikaudella Suomen kokoomuslaiset (ja kristillisdemokraatit) ovat kuuluneet EPP-ryhmään, Rkp (ja keskustalaiset) ALDE-ryhmään ja vihreät Greens/EFA-ryhmään. Laitoin linkit Wikipediaan, koska se on nopea tapa saada edes jotain hyödyllistä tietoa näistä ryhmistä suomeksi. Periaatteessa on mahdollista saada tiedot vaikka siitä, miten kukakin on äänestänyt missäkin kysymyksessä, mutta tietojen esiin kaivaminen ja tulkitseminen syö aikaa ja hermoja.

Nopea tapa päätellä itsellesi parhaiten sopiva EU-ryhmä on Ylen EU-ryhmäkone. Vastaa yhteentoista EU-parlamentissa esillä olleeseen kysymykseen, tai ainakin niihin joista sinulla on mielipide. Kone kertoo, ketkä ovat olleet kanssasi samaa mieltä. Jos esimerkiksi ALDE edustaa parhaiten arvojasi, äänestä siis Rkp:tä, ja niin edespäin.

Tämä on taidekuva, ei siis suinkaan pikselöitynyt tai epätarkka.
Olen vain saanut vaikutteita impressionismista.

Suomalaiset voivat vaaleissa päättää myös, ketkä ehdokkaat mistäkin puolueesta valitaan. Joissain muissa maissa puolueet itse määräävät ehdokkaidensa järjestyksen. Jos suomalainen puolue saa vaikkapa yhden meppipaikan, mepiksi valitaan se puolueen ehdokkaista, joka on saanut eniten ääniä. Ehdokkaita voit vertailla erilaisissa vaalikoneissa ja katsella vaalitenttejä. Tai sitten valitset vain mainoksesta kivan näköisen tyypin, kunhan puoluekanta on edes vähän samaan suuntaan kallellaan kuin itse olet. Jos haluat protestiksi jättää äänesi käyttämättä, älä jää kotiin nukkumaan vaan mene ja äänestä tyhjää. Tärkeintä, että äänestät.

Jos ei äänestä, menettää nimittäin valitusoikeutensa koko seuraavaksi vaalikaudeksi. Ja me kaikkihan tiedämme, kuinka mukavaa valittaminen on! Älä menetä tätä hauskaa harrastusta vaan varmista oikeutesi valittaa asioiden tilasta jatkossakin.

Oho, mitä tulikaan äänestettyä

Europarlamenttivaalit, siis ketä kiinnostaa! Jos ei erota kunnanhallitusta kunnanvaltuustosta, miten jaksaisi kiinnostua niin kaukaisista asioista?

Päätökset tehdään kaukana, mutta ne pannaan toimeen täällä näin. Justiinsa siellä europarlamentissa meidän jokapäiväisen elämämme raameista enimmäkseen päätetään.

kuva: JeromeG111 / Flickr

Tässä kuussa valitaan uusi europarlamentti, joka päättää muun muassa ilmastotavoitteiden tiukentamisesta. Tämä sitten puolestaan vaikuttaa aika moneenkin asiaan sinun ja minun elämässä. Näistä jutuista olisi kyllä pitänyt päättää jo, koska ilmaston kanssa rupeaa olemaan vähän kiire. Ensi vuonna Euroopalla pitäisi olla yhteinen kanta, että päästäisiin väsäämään kansainvälistä ilmastosopimusta. Mutta yhteisymmärrystä ei ole syntynyt, joten päätökset siirtyvät uudelle parlamentille. Siis tälle, jota nyt valitaan.

Suomalaiset meppiehdokkaat käyvät vaalitaistoa kertoilemalla itsestään ja mielipiteistään. Mutta kun heidät on kerran valittu, omilla mielipiteillä ei olekaan enää paljon merkitystä. Ei edes puolueen kannalla. Europarlamentissa ei kysytä suomalaisilta puolueilta mitään, vaan siellä on ihan omat ryhmät, joihin suomalaisetkin liittyvät. Näissä ryhmissä noudatetaan enemmän tai vähemmän ankaraa ryhmäkuria. Olisikin siis tärkeää tietää, mitä arvoja se ryhmä kannattaa, johon meppiehdokkaasi liittyy, jos hänet valitaan. Näistä ryhmistä ei vaan kovasti tietoa levitellä edes nyt vaalikampanjan aikana. Aivan, koska ketä jaksaa kiinnostaa. Onhan paljon mielenkiintoisempaa kysyä ehdokkaan lempiruokaa ja tykkääkö hän enemmän koirista vai kissoista. Kuka sitten enää muistaa tarkistaa, miten hän todellisuudessa äänestää, kun on kerran sinne parlamenttiin päässyt?

Ilmastopaketissa päätetään:
- kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä
- uusiutuvan energian lisäämisestä
- energiatehokkuuden kasvattamisesta.

Päätökset eivät koske vain valtioita ja isoja yrityksiä vaan lopulta myös kotitalouksia. Sinua.

kuva: Sarah / Flickr

Kasvihuonekaasuista ollaan jo yhtä mieltä. Niitä on aikomus vähentää 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteesta aiotaan tehdä lakisääteinen ja sitova.

Asiantuntijoiden mukaan tämä ei ihan riitä, mutta onpa päästy kompromissiin edes jostain.

Uusiutuvan energian kanssa onkin hankalampaa. Tyydytäänkö vain yleisesti suosittelemaan sitä? Tapahtuuko silloin mitään? Vai pitäisikö jokainen jäsenmaa velvoittaa osaltaan lisäämään uusiutuvaa energiaa? Kuinka paljon? Nykyisen parlamentin enemmistön mielestä uusiutuvan energian lisäämistavoite pitäisi nostaa 30 %:iin ja määritellä jokaiselle maalle omat, sitovat tavoitteet. Enemmistö halusi myös tehdä energiatehokkuuden parantamistavoitteesta sitovan ja nostaa sitä 20 %:sta 40 %:iin, vaikka alempaakin tavoitetta on ollut vaikea saavuttaa.

Tiukempien ja sitovampien tavoitteiden puolesta äänestivät Euroopan sosialistit ja demokraatit (S&D), Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä, vihreät (Greens) ja Euroopan liberaalidemokraatit (ALDE).  Oikeisto (EPP) ja konservatiiviryhmät (EFD) äänestivät vastaan.

Suomen keskustan mepit kuuluvat europarlamentissa ALDEen, mutta äänestivät silti vastaan tai jättivät äänestämättä. Kokoomusmepit kuuluvat EEP:hen, mutta kokoomuksen Sirpa Pietikäinen äänesti kuitenkin sitovien tavoitteiden puolesta.

Tiedätkö sinä, mihin ryhmään eurovaaliehdokkaasi kuuluu sitten oikeasti siellä parlamentissa? Miten hän aikoo äänestää?

kuva: janie.hernandez55 / Flickr

Ekoelo-lehdessä 2/2014 on esitelty kuuden naisehdokkaan kannat. Koska juttu on hassu eikä ole luettavissa lehden nettisivuilla, lainaan lehden luvalla tähän suoraan yhden kysymyksen vastaukset kaikilta. Vastaukset ovat siinä järjestyksessä kuin ne on saatu ehdokkailta.

Mihin 2030-tavoitteisiin sitoutuisit meppinä uusiutuvan energian suhteen?

Sirpa Pietikäinen (kok): 30% uusiutuvien energialähteiden sitova tavoite ok.

Li Andersson (vas): Kannatan sitovaa tavoitetta uusiutuvan energian osalta. Viime vuosista on jo näyttöä siitä, että sitovat tavoitteet on ollut toimiva poliittinen linjaus unionin tasolla.

Anneli Jäätteenmäki (kesk.): Uusiutuville 30 prosentin sitova tavoite sekä kunnianhimoinen tavoite biopolttoaineille. EU:n energiaomavaraisuutta on parannettava. Suomesta on puolestaan tehtävä energiaomavarainen. Kotimainen energiantuotanto tuo työtä Suomeen. Se on vähäpäästöistä, monipuolista ja toimitusvarmaa. Erityisesti kotimaisen bioenergian ja muiden uusiutuvien energianlähteiden käyttöä on lisättävä.

Nazima Razmyar (sd.): Olen parlamentin asettamien tavoitteiden kannalla. On erittäin tärkeää, että EU-tasolla säädetään sitovia tavoitteita. Tarvitaan vahvaa tahtoa ja panostuksia uusiutuvaan energiatuotantoon sekä cleantech-teknologian kehittämiseen.

Johanna Sumuvuori (vihr.): Sitoutuisin uusiutuvan energian osuuden nostamiseen vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden pitää olla sitovia ja EU:n on otettava edelläkävijän rooli. Jos kukaan ei tee mitään tai ole aloitteellinen, tulevaisuus näyttää paljon synkemmältä.

Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.): Näen EU:ssa positiivisena, että se on mahdollistanut eurooppalaista yhteistyötä ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Yksilövastuun esille tuominen on myös tärkeää ympäristöasioissa. Itse haluan jättää tuleville sukupolville mahdollisimman puhtaan luonnon, siksi lajittelen, kierrätän ja kompostoin. Ostan ja kulutan mahdollisimman vähän. Puhdas, kasvispainotteinen kotimainen ruoka ja erityisesti lähiruoka ovat minulle tärkeitä.

Eikös ollutkin hassu? Minusta oli.

Olen käyttänyt lähteenä toimittaja Terttu Iiskolan juttua Ekoelo-lehdessä 2/2014. Jos olet jo aikaisemmin muodostanut kantasi Ekoelo-lehdestä, vilkaise uudestaan. Lehden ulkoasu on kohentunut selvästi. Tilasin Ekoelon jostain tarjouksesta kokeeksi ja olin jo päättänyt lopettaa tilauksen kesken ensimmäisen vuoden, mutta lehti uusiutuikin ja jotenkin raikastui ja selkeytyi. Päätinkin jatkaa sen lukijana.

MUOKS: Reimanin Saaran vinkistä googlasin Ekoelon takana olevan Karprint-firman, ja oli niin tylyä luettavaa, että muutin päätöstäni. Tulen toimeen ilman sitä lehteä.

--------------------

Tervetuloa tämän blogin lukijaksi, Kaisa V!