Valikoiva tappaminen on toki tuttua kaikille meille kitkijöille. Mutta nyt puhutaan eläimistä!
Olen kahden päivän aikana tappanut 13 liljakukkoa.
|
liljakukko scillassa |
Liljakukot eivät ole mitenkään uhanneet minua. Ne eivät ole ihmiselle vaarallisia, eivät liioin kotieläimille, eivätkä edes vahingoita ruokakasveja. Ne syövät liljojen lehtiä, joita minä en todellakaan syö. Ja liljoja piisaa kyllä, tuolla kirsikkatarhaksi kutsutussa ryteikössäkin on varjoliljaa pusikoittain. Perennapenkissä ruskoliljaa ja keisarinkruunua. Päivänliljoista nuo eivät näytä kovasti piittaavan, mutta niitäkin riittää, jos maistuu.
Kuitenkin tapan liljakukon aina nähdessäni. Tänään oikein kyttäsin niitä. Heti kun näin pariskunnan huolettomana lisääntymispuuhissa, lähestyin tappoaikein. Raukat pudottautuivat oitis maahan selälleen, ettei punainen väri paljastaisi. Silti pengoin ne armottomasti esiin ja litistin.
Sopii kyllä kysyä, miksi.
Tapan myös lehtokotiloita. Sadoittain. Mutta vaikka en tappaisi yhtään, eläisin silti mukavasti ja yltäkylläisesti enkä näkisi piirun verran nälkää. Lehtokotilot eivät vahingoita minua millään tavalla.
Täytyypä joskus tuumia tätä. Joskus, jos ehdin.
|
raparperi |
Muut kuulumiset liittyvät lähinnä ruokakasveihin. Raparperit ovat avanneet nuppunsa ja tunkevat esiin ruttuisia lehtiä. Päivä päivältä ne aukeavat ja laajenevat sekä kasvattavat vartta. Huominen sade saa ne oikenemaan silmissä. Kohta tehdään raparperijuomaa.
|
vuohenputki |
Söimme tänään vuohenputkisalaattia. Oli siinä kyllä kaikkea muutakin niin paljon, että vuohenputkea tuskin erotti joukosta. Jos eläisi omavaraistaloudessa ja kopistelisi viimeisiä ruuanhituja laarinpohjalta näin toukokuulla, tulisi varmaan syötyä enemmänkin vuohenputkea. Nokkonenkin on noussut, mutta siitä en tajunnut ottaa kuvaa.
|
ruohosipuli |
|
valkosipuli |
Jos valkosipulia on jäänyt maahan, ei hätää. Tuosta pöheiköstä tuskin kasvaa korjaamisen arvoisia valkosipuleita, mutta varret ovat juuri nyt herkullisia. Naps poikki vaan ja salaattiin! Nuo kasvattavat uutta vartta sitä mukaa kun sitä leikkaa.
|
ilmasipuli |
Ilmasipuli ja pillisipuli ovat herkullisimmillaan. Myöhemmin kesällä niiden ontot varret ovat kovempia ja sisältä limaisen oloisia, mutta silloin syödäänkin ruohosipulia tai muiden sipulien varsia. Ei näitä suotta sanota kevätsipuleiksi.
Pakko myöntää, etten pidä lehtokotiloista, muutamana kesänä ovat syöneet kasveja lehtirangoiksi.
VastaaPoistaMinusta näyttää, että ne syövät mielellään kuolleita kasvinosia ja tekevät siis hyödyllistä hajotustyötä. Toki ne napostelevat myös voikukan ja piparjuuren lehtiä ynnä muuta ravinteikasta ihan tuoreeltaan ja jättävät tähän pupunruokaan inhoja kakkaviiruja. En minäkään niistä pidä. Voi silti kysyä, onko se riittävä syy joukkomurhata niitä.
PoistaTodella mielenkiintoinen blogi sinulla, tunnustus sinulle löytyisi blogistani http://vihreampiakkuna.blogspot.fi/2013/05/sai-hiljattain-no-okei-on-siita-jo.html
VastaaPoistaKiitos!
PoistaOn minulakin lehtokotiloiden henkiä tunnollani, on niitä pakko kerätä pois, muuten on vuorenkilvet aivan reikäpitsiä. Täytyykin käydä tarkkailemassa noita liljakukkoja, jos kerran ovat nyt heränneet.
VastaaPoista