Kani- tikka curry

Otsikko ei osannut oikein päättää, mitä kieltä se olisi. Mitä sanoo kielenhuolto tähän? Mitä on Tikka Curry suomeksi ja kuinka se kirjoitetaan? Epäilemättä pienillä alkukirjaimilla, mutta mitkä ne kirjaimet ovat? Ongelman olisi voinut kiertää otsikoimalla Rabbit Tikka Curry, niin kuin etnisessä ravintolassa, mutta sitten koko maailman kanikarrinystävät olisivat tunkeneet tänne reseptin toivossa ja pettyneet, kun se onkin vain suomeksi. Mitatkaan eivät ole muun maailman tuntemina kupillisina, unsseina ja paunoina vaan ihan si-järjestelmän mukaan. Google-kääntäjä ei niistä selviä.

Parempi olisi tietysti ollut tikka curry kanista. Mutta kun kerran on erikseen olemassa Chicken Tikka Curry ja Mutton Tikka Curry niin pitää tälläkin ruokalajilla olla nimi, joka ilmentää sen pysyvyyttä ja kestävää asemaa kulinaarisella kartalla. Ettei se ole vain tavallinen tikkakarri, joka nyt poikkeuksellisesti tällä kertaa valmistetaankin rabbitista. Vaan että tämä ruoka tehdään aina tästä eläimestä.

Jaa ei tehdä vai? No kyllä meillä ainakin tehdään. Sitten joskus, kun on talvikanalakin ja omia tipuja, tehdään varmaan Chicken Tikka Currya ylimääräisistä kukonpojista. Vai jokohan silloin on opittu tekemään suomeksi kukonpalakarria?

Ehkä kierrämme ongelman ja valmistammekin vain kokkoovääniä.

No nyt se resepti sitten.

Kaninpalakarri

marinadi:

loraus öljyä
luomulimetin mehu
4 rkl Tikka Curry -tahnaa
luraus Srirachaa
turkkilaista jugurttia
inkivääriä raastettuna
pari valkosipulinkynttä puristettuna

pari kaninkoipea

pannulle:

loiskaus öljyä
noin kolme sipulia
pari valkosipulinkynttä
liraus soijakastiketta jos tarvitaan
luomuparsakaali
linssejä
mustapippuria
vettä tarpeen mukaan
ja ehkä vielä vähän valkosipulia

Hanki mahdollisuuksien mukaan luomuna nekin ainekset, joista ei ole erikseen mainittu.


Tee näin:

Leikkele koivista lihat sopivankokoisiksi paloiksi. Luista ja rämppeistä voi keittää liemen, niin ei mene mitään hukkaan. Tai antaa koiralle raakana. Miksei kissallekin.

Sekoittele marinadin ainekset ja sotke kaninpaloihin.

Meillä lihat eivät olleet marinadissa kuin valmistelujen ajan. Olisivat ne voineet olla pitempäänkin, mutta näin onnistui oikein hyvin, kun liha oli annospaloina.




















Virittele tulet hellaan. 

Pilko sipuli ja parsakaali, myös varsi kuorittuna. 

Näytä öljypullolle paistokasarin pohjaa. Kuullota sipulit, lisää jossain vaiheessa valkosipulinkynnet. 

Lisää lihapalat marinadeineen parissa erässä. Anna hautua. Tunti kuulostaa sopivalta ajalta. Lisukkeita voi keitellä samalla, kun hella kerran on lämmin. Meillä oli kokojyväriisiä. 

Lisää parsakaalinpalat loppuvaiheessa, noin vartti ennen syöntiä. Jos et tykkää parsakaalista, lisää jotain muuta kasvista. Meillä nyt sattui olemaan sitä. Linssit lisätään kymmenisen minuuttia ennen kuin pitäisi olla valmista.

Jos karri näyttää kuivalta, lisää vettä. Jos se kaipaa suolaa, lisää suolaa tai vaikka soijakastiketta. Jos tulee mieleen, että pitäisiköhän kuitenkin lisätä vielä loppuvaiheessakin valkosipulia, että se myös maistuisi, tee sitten niin. Ja viimeistellään muutamalla pippurimyllyn pyöräytyksellä.

Vielä sananen riisistä. Riisin viljelyyn käytetään yli kolmannes maailman kasteluvedestä. Se tuottaa kymmenesosan maailman metaanipäästöistä ja nopeuttaa siis pahasti ilmastonmuutosta. Siihen vielä kuljetukset päälle. Riisiä viljellään myös täysin kestämättömissä ja epäeettisissä olosuhteissa. Rikkaat riisinviljelijämaat pystyvät tukiaisillaan painamaan hinnan niin alas, että kehittyvät maat joutuvat myymään riisinsä pilkkahintaan. Köyhät viljelijät eivät saa siitä riittävää elantoa. Isot ylikansalliset maatalousyritykset tarjoavat viljelijöille korkeakorkoisia lainoja siementen, lannoitteiden, torjunta-aineiden ja muiden tuotteidensa ostamiseen. Monet ajautuvat velkakierteeseen, joka vain syvenee, mitä enemmän riisiä he tuottavat. Riisipelloilla huhkivat siirtotyöläiset ja orjat, jotka eivät ole koskaan kuulleetkaan työsuojelusta. Eivätkä lukeneet suojeluaineiden turvaohjeita, kun eivät osaa lukea.

Kuluttaja-lehden numerossa 1/2015 on iso juttu basmatiriisin viljelystä. Siinä sivussa kerrotaan myös kuluttajajärjestöjen yhteistyönä tekemästä tutkimuksesta, johon kuului sekä kenttätutkimusta että 12 elintarvikeyhtiölle ja eurooppalaiselle kauppaketjulle tehty kysely. Ongelma on, että edes kyselyyn vastanneet yritykset eivät välttämättä kerro alihankkijoitaan. Näin toimi esimerkiksi Risellan omistaja Ebro Foods. Uncle Ben'siä valmistava Mars ei vastannut lainkaan. Kuluttajan pitäisi luottaa yritysten omiin sosiaalisen vastuun ohjelmiin, joista niistäkään ei paljasteta yksityiskohtia.

Tai sitten voi yrittää vielä löytää jostain reilun kaupan riisiä. Ainakin basmatiriisiä on reiluna niin vähän tarjolla, että hinta on noussut bulkkiriisiä selvästi suuremmaksi. Suomalaiset myymälät eivät enää tarjoa sitä. Ei ole ollut menekkiä. Urtekram on juuri poistanut reilun riisin valikoimistaan, ja Lidlin Fairglobe-basmatiriisiä ei saa Suomen myymälöistä.

Saisikohan sitä, jos kirjoittaisi ja pyytäisi?

Voi myös olla syömättä basmatiriisiä tai ylipäänsä minkäänlaista riisiä. Onhan muutakin ruokaa. Lähempänä kasvanutta, ongelmattomampaa.

Terhi Hautamäen artikkeli aiheesta
on tässä lehdessä.
Siinä kerrotaan paljon enemmän.

--------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä blogia, Tua Jalkanen ja Sanna!
Welcome to follow this blog, Ela!

Kalsareita ostamassa

Nytpä saa halvalla kerrastoja, ulkoilualusasuja ja ties vaikka mitä. Olen kuitenkin alkanut suhtautua karsaasti keinokuituisiin "teknisiin" vaatteisiin ja fleeceihin ja siirtynyt epävegaanimpaan suuntaan. Villahousut ne olla pitää.

Ympäristökeskuksen tutkija Jan-Erik Bruun kertoi viimekeväisessä Hesarin jutussa mikromuoveista, jotka uhkaavat Itämerta. Näitä pienenpieniä muovinpalasia irtoilee kemikaaleista ja keinokuituvaatteista. Joka kerran, kun fleecepusero pestään, siitä irtoaa parituhatta muovihiukkasta, jotka sujahtavat läpi vedenpuhdistuslaitoksen suodattimista ja seilaavat edelleen suoraan mereen. Osa niistä päätyy merenelävien vatsaan ja aiheuttaa siellä muutakin ikävää kuin pelkkiä vatsanpuruja. Pitkäaikaisia vaikutuksia koko ravintoketjulle ei vielä edes tunneta.

Kuluttaja-lehti testasi sopivasti merinovillaisia lämpökerrastoja. Valitettavasti sinä, joka et ole lehden tilaaja, et näe juttua kokonaan lehden nettisivuilla. Asuissa oli nimittäin huomattavia laatueroja. Ilokseni testin voitti yksi edullisimmista merkeistä. Ostaa pätkäytin oitis parit kerrastot. Nytpä ei tarvitse moniin vuosiin miettiä aluskerrastojen hankkimista, vaikka tulisi enemmänkin ulkoiltua. Mikä onkin hyvä, koska merinovilla on muovia arvokkaampaa myös ostovaiheessa.

Devold-villahousut

Merinovillassa on teknisiin asuihin nähden muitakin etuja kuin Itämeren eliöstön terveys ja hyvinvointi. Miltä esimerkiksi keinokuitupaita löyhkää rankan päivän jälkeen? Se pitää kantaa pesukoneeseen pitkän tikun nokassa. Merinovillapa ei ala haista, vaan vaatteen voi tuulettaa ja ottaa käyttöön seuraavanakin päivänä. Pitemmillä vaelluksilla oivallinen ominaisuus. Merinovilla lämmittää paremmin kuin mikään tekokuitu, myös kosteana. Lämpimällä säällä se tuntuu viileältä.

Ostamani kalsarit ovat todella ohuita mutta silti kestäviä. Ohkaisuus johtuu merinolampaiden villan pitkistä, ohuista kuiduista. Merinovilla on pehmeää eikä kutita. Kuluttaja-lehden testissä havaittiin eroja myös käyttömukavuudessa, ja nämä minun ostamani kuteet arvioitiin erityisen mukaviksi päällä. Ne voi myös pestä koneessa. Käyttöikänsä lopussa merinovillavaate maatuu arvokkaasti eikä jää ikuisiksi ajoiksi ekosysteemin riesaksi.

Merinovillaisia vaatteita valitessa on tärkeää selvittää, onko villa tuotettu ns. mulesing-menetelmää käyttämällä. Tämä seikka oli otettu huomioon myös Kuluttaja-lehden testissä. Jos et tahdo voida huonosti, älä lue seuraavaa kappaletta.

merinolammas, kuva: Wikipedia

Merinolampaita kasvatetaan etupäässä Australiassa. Niillä main elää myös ikävä loiskärpänen, jonka toukat syövät elävää lihaa. Kärpänen munii eläimen iholle haavaan tai muuhun kohtaan, jossa toukat pääsevät tunkeutumaan ihon läpi, tyypillisesti peräaukon seudulle. Mulesing-menetelmällä pyritään estämään kärpäsen toukkien lampaille aiheuttamat vammat. Siinä nyljetään karitsalta iho peräaukon ympäriltä. Haava paranee noin kuukaudessa ja jättää jälkeensä arpikudoksen, jonka läpi kärpäsen toukkien on vaikea tunkeutua. Mulesing-menetelmästä pyritään luopumaan, luultavasti ennen kaikkea siksi, että meikäläiset villahousunkuluttajat eivät suostu ostamaan muita kuin mulesing-vapaita merinovillatuotteita. Menetelmä on kuitenkin vielä käytössä osalla tiloista. Tarkista siis tuoteseloste ennen kuin ostat.

Suklaata

Voiko kaamoksesta edes kuvitella selviävänsä ilman suklaata? Ostan yleensä reilun kaupan suklaata, mutta altistuin myös Fazerin suklaalle viimeksi eilen.

kuva: Simo Tolvanen / Flickr

Kuluttaja-lehdessä kerrotaan suklaanvalmistuksen saloista ja paljastetaan, mitä Fazerin Sininen on syönyt. Tunnetko esimerkiksi sellaisen tärkeän suklaan valmistusvaiheen kuin konssauksen? Siinä yksittäiset sokerikiteet pinnoitetaan maidon ja kaakaon aromeilla. Fazerin Sinisestä lähes puolet on erilaisia sokereita.

Fazerin Sinisessä käytetään ecuadorilaista Arriba-kaakaota ja lisäksi Länsi-Afrikasta tuotua kaakota. Kuluttaja-lehden mukaan etenkin Länsi-Afrikassa työntekijöiden olot ovat todella huonot ja plantaaseilla työskentelee myös lapsiorjia.

Fazerin viime vuonna käyttämästä kaakaosta 40% oli UTZ-sertifioitua. Yhtiön mukaan vastuullisesti tuotetun kaakaon osuus kasvaa tänä vuonna 50 prosenttiin ja vuoteen 2017 mennessä 100 prosenttiin. Tosin UTZ-sertifioiduilta tiloiltakin on löydetty lapsia, joita epäillään ihmiskaupan uhreiksi.

Fazerin kaakaon kunniallisuus on siis nopeasti paranemaan päin. Hyvä niin.

kuva: wikipedia

Puolitoista vuotta sitten luin Fazerin kotisivulta, että Fazer ei hyväksy lapsityövoiman ja pakkotyön käyttämistä, pyrkii vähentämään ympäristötuhoja ja kannustaa myös kaikkia liikekumppaneitaan noudattamaan eettisiä periaatteitaan (lihavoinnit minun).

Kysyin Fazerilta, vaativatko he alihankkijoiltaan periaatteidensa noudattamista ja valvotaanko sitä mitenkään, vai ovatko periaatteet olemassa vain toiveen tasolla. Sain tällaisen vastauksen:

18.3.2013
Hei Xxxxxx, kiitos kysymyksestäsi. 

Pahoittelemme viivästynyttä vastausta. Fazer valvoo konsernitasolla osana yritysvastuuta käyttämiensä materiaalien ja raaka-aineiden laatua,alkuperää ja hankintaketjun vastuullisuutta. Fazerilla on käytössä prosessi, jonka avulla kerätään systemaattisesti tietoa toimittajista ennen valintaa ja hyväksymistä.

Potentiaalisen toimittajan auditointi on osa prosessia. Auditoinnissa tarkastellaan toimittajan tuotanto-, laatu- ja ympäristötoiminnan tasoa. Toimittajien seurantaa tehostettiin vuonna 2009 erillisellä yritysvastuuta koskevalla kyselyllä, tällä hetkellä nämä kysymykset ovat osa toimittajan normaalia hyväksymisprosessia. Fazerin eettiset periaatteet ovat mukana toimittajien valinnassa ja ne ovat yksi sopimuksen liitteistä.

Ystävällisin terveisin
Fazer MakeisetKuluttajapalvelu
Xxxx Xxxxxxxxx

Tämän voisi suomeksi tulkita: copypaste diibadaabaa, en nyt tuohon kysymykseen vastaa suoraan koska vastaus on ei. Ei valvota.

Mutta onhan sekin jo jotain, että pyritään ja kannustetaan ja eettiset periaatteet ovat sopimuksen liitteenä. Ja Kuluttaja-lehden tietojen mukaan ollaan menossa parempaan suuntaan.

kuva intialaisista lapsityöläisistä: ILO / S.P.Ouseph / Flickr

YK:n alaisen kansainvälisen työjärjestön ILOn orjuudenvastaiseen kampanjaan voit tutustua napsauttamalla tästä.

Muoks: 30.11.14 Hesarin mukaan Britanniassa eli viime vuonna orjuudessa jopa 13 000 ihmistä. Ongelma ei siis ole vain jossain tuolla kaukana, niin että meidän ei tarvitsisi välittää siitä. Orjia on myös Suomessa.

Järkivihreää

Alexander Stubb on päässyt Hesarin Vieraskynä-palstalle esittelemään vihreitä ajatuksiaan. Tai ei siis vihreitä: järkivihreitä. Siinä on ero. Vihreys sinänsähän on järjetöntä, koska siinä ajattelutavassa eivät ole taloudelliset arvot ensimmäisinä. Järkivihreys menee jotenkin niin, että luonnon suojeleminen on sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta...

Ilahdut varmaan, jos sanotaan, että olet kyllä kiva ihminen, mutta...

Mutta jotenkin nollaa kaiken edellä sanotun.

Stubbin mukaan "ilmastonmuutosta pitää hillitä teollisuutta ja työpaikkoja tarpeettomasti vaarantamatta". Siis hillitään, toki hillitään, mutta se ei saa häiritä taloudellista toimintaa. Hillitään sillälailla jotenkin kevyesti, ettei elintaso vain laske   lakkaa kasvamasta   siis ettei elintason kasvuvauhti vain hidastu.

Välillä pääministeriltä pääsee ihan järkevää tekstiä. "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Kokoomuslainenkin voi lausua näin, koska "hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat moninkertaisesti ilmastotalkoiden kuluja suuremmat".

Mutta sitten se mutta. "EU:n on oltava ilmastopolitiikan edelläkävijä maailmassa, mutta..."

Muistathan vanhastaan, että EU:n ilmastotavoitteet jaetaan näihin kolmeen nippuun:
- kasvihuonekaasujen vähentäminen
- uusiutuvan energian lisääminen
- energiatehokkuuden lisääminen

Pääministeri on "valmis hyväksymään" jopa sen, että EU-maat suunnittelevat vähentävänsä kasvihuonekaasuja 40% vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta laskettuna), ja että tavoitteesta tehtäisiin kaikkia jäsenmaita sitova.

Sen sijaan hänestä on tärkeää, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet eivät olisi vastedes jäsenmaita sitovia, "sillä nämä sinänsä hyvää tarkoittavat tavoitteet ovat sotkeneet päästökaupan toiminnan ja tulleet eurooppalaisille kalliiksi". Eihän voi sitoutua sellaisiin tavoitteisiin, jotka voisivat maksaa jotain! Parempi, että ne ovat vain sellaisia suosituksia. Niitä voi sitten noudattaa kuka haluaa. Mekin noudattaisimme, ellei siitä koituisi kustannuksia. "Tulevaisuudessa luotamme enemmän päästökauppaan ja markkinatalouteen, vähemmän poliittiseen näpertelyyn ja valtion tukiaisiin." Markkinatalous ilmastonmuutoksenkin lopettaa eikä mikään poliittinen näpertely, saati se että valtiot puuttuisivat asiaan.

Pääministeri korostaa päästövähennysten jakamista eri maiden välillä "kustannustehokkaasti". "On halvinta vähentää päästöjä maissa, joissa ilmastotalkoita ei ole vielä aloitettukaan." Siis jossain tuolla muualla. Täällä meillä se ei käy, koska se tulisi meille liian kalliiksi. Ei yhtään kustannustehokasta!

"Tarvitsemme laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa Kiinan kaltaiset nousevat taloudet ovat mukana." Voisinko olla enemmän samaa mieltä pääministerin kanssa? No en. Kiinan päästöissä ei ole mitään rotia. Ja mikä oikeus kiinalaisilla on pyrkiä keskiluokkaisiksi, kun köyhät kuluttaisivat paljon vähemmän? Sitä olen joskus silti ihmetellyt, kuinka kenelläkään on varaa vinkua, että Kiina ei ole vielä osallistunut ilmastotalkoisiin. Sitten on varaa, kun on itse noudatettu yhden lapsen politiikkaa muutama vuosikymmen. Luulisi olevan selvää ministeritasollakin, että hiilidioksidipäästöihin vaikuttaa, paitsi käytetty teknologia ja kulutustottumukset, myös kuluttajien lukumäärä. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: meitä on liikaa. Mikään maa ei ole tehnyt sellaisia uhrauksia tämän ongelman ratkaisemiseksi kuin Kiina. Vähän rispektiä siellä!

Stubbin mielestä voimme sekä vähentää päästöjä että menestyä. Suomalaisen cleantechin pääsy kansainvälisille markkinoille ja tämän mukanaan tuoma vaurastuminen onkin ilmeisesti ainoa järkevä tapa, jolla voimme osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Lisäksi on vaarana, että jos me täällä Euroopassa jotenkin ikävästi rajoitamme teollisuuden päästöjä, teollisuus siirtyy maihin, jotka eivät sitä tee.  Tämän välttämiseksi on meidän teollisuudellemme jaettava ilmaisia päästöoikeuksia, mikäli kaikki maat eivät sitoudu vastaaviin ilmastopäätöksiin kuin EU. Siis jos rajoitamme päästöjä, meidän täytyy tästä korvaukseksi saada ilmaisia päästöoikeuksia. Hurraa, ilmastonmuutos on selätetty!

Nyt lienemme järkivihreyden ytimessä.

Tekstin korostukset ovat minun, ei Stubbin. Lainaukset ovat ihan oikesti Stubbia.

Aikavääristymä tappaa tiellä liikkujia

Ensi viikolla etenkin jalankulkijat ovat tavallista pahemmassa hengenvaarassa. Tekniikka&talous -lehti raportoi tutkimuksista: viisareiden siirtely kahdesti vuodessa lisää merkittävästi vakavia liikenneonnettomuuksia. 

Huoltokatkon takia asiasta kertovaan artikkeliin pääsy oli välillä estynyt, joten poikkeuksellisesti länttäsin sen kokonaisuudessaan tuohon kuvan alle, kun olin sattunut kopioimaan sen hyvissä ajoin. Jostain syystä artikkeli on sittemmin kadonnut lehden nettisivuilta. Direktiivinikkarien salaliitto? Onneksi unohtivat artikkelin lehden mobiiliversioon. Lisäksi se on siis luettavissa tässä blogissa.

Sen vain halusin ensin itse lausua (taas), että viisareita siirtelemällä ei saada vuorokauteen minuuttiakaan lisää päivänvaloa. Ja että jos joku yritys haluaa liikesuhteidensa takia elää Keski-Euroopan, Yhdysvaltain länsirannikon tai vaikka Japanin ajassa, kyllä se minulle sopii, kunhan minun ei tarvitse. 

Mikä ihmeen järki siinä on, että koululaisten pitää valoisana puolena vuodesta mennä kouluun seitsemäksi, kun lukujärjestyksessä selvästi lukee että kahdeksaksi. Entäs viattomat lypsylehmät sitten! Miksi maitoauto ei voi tulla samaan aikaan ympäri vuoden, miksi lehmien päivärytmi täytyy sotkea Euroopan viisaridirektiivien mukaan. Mitä järkeä koko kesäajassa yleensäkään on, ei ole koskaan kirkastunut minulle. Eikä kirkastu. Nytkin pimenee vain päivä päivältä, vaikka kuinka kelloa rukkaisi.

Ja sitten itse uutiseen:

 

Kesäaikaan siirtyminen tappaa motoristeja, 

talviaikaan paluu jalankulkijoita

Tutkimuksen mukaan keväiset ja syksyiset kellonsiirrot lisäävät vakavien liikenneonnettomuuksien määrää merkittävästi jopa neljän viikon ajan. Kesäaikaan siirtyminen tappaa eniten motoristeja.

Keväiset ja syksyiset kellonsiirrot lisäävät vakavien liikenneonnettomuuksien määrää merkittävästi jopa neljän viikon ajan.

Tutkijoiden mukaan moottoripyöräonnettomuuksia sattuu 42 prosenttia enemmän sinä päivänä, jolloin kellot siirretään kesäaikaan.

Syksyllä jalankulkijoita jää auton alle 29 prosenttia enemmän sinä päivänä, kun kellon siirretään takaisin normaaliaikaan.

Vakavien liikenneonnettomuuksien määrä pysyy kellonsiirron jälkeen normaalia korkeammalla nelisen viikkoa.

Suurimmat vaikutukset koskevat keväisin moottoripyöräilijöitä, syksyisin jalankulkijoita ja autoilijoita, mutta myös muut liikenteen osapuolet kolaroivat merkittävästi enemmän.

Tällaisia tuloksia raportoivat brittitutkijat Berliinin ortopedikonferenssissa, jossa oli koolla kaikkiaan 7000 liikenneonnettomuuksissa ja vastaavissa tilanteissa syntyviä vammoja hoitavaa lääkäriä kaikkialta maailmasta.

WHO haluaa lisätä tieturvallisuutta

Jatkotutkimuksissa aiotaan selvittää, mikä mekanismi tarkalleen on onnettomuuksien lisääntymisen syynä ja miten lisäys voitaisiin estää.

YK:n alainen terveysjärjestö WHO on julistanut tieturvallisuuden vuosikymmenen, jonka aikana liikenneonnettomuuksien määrää pyritään vähentämään maailmanlaajuisesti. Maailmassa kuolee vuosittain 1,3 miljoonaa ihmistä liikenteen uhreina. Monissa kehittyvissä maissa onnettomuuksia sattuu paljon enemmän kuin Suomessa.

Teema on vahvasti esillä myös Efort-konferenssissa (European Federation of National Associations of Orthopaedics and Traumatology).

Syynä rytmin muutokseen liittyvä stressi ja valo-olot?

Britit ovat ensimmäisen kerran tarkastelleet yksityiskohtaisesti eri tienkäyttäjien osuutta kellonsiirtoon liittyvissä onnettomuksissa.

Keväisen kellonsiirron jälkeen kaikkien moottoriajoneuvojen onnettomuudet lisääntyvät merkittävästi, vain jalankulkijoita koskevat onnettomuudet vähenevät 8 prosentilla. Syksyllä kuitenkin jalankulkijoita koskevat onnettomuuden lisääntyvät kellonsiirron jälkeen peräti 29 prosentilla ja motoristienkin onnettomuudet yli 18 prosentilla.

Syyt onnettomuuksien määrän kasvulle ovat edelleen epäselvät. Vaikuttavia tekijöitä voivat olla muuttuneet sää- ja valo-olosuhteet niinä aikoina, jolloin ihmiset tavallisimmin ovat liikkeellä sekä ihmisten vuorokausirytmin siirrosta kokema stressi.

Raili Leino

Oho, mitä tulikaan äänestettyä

Europarlamenttivaalit, siis ketä kiinnostaa! Jos ei erota kunnanhallitusta kunnanvaltuustosta, miten jaksaisi kiinnostua niin kaukaisista asioista?

Päätökset tehdään kaukana, mutta ne pannaan toimeen täällä näin. Justiinsa siellä europarlamentissa meidän jokapäiväisen elämämme raameista enimmäkseen päätetään.

kuva: JeromeG111 / Flickr

Tässä kuussa valitaan uusi europarlamentti, joka päättää muun muassa ilmastotavoitteiden tiukentamisesta. Tämä sitten puolestaan vaikuttaa aika moneenkin asiaan sinun ja minun elämässä. Näistä jutuista olisi kyllä pitänyt päättää jo, koska ilmaston kanssa rupeaa olemaan vähän kiire. Ensi vuonna Euroopalla pitäisi olla yhteinen kanta, että päästäisiin väsäämään kansainvälistä ilmastosopimusta. Mutta yhteisymmärrystä ei ole syntynyt, joten päätökset siirtyvät uudelle parlamentille. Siis tälle, jota nyt valitaan.

Suomalaiset meppiehdokkaat käyvät vaalitaistoa kertoilemalla itsestään ja mielipiteistään. Mutta kun heidät on kerran valittu, omilla mielipiteillä ei olekaan enää paljon merkitystä. Ei edes puolueen kannalla. Europarlamentissa ei kysytä suomalaisilta puolueilta mitään, vaan siellä on ihan omat ryhmät, joihin suomalaisetkin liittyvät. Näissä ryhmissä noudatetaan enemmän tai vähemmän ankaraa ryhmäkuria. Olisikin siis tärkeää tietää, mitä arvoja se ryhmä kannattaa, johon meppiehdokkaasi liittyy, jos hänet valitaan. Näistä ryhmistä ei vaan kovasti tietoa levitellä edes nyt vaalikampanjan aikana. Aivan, koska ketä jaksaa kiinnostaa. Onhan paljon mielenkiintoisempaa kysyä ehdokkaan lempiruokaa ja tykkääkö hän enemmän koirista vai kissoista. Kuka sitten enää muistaa tarkistaa, miten hän todellisuudessa äänestää, kun on kerran sinne parlamenttiin päässyt?

Ilmastopaketissa päätetään:
- kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä
- uusiutuvan energian lisäämisestä
- energiatehokkuuden kasvattamisesta.

Päätökset eivät koske vain valtioita ja isoja yrityksiä vaan lopulta myös kotitalouksia. Sinua.

kuva: Sarah / Flickr

Kasvihuonekaasuista ollaan jo yhtä mieltä. Niitä on aikomus vähentää 40 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteesta aiotaan tehdä lakisääteinen ja sitova.

Asiantuntijoiden mukaan tämä ei ihan riitä, mutta onpa päästy kompromissiin edes jostain.

Uusiutuvan energian kanssa onkin hankalampaa. Tyydytäänkö vain yleisesti suosittelemaan sitä? Tapahtuuko silloin mitään? Vai pitäisikö jokainen jäsenmaa velvoittaa osaltaan lisäämään uusiutuvaa energiaa? Kuinka paljon? Nykyisen parlamentin enemmistön mielestä uusiutuvan energian lisäämistavoite pitäisi nostaa 30 %:iin ja määritellä jokaiselle maalle omat, sitovat tavoitteet. Enemmistö halusi myös tehdä energiatehokkuuden parantamistavoitteesta sitovan ja nostaa sitä 20 %:sta 40 %:iin, vaikka alempaakin tavoitetta on ollut vaikea saavuttaa.

Tiukempien ja sitovampien tavoitteiden puolesta äänestivät Euroopan sosialistit ja demokraatit (S&D), Euroopan yhtyneen vasemmiston konfederaatioryhmä, vihreät (Greens) ja Euroopan liberaalidemokraatit (ALDE).  Oikeisto (EPP) ja konservatiiviryhmät (EFD) äänestivät vastaan.

Suomen keskustan mepit kuuluvat europarlamentissa ALDEen, mutta äänestivät silti vastaan tai jättivät äänestämättä. Kokoomusmepit kuuluvat EEP:hen, mutta kokoomuksen Sirpa Pietikäinen äänesti kuitenkin sitovien tavoitteiden puolesta.

Tiedätkö sinä, mihin ryhmään eurovaaliehdokkaasi kuuluu sitten oikeasti siellä parlamentissa? Miten hän aikoo äänestää?

kuva: janie.hernandez55 / Flickr

Ekoelo-lehdessä 2/2014 on esitelty kuuden naisehdokkaan kannat. Koska juttu on hassu eikä ole luettavissa lehden nettisivuilla, lainaan lehden luvalla tähän suoraan yhden kysymyksen vastaukset kaikilta. Vastaukset ovat siinä järjestyksessä kuin ne on saatu ehdokkailta.

Mihin 2030-tavoitteisiin sitoutuisit meppinä uusiutuvan energian suhteen?

Sirpa Pietikäinen (kok): 30% uusiutuvien energialähteiden sitova tavoite ok.

Li Andersson (vas): Kannatan sitovaa tavoitetta uusiutuvan energian osalta. Viime vuosista on jo näyttöä siitä, että sitovat tavoitteet on ollut toimiva poliittinen linjaus unionin tasolla.

Anneli Jäätteenmäki (kesk.): Uusiutuville 30 prosentin sitova tavoite sekä kunnianhimoinen tavoite biopolttoaineille. EU:n energiaomavaraisuutta on parannettava. Suomesta on puolestaan tehtävä energiaomavarainen. Kotimainen energiantuotanto tuo työtä Suomeen. Se on vähäpäästöistä, monipuolista ja toimitusvarmaa. Erityisesti kotimaisen bioenergian ja muiden uusiutuvien energianlähteiden käyttöä on lisättävä.

Nazima Razmyar (sd.): Olen parlamentin asettamien tavoitteiden kannalla. On erittäin tärkeää, että EU-tasolla säädetään sitovia tavoitteita. Tarvitaan vahvaa tahtoa ja panostuksia uusiutuvaan energiatuotantoon sekä cleantech-teknologian kehittämiseen.

Johanna Sumuvuori (vihr.): Sitoutuisin uusiutuvan energian osuuden nostamiseen vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteiden pitää olla sitovia ja EU:n on otettava edelläkävijän rooli. Jos kukaan ei tee mitään tai ole aloitteellinen, tulevaisuus näyttää paljon synkemmältä.

Pirkko Ruohonen-Lerner (ps.): Näen EU:ssa positiivisena, että se on mahdollistanut eurooppalaista yhteistyötä ympäristöongelmien ratkaisemisessa. Yksilövastuun esille tuominen on myös tärkeää ympäristöasioissa. Itse haluan jättää tuleville sukupolville mahdollisimman puhtaan luonnon, siksi lajittelen, kierrätän ja kompostoin. Ostan ja kulutan mahdollisimman vähän. Puhdas, kasvispainotteinen kotimainen ruoka ja erityisesti lähiruoka ovat minulle tärkeitä.

Eikös ollutkin hassu? Minusta oli.

Olen käyttänyt lähteenä toimittaja Terttu Iiskolan juttua Ekoelo-lehdessä 2/2014. Jos olet jo aikaisemmin muodostanut kantasi Ekoelo-lehdestä, vilkaise uudestaan. Lehden ulkoasu on kohentunut selvästi. Tilasin Ekoelon jostain tarjouksesta kokeeksi ja olin jo päättänyt lopettaa tilauksen kesken ensimmäisen vuoden, mutta lehti uusiutuikin ja jotenkin raikastui ja selkeytyi. Päätinkin jatkaa sen lukijana.

MUOKS: Reimanin Saaran vinkistä googlasin Ekoelon takana olevan Karprint-firman, ja oli niin tylyä luettavaa, että muutin päätöstäni. Tulen toimeen ilman sitä lehteä.

--------------------

Tervetuloa tämän blogin lukijaksi, Kaisa V!

Erikoista otsikointia

Eilisen Hesarin etusivulla pisti silmään erikoinen otsikko. Onko tämä joku vappupila? Kaikkea älytöntä ne eläinsuojelijat keksivät! Joku kettutyttö vaatii eläimille liikuntaa. Possuille pilatesta, lehmille lentopalloa? Eikö niille mikään riitä! Jo on aikoihin eletty.

Liikunta on ehkä hieman harhaanjohtava sana sille, että eläin mahtuisi kääntymään häkissään. Saattaako harhaanjohtavuus olla toimittajalta tahallista? Eläinsuojeluasiamies puuttuu pahimpiin eläimille kärsimystä aiheuttaviin epäkohtiin, ja Hesarin toimittaja pyrkii tekemään tätä naurunalaiseksi? Ilkeämielisyyttä vai taitamattomuutta sananvalinnassa? Kummankaan ei pitäisi kuulua Hesarin etusivulle.

Onhan myös eläimiä, joita pidetään liian ahtaasti, vaikka ei suorastaan paikoilleen kahlittuina. Ne tarvitsevat lisää liikkumatilaa. Mutta "liikuntaa"? Sana tuo mieleen hikisen jumppasalin ja ohjeita huutelevan valmentajan.

Sisäsivun uutisessa sama linja jatkuu. Moni lukee pelkän otsikon ja ehkä vilkaisee kuvan. Jotain valkoisia elukoita, näyttää niillä olevan väljät olot, no tietysti, Suomessa kun ollaan. Ja tuo nainen tuossa kuvassa vaatii niille enemmän liikuntaa.

Eikö emakoille riitä liikunnaksi se, että ne pystyvät lysähtämään makuulle ja taas pungertautumaan seisaalleen (jos pitkän paikallaanolon heikentämät lihakset sallivat)? Pitääkö niiden saada vielä enemmän liikuntaa? Pitäisikö niiden saada kääntyä ympäri? Ottaa askel? Jos tälle tielle lähdetään, missä tulee raja vastaan vai tuleeko missään? Sikalanpito on nykyiselläänkin niin kallis harrastus.*  Kohta possuille pitää varmaan rakentaa omat uima-altaat ja koripallokentät ja palkata aerobic-ohjaajat.

Ja joustinpatjat ja katosvuoteet! Onhan betonilattia tai metalliritilä pehmeä makuualusta, mutta onko se aina riittävän pehmeä?

-----------------

* Tuottajat saavat Suomessa sianlihasta aivan liian alhaisen hinnan, joka ei turvaa heidän toimeentuloaan. Mutta emakoiden pitäminen kääntymisen estävässä ns. porsitushäkissä ei ratkaise sitä vääryyttä. (blog.huom.)

Paratiisirannan herkut

Kuluttaja-lehdessä 8/2013 kerrotaan mielenkiintoisesti jättikatkarapujen tuotannosta. Artikkelin on kirjoittanut Mari Valkonen. Koska se ei näy lehden nettisivuilla ja juttu on mielestäni tärkeä, kerron siitä vähäsen.
(Mari Valkonen ei ole kuitenkaan vastuussa minun tekstistäni!)

Kuva: Keerati/FreeDigitalPhotos.net

Trooppisia katkarapuja tuodaan Suomeen enimmäkseen Vietnamista, Bangladeshista ja Thaimaasta. Niitä myydään muun muassa nimillä tiikeri- tai jättikatkarapu. Yli 80% niistä viljellään rannikolle kaivetuissa lammikoissa. Loput pyydetään troolaamalla.

Maailman mangrovemetsistä  arviolta 38% on kaadettu rapuviljelmien tieltä. Mangrovemetsät ovat monien eläinlajien tärkeitä pesimisalueita ja paikallisten asukkaiden metsästysmaita. Ne suojaavat ihmisiä luonnonkatastrofeilta kuten tsunameilta ja sitovat tehokkaasti hiiltä. Ravunkasvatusaltaiden kemikaali-, antibiootti- ym. päästöt pilaavat maaperän 5-10 vuodessa, minkä jälkeen otetaan uusi alue käyttöön. Maaperän toipuminen kestää noin 35-40 vuotta.

Kuva: Stoonn/FreeDigitalPhotos.net

Katkarapuja ja katkarapuviljelmille tarkoitettua rehukalaa troolataan pienisilmäisillä verkoilla, jotka pyytävät merestä kaiken. Yhtä troolattua katkarapukiloa kohden saadaan 10 kiloa ns. sivusaalista. Alamittaisia, rauhoitettuja, uhanalaisia, ihan mitä sattuu. Troolaaminen vahingoittaa myös merenpohjan herkkiä elinympäristöjä kuten koralleja. Paikallisten kalasaaliit ovat romahtaneet. Kalastajat joutuvat lähtemään yhä kauemmas kotirannastaan elättääkseen perheensä.

Thaimaassa 90% merenelävien jalostusbisneksessä työskentelevistä on laittomia siirtolaisia. Osa on ihmiskaupan uhreja, joukossa myös alaikäisiä. He tulevat varsin halvoiksi työnantajille. Siirtolaiset altistuvat koville kemikaaleille, heitä pahoinpidellään, työpäivät ovat pitkiä, palkkaa maksetaan sen mukaan kuin työnantajalle sopii; osan olosuhteet muistuttavat orjuutta. YK:n raporttia varten haastatelluista ihmiskaupan uhreista 59% oli todistanut tilannetta, jossa laivan kapteeni oli tappanut työntekijän. Työterveyshuolto ei ole kallista, kun sairaat ja loukkaantuneet työntekijät heitetään mereen.

Kuva: tiverylucky/FreeDigitalPhotos.net

Suomessa trooppisten katkarapujen myynti on nelinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana huolimatta siitä, että WWF ja Greenpeace kehottavat välttämään niiden syöntiä. No mitä, ne griinpiissiläisethän on jotain ihme vouhottajia ja nyt vielä terroristejakin, kuka niiden puheita uskoo.

Myynnissä on myös kestävästi pyydettyjä, MSC-sertifioituja, lähinnä kylmän veden katkarapuja. Mutta eiväthän ne ole ollenkaan tyylikkäitä, sellaisia pikku ruippanoita. Tulee köyhä fiilis kun niitä syö. Ja kuka hullu haluaa maksaa jostain sertifikaatista, ei se miltään maistu.

Ruuassahan on tärkeintä, että se on halpaa. Eikö?

Hyvä lehti

Männävuosina tilasimme ekosähkömme Kraft&Kultur -yhtiöltä. (Asuntoyhtiömme kilpailuttaa sähköntuottajan kimpassa, eikä meillä edes ole asuntokohtaisia sähkömittareita vaan laitamme laskun keskeltä puoliksi.) Sähkön lisäksi saimme erinomaisen asiakaslehden, Huilin.

Olisiko sähköyhtiö sitten karsinut kulujaan vai kuinkahan siinä kävikään, kun he luopuivat lehden julkaisemisesta. Lehdentekijät tiesivät kuitenkin, että heillä on käsissään hyvä, jopa erittäin hyvä lehti. He perustivat oman kustantamon ja lähtivät hakemaan lehdelle yhteisörahoitusta. Lehteä julkaistaan edelleen viisi kertaa vuodessa (no, tänä vuonna neljä). Itse en osallistunut rahoitukseen muulla tavoin kuin tilaamalla lehden, kun se lakkasi tulemasta "ilmaiseksi". On muuten todella hyvä ekolifestyle-lehti.

Ovat sen muutkin huomanneet. Kultti ry valitsi Huilin vuoden 2013 laatulehdeksi 70 suomalaisen aikakauslehden joukosta. Kilpailun tuomareina toimivat osastopäällikkö Pasi Somari Akateemisesta Kirjakaupasta, Design Director Tuomas Jääskeläinen Bonnier Publications Oy:stä ja aikakauslehtijournalismiin erikoistunut professori Maija Töyry Aalto-yliopiston taideteollisesta korkeakoulusta, eli ei mitään turhaa sakkia. Heidän mukaansa "Huilissa korostuvat detaljien taju, oivaltavat design-ratkaisut ja visuaalisuus, nettiympäristöstä tuttujen ratkaisujen soveltaminen printtimediassa sekä tekijöiden sinnikkyys ja sitoutuneisuus". Minä voin lisätä tähän, että Huili on painettu erityisen miellyttävälle paperille, siinä on kiinnostavia juttuja, uutta tietoa ja hyviä ideoita minua koskettavista aiheista ja siitä riittää lukemista pitkäksi aikaa.

Uusimman lehden pääkirjoitus on otsikoitu "Oltaisiinkin kuluttajia". Siinä päätoimittaja Riikka Suominen vastustaa ihmisten nimittämistä kuluttajiksi. "Emme me nimittäin kuluta. Me ostamme uutta, koska sitä meille tyrkytetään." Juttu kiertyy tavarasuhteemme tutkailun kautta jakamistalouteen, josta puhutaan peremmällä lehdessä hieman enemmänkin. Voisin lisätä tähän yhden oman sanan: emme ole kuluttajia vaan kertakäyttäjiä.

Huiliin voi tutustua tuolla alun linkissä, joten enpä nyt kehu sitä tässä sen enempää. Katsokaa itse.