Ruotsalaisen Mathilda Langletin kirjoittama Täydellinen käsikirja perhetalouden kaikilla aloilla perheenemännille kaupungissa ja maalla julkaistiin suomeksi käännettynä 1885. Omistan siitä vuonna 2000 tehdyn näköispainoksen. Välttämätön perusteos.
Tant Mathilda ei kirjoittanut mitään pula-ajan opasta. Kirjassa annetaan neuvoja palkollisten kohteluun, serviettien taitteluun ja hienojenkin liköörien ja ruokien valmistukseen. Ainekset eivät kaikki ole kotipuutarhasta.
Punaviini-kastia.Kirjassa käsitellään yllättävänkin moderneja teemoja. Puhutaan paitsi perheenemännän velvollisuuksista aviomiestänsä, lapsiansa ja palkollisia kohtaan, myös hänen velvollisuuksistaan itseänsä kohtaan. Puhutaan eläinrääkkäyksen vastustamisesta ja vuoroviljelystä.
Puoli litrallista punaista viiniä keitetään kanelisipaleen, 6-8 ryytineilikan ja 90 sokerigrammin kera sekä suurustetaan pyyhkäistyllä ruokalusikallisella vähässä vedessä liuoitettuja perunajauhoja. Nautitaan mielin määrin kylmiltään tahi lämpöisenä riisiputinkein y.m. kera.
Tant Mathildalla on raikkaat ja selkeät mielipiteet monesta asiasta, ja hän tuo ne kiertelemättä julki. Hän kannattaa kohtuutta ja tervettä järkeä. Esimerkiksi ei pidä yrittää tarjota rikkaille vierailleen yhtä hienoja illallisia kuin heidän luonaan on nauttinut, vaan on parasta tyytyä vain muutamaan talon varojen ulottuvissa olevaan ruokalajiin, mutta ne pitää valmistaa niin hyvin kuin pystyy. Pitäähän myös vieraille antaa ilo siitä, että heidän kutsuillaan on ollut prameampaa. Koska maalla usein voi toimittaa ison pyykkäyksen vain kahdesti vuodessa, Tant Mathilda suosittelee palkkaamaan noiksi päiviksi apuväkeä, jottei koko talon järjestys kärsi eikä monella askareella rasitetun perheenemännän tarvitse olla pahalla päällä. "Aivan varmaan tuhlataan usein enemmän rahoja vähemmästä hyödystä." Muuten toki kirjassa korostetaan kautta linjan säästäväisyyden ja ahkeruuden hyveitä.
Kerrottuaan ensin yksityiskohtaisesti suovan keittämisestä kirjailijatar lisää loppukaneetiksi:
Suovan keittäminen on sangen vaivaloista, eikä sen tekemiseen olekaan aihetta, jos ei ole säilössä ihroja, joita ei voi käyttää muuhunkaan.Mathilda-tädille ei mikään ole vierasta. Saippuankeitto-ohjeen päätteeksi hän huomauttaa:
Jos, kuten joskus tapahtuu, sika kuolee sikotautiin, voi sen oivallisesti käyttää saippuaksi, harjakset ovat kaltattavat pois mutta muutoin voi sen käyttää luineen ja nahkoineen - se kiehuu rikki lipeässä. Isosta siasta ovat kuitenkin jyreämmät luut hakattavat pois. Sellaisesta itsekuolleesta, 80 kilogrammia painavasta siasta sanotaan saatavan jopa 100:kin kilogrammia saippuata.Mathilda-tädin tiedot ovat ehtymättömät niin leipomisen, lapsenpäästön, työjärjestyksen suunnittelun, teurastamisen, lasten kasvatuksen, juomanpanon, ensiavun kuin seuraelämänkin suhteen. Miten yleensä on mahdollista järjestää taloutensa ilman tätä opusta?
pätkä toisen osan sisällysluetteloa |
Voisinhan kopioida tähän molemmat verrattomat kirjat kokonaisuudessaan, 1385 sivua, mutta riittäköön loppuun pieni sananen emännän velvollisuudesta olla suotta panematta alttiiksi terveyttänsä:
Terveyden hoitamiseen kuuluu sekin, että vältetään tarpeetonta yövalvomista, ylellistä seurustelemista ja muuta sellaista, vaan sen sijaan noustaan varahin aamulla makuulta, syödään kohtuullisesti illalla ja jaetaan aika niin, että vaihtelevien askareiden ohessa voidaan hankkia itsellensä tarpeellista lepoa.
Mielenkiintoista tekstiä :-)
VastaaPoistaOnpas ollut monipuolinen emäntä ja kaikenlaista osannut. Tuo viimeinen kappale sopii ohjeeksi hyvin nykyäänkin. Sen sijaan siasta en lähtisi saippuaa tekemään;)
VastaaPoistaTässä lienee perimmäisenä kysymyksenä se, miten voi käyttää hyödyksi tautiin kuolleen 80-kiloisen sian. Eihän sitä pidä hukkaan heittämän, vaikka ei voi ravinnoksi käyttääkään!
Poistaosaava emäntä!
VastaaPoistaTuli mieleen lehdestä lukemani juttu, jonka mukaan ihmiset soittavat nykyisin hätäkeskukseen arjen pikku ongelmissakin. Hmmm...
Ihan loistavat kirjat, kyllä pitäisi kaikilla perheenemännillä nuo olla :)
VastaaPoistaMinulla olisi ihan selvästi käyttöä tuolle kirjalle. Ainakin jos se kertoo miten pestä pyykkiä vain kahdesti vuodessa :D
VastaaPoistaLainasin ykkösosan pari vuotta sitten kirjastosta (kakkosta ei sieltä löytynyt kaveriksi, nyyh). Aivan mainio kirja, hakkaa niksipirkat mennen tullen ;). Ja se kieli, ihanaa luettavaa!
VastaaPoistaJospa jostain divarista löytyisi. Tämä on kyllä helmi.
Poista