perjantai 30. lokakuuta 2015

Tänään jaksoin kävellä postilaatikolle


Keittiöni ikkunasta aukeaa näkymä omenapuuhun. Joskus se on tuoksuva ja pörisevä kukkameri. Aina se on kaunis.


Näky voi vaikuttaa jostakusta lohduttomalta, harvenneet lehdet värittömiltä ja omenakin kitistyneeltä ja ryttyiseltä. Tarkemmin katsoen puu on viisaasti kerännyt viherhiukkasistaan typen talteen seuraavaa kevättä varten. Valmistelutyöt on kaikki tehty ja kevät nukkuu jo oksankärkien tiukoissa silmuissa.



Ruusuja sinulle, joka jaksat käydä täällä, vaikka päivitysväli on hieman päässyt venähtämään. Ruusut ovat samassa kunnossa kuin kirjoittaja ja jututkin, mutta sitä annetaan, mitä on, eikös.






Kanikuulumisia: muutamana yönä on ollut raikasta ja juomavesi on hileytynyt, mutta puput lämmittävät toisiaan ja viihtyvät hyvin. Kanihäkki kiinnostaa jostain syystä kovasti pieniä ja isompiakin lintuja.



Kuvassa aamupäivänokoset. Kun nokoset on otettu ja aurinko lämmittää kunnolla, on rymistelytuokion vuoro. Silloin juostaan ja hypellään sellaisella mäiskeellä, että fasaaniparvi ei uskalla pysähtyä tervehtimään vaan ohittaa häkin kiitolaukkaa.



Pihan äänimaisemaa täydentää nykyään viluinen läkkipillin viheltely. Talvilinnut ovat nyt kaikki täällä. Talvi saa tulla.


tiistai 6. lokakuuta 2015

Lintujuttuja ja piilokuva


Naakat kolistelevat katolla, hakkaavat savupiipun kaltereita ja huutelevat hormiin. Ensi kevään parhaat paikat ovat menneet jo! Osa näyttää siltä, että aikoo istua valtaamallaan pesäpaikalla kevääseen asti. Mutta sitten tulee hauska leikkituuli, ja kohta koko parvi surffaa sillä villisti kiljuen. Ehtii siitä pesäkolosta tapella sitten kun sen aika on.



Räkätit ovat palanneet. Niille kelpaavat aroniat, omenat, luumut ja tyrnit. Joukossa on näkynyt yksi varsin valkeakin, mutta tämän parempaa kuvaa en ole vielä siitä saanut.




Viherpeipot kansoittavat edelleen pihaamme/-nsa. Tuijan kävyt ovat kypsyneet ja osa pudonnutkin. Kelpaa niitä natustella. Epäilemättä tuijassa hyörii muutakin porukkaa, mutta ne laulavat eri lauluja kuin keväällä, enkä tunnista niitä kaikkia äänestä. Kovasti siellä oksat heiluvat ja kuuluu merkillisiä viheltelyjä ja kurlutuksia.




Täällä pesinyt tikli näyttää myös vielä viihtyvän paikalla, ja mikäs on viihtyessä. On ruokaa, seuraa ja suojaa (lue: rikkakasveja ja ryteikköjä).


Fasaanikukot ovat viisastuneet ja alkaneet suvaita muukalaisia. Pihan läpi kulkee aikuisia kukkoja aivan sovussa. Nuoriso näyttää vielä muotopuolelta, mutta kevääseen mennessä heistäkin sukeutuu oikeita komistuksia.



Se piilokuva sitten. Tuossa on lintu, ja se katsoo sinua.  Katso takaisin. Mikä lintu?




Napsauta sininen kuva suuremmaksi, et sinä muuten siitä mitään näe. Toivottavasti on iso näyttö. Puhelimella tätä on turha katsoa.

Viimeiseksi vielä piilokuvan ratkaisu:



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...