Yöpala

Jouluna saa yölläkin syödä. Koska joulu päättyy vasta loppiaiseen tai viimeistään nuutinpäivään, yöpalat ovat siis edelleenkin täysin luvallisia.

Voin muuten kertoa, että lause, jolla melko varmasti saa nylkyveitsikatseita, on: "Mun ei tarvitse laihduttaa!" Erehdyin kerran päästämään sen suustani uimahallin täydessä pukuhuoneessa. Selvisin sillä kertaa hengissä ulos, joskaan en ehkä tuntenut itseäni kovin rakastetuksi. Toinen hyvä on "Mun ei tarvitse meikata!" Jostain syystä nämä lauseet muuntuvat ilmassa matkalla kuulijan korvaan, jonne ne saapuvat joko muodossa "Minä olen kauniimpi kuin sinä!" tai "Sinä olet huonompi ihminen kuin minä!" Mutta palataan asiaan; asiahan oli yösyöminen. Suklaalle on paljon hyviä vaihtoehtoja! Esimerkiksi näin:

Leipä & Pojan kokojyväpatonki tehdään taikinajuureen. Siinä on rapea, suorastaan kova kuori. On luomua.

Päällä kotitekoista valkosipulimajoneesia: luomumunia, rypsiöljyä (osa kylmäpuristettua luomuöljyä, osa bulkkiöljyä), suolaa (suolalla ei ole väliä, hifistelijät, tässä oli sellaista vaaleanpunaista vuorisuolaa), omaa valkosipulia, Rajamäen valkoviinietikkaa, (luomu)limetin mehu.

Seuraava kerros: kuivaa hevosenpaistia. Vein jättipaistin kaverin leivinuuniin illanistujaisia edeltävänä päivänä, mutta unohdin viedä lupaamani paistilämpömittarin. Paisti oli haaleassa uunissa koko yön. Lopputulos oli ehkä pinnasta mustahko, mutta maku oli hyvä.

Loppusilaus: punakaalisalaattia. Punakaalia ja porkkanaa suikaloidaan esim. juustohöylällä ja annetaan uiskennella liemessä, jossa on appelsiinimehua, öljyä, viinietikkaa, suolaa, mustapippuria ja mahdollisesti jotain lisämakeutusta. Voi piristää jollain yrtilläkin, jos haluaa. Ai niin, lisää joka väliin sana "luomu". Kiitos. Väri on aika pirteä. Alakerran isäntä tilasi tätä lisää, joten makukaan ei ollut ihan pielessä.

Olen vähän vähentänyt kesävihannesten kulutusta tähän vuodenaikaan, mikä tämä nyt lieneekään. Pimeänä aikana. Ylläoleva salaatti on kausiruokakokeilu. Jatkan harjoituksia.

Nautitaan vesilasillisen kera kynttilöiden loisteessa. Ja sitten takaisin kokeilemaan, josko nyt saisi unta.

--------------------------------------------------------

Tervetuloa mukaan iloiseen joukkoomme, Pieta!

Vakuumikone

Kun menee ulos, sen tuntee näpeissään. Kylmä viima ja sormien kohmettuminen kertovat, että teurastusaika on käsillä, vaikka kuinka olisi Rantala julistanut lihattoman lokakuun. Tähän aikaan päästetään joutavat elukat päiviltä ja otetaan sisään ne, jotka aiotaan pitää talven yli.

Alakerran isäntä on hankkinut kauan haaveilemansa vakuumikoneen. Tässä:

Siis pienimuotoinen lihankasvatus takapihalla voi myös olla välineurheilua. Jopa tällaisena vuonna, kun takapihalla ei ollut mitään omia elukoita kasvamassa!

Ostamme lihaa yleensä suoraan tuottajilta, ja monesti vakuumipakkaukset sitten valskaavat, kun lihoja sulattelee pakastuksesta jääkaapissa. Sanomalehti laitetaan alle ihan vakiosti, kun arvataan jo, ettei ne saumat pidä kuitenkaan. Muuten on lihasnestettä pitkin hyllyjä. Yäk.

Omat kaninlihat on pakastettu ihan vaan pakastuspusseissa, ja eihän se nyt ole sama ollenkaan! Sitä paitsi törröttävät luut rikkovat pakastuspussit. Vaikka ei meillä ole pitkiin aikoihin luut enää törröttäneet, kun kokemus on opettanut katkaisemaan koivet nätisti nivelestä. Mutta kuitenkin. Seuraavat pääsevät vakuumiin. Ja siinä on sitten tuplasaumat!

Jos joku tahtoo tietää enemmän kaninteurastuksesta, Harmaan torpan emäntä postasi juuri aiheesta. Kurkatkaapa blogia. Ja jos taidon haluaa itse oppia, suosittelen Kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanijaoston järjestämiä erinomaisia tuotantokanikursseja. Niin muodikasta kuin esimerkiksi kesäkanojen pito onkin, ei kenenkään pitäisi lähteä elukoita lahtaamaan, ennen kuin joku asian osaava on kädestä pitäen näyttänyt, kuinka se käy, ja lakipykälätkin ovat selvillä.

Alakerran isäntä harjoitteli vakuumihärvelin käyttöä hevosenlihalla. Kiitos lihavuoresta, Lissu!

Tällaista jälkeä se tekee. Pussissa on kaksi ulkofilepihviä. Ja sitten ne tuplasaumat!

Elokuun aurinko

Päivät ovat lämpimiä ja yöt raikkaita. Rämmin töistä kotiin, jossa sadonkorjuu odottaa. Kovasti tekisi mieli myös metsään! Onneksi ei ole viljelyksiä tämän enempää. Toiset puivat viljaa, jatkuva koneiden humina kuuluu pelloilta ja kuivureista. Maaseudun rauhaa.

Maa-artisokka kukkii.

salkopapu Blauhilde

Papuja saa kerätä usein.

viljan puintia

lastaus vauhdissa

Kerään tyrniä. Omenia putoilee. Kuulemma metsässä on tatteja. Työpäivän päälle on palavereita. Alakerran isäntä on flunssassa. Teen mustaviinimarjamehua. Harakat, fasaanit ja tintit käyvät tyrnissä. Pyydän ystäviä ja tuttavia käymään. Tulkaa keräämään, niin kauan kuin niitä on. Tyrnit eivät vain lopu. Mehustan niitä pikkupikku mehustimella ja pakastan jääpalapusseihin. Loput jätetään taas suosiolla taivaan linnuille. Milläs niitä toisaalta estääkään.

Hunajantoimittajani ei kyennyt toimittamaan. Mehiläiset kuolivat viime talvena. Sattui toinen tarjoaja. Hänellä on pienemmät purkit. Vuotuinen 12 kiloani näyttää kamalan paljolta.

Pari näistä kuuluu alakerran isännälle. Loput liukenevat vuoden mittaan teekupposiini.

Tuttavapiirissä on myös teurastettu hevosia. Sain paisteja ja fileenpätkän, puoli-ilmaiseksi. Leikellään ja laitetaan pakkaseen. Alakerran isäntä väittää aikovansa vihdoinkin hankkia kauan kaipaamansa vakuumikoneen.

Fasaanit viettävät piileskelevää elämää. Kevätmieli-kukkoa en ole nähnyt pariin viikkoon lainkaan. Hän kurkotteli viimeksi tavatessamme tyrnejä alaoksilta, pyrstön kasvatus oli puolitiessä.

Kanatiput näyttävät jo kanoilta. Kuvassa kukkopoikia, paparazzin kaukaa zoomaamina. Näyttävät lähinnä velociraptoreilta. Tai joltain. Nättejä paistikkaita heistä tulee, kunhan vähän kasvavat.

Elokuun aurinko on vielä kuuma. Mutta nurkan takana odottaa syksy.

Hevosenlihaskandaali

Valmisruuista on löytynyt hevosenlihaa, vaikka tuoteselosteessa lukee nautaa. Eurooppa on järkytyksen tilassa; briteistä kolmasosa on lakannut syömästä valmisruokia ja 7% luopunut kokonaan lihansyönnistä. (Lähde: eilinen Hesari) Suomessakin etsitään tuotteista hevosenlihaa dna-testien avulla. Uutisia päivitetään sitä mukaa, kun hevosta löytyy sieltä ja täältä.

Minulla on hevosenlihaa sekä jääkaapissa että pakastimessa. Se on herkkua. Ei sitä ole varaa koko ajan syödä, ja hyvä niin. Lihan ei pidäkään olla halpaa.

Ongelma on ymmärtääkseni siinä, että jos ruuan myyjä ei tiedä edes, minkä eläinlajin lihaa hän myy, hänellä tuskin on käsitystä siitä, oliko eläin kuollessaan terve vai sairas, lääkitty vai puhdas. Saati miten se oli kuollut ja miten elänyt. Välikädet vetävät välistä, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Taas yksi syy syödä lähellä tuotettua ruokaa, kasvattaa itse tai ostaa kasvattajalta. Tai tarkistaa edes kaupassa, että lihapaketin kyljessä lukee luomu.