Nyt

Olen niin väsyksissä etten jaksa kirjoittaa enkä oikein iloitakaan, mutta muistelen, että tämä oli ihanaa:

tuomi

koivu

mehiläinen /scilla

kimalainen /kiurunkannus

raparperi

ilmasipuli

... muun muassa...

Vappukukkia

Melkein jo kerkisi ruveta kevättä pitämään. 

Vaan eiköhän se sieltä vielä tule, on se tullut aina ennenkin.

Iloista vappua sinulle!

-------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan keskeneräisiä kirjoitelmia, Ronja Ryövärintytär!

Paju

Koska oli tällainen ilma,

lähdin joen varteen moikkaamaan pajua.

Hän oli paikalla.

Jäljistä päätellen muitakin oli kulkenut siitä ohi.

Paju oli myös kevätmielellä.

Hyvää helmikuuta!

Kevät alkoi

Ilmeisen hidasjärkisenä minun piti viettää pitkät ajat paikoissa, joissa syksy ei tule ikinä, ennen kuin ymmärsin, kuinka eksoottista on, kun pyykit jäätyvät narulla tönköksi. Ei missään ole tällaista! Kuinka täällä voi ollenkaan asua! Me ollaan sankareita kaikki!

Mutta nyt ollaan jo voiton puolella. Viherpeipot julistivat tänään kevään virallisesti avatuksi, ja talitintit kannattivat. Kyllä se tästä taas.

Kuva otettu 1.12.2016

Satokausikalenteri

Hyvä ystävä, tämä on mainos! Vai onko, kun Satokausikalenterin tekijät eivät tiedä, että mainostan heitä? No suositus kumminkin. Melkein tekisi mieleni sanoa, että kirja-arvio, sen verran runsas lukupaketti tämä kalenteri on.

Tällaista olen kaivannut, ja nyt se on tässä.

On monta hyvää syytä suosia sesonkikasviksia. Esimerkiksi nyt edullisuus, ekologisuus, tuoreus ja maku. Kalenterista löytyy lisää. Tämän kalenterin avulla sesonkiruokailu on helppoa. Perustana ovat kotimaiset kasvikset, sekä tuoreet että varastoitavat, ja ruokavaliotaan voi halutessaan monipuolistaa niillä tuontikasviksilla, jotka kulloinkin ovat parhaimmillaan. Ja kerrotaan täällä myös villivihreistä ja kaloistakin!

Avataanpas kalenteri ja katsotaan, kuinka se toimii.

Johdantoaukeaman jälkeen alkaa heti ihan sellainen kalenteri-kalenteri, josta selviää, että tänään on torstai ja Ismon päivä. Joka kuukauden kuvasivulla on lueteltu kotimaiset ja ulkomaiset sesonkikasvikset ja lisäksi varastokasvikset. Sitten on vielä suositus: kokeile ainakin näitä. Jospa oikeasti ottaisi projektiksi käyttää noita suosituskasviksia joka kuukausi. Myös niitä, joita ei ehkä tule normaalisti käytettyä.

Mutta tähän ei saada menemään kuin kaksitoista aukeamaa, ja sitten on vielä kaksi kolmannesta kalenterista jäljellä. Mitä loppusivuilla on?

Paljastan aiheet.

Fodmap-ruokavalio rauhoittaa herkän vatsan
Villiyrtit ovat sesonkiruokaa parhaimmillaan
Villiyrtit (kolme sivua eri yrttien käyttöohjeita ja niiden sesongit kuukausittain)
Kalojen, äyriäisten ja nilviäisten ravintoainetaulukko ja sesongit kuukausittain)
Yleistietoa ravintoaineista ja saantisuosituksista; yleistieto-osuuden jälkeen kustakin kivennäisaineesta ja vitamiinista tarkempi selostus: mihin sitä tarvitaan ja mistä sitä saa (4 sivua, lähteet lueteltu)
Kasvisten ravintoainetaulukko (4 sivua)
Kasvisten kuvaukset; mistä tuntee hyvän ja kypsän, miten käytetään, mistä tuodaan, satokausi, säilytyslämpötila, luovuttaako paljon etyleeniä tai onko sille herkkä, sopiiko fodmap-ruokavalioon (mukana myös sieniä, 18+ sivua)

Täydennä ruokavaliotasi terveellisillä pähkinöillä ja siemenillä
ja takakannessa vielä Satokausikalenterin tarina.

Mutta nettisivuilta löydät vielä paljon tätäkin enemmän tietoa.

Huhhuh, näinköhän sitä taas joutuu viisastumaan?

--------------

Lämpimästi tervetuloa mukaan, Katja Liukkonen!

Mitä syksylle tapahtui?

Minä käyn nykyisin niin hitaalla, että aika vain liukuu ohi. Oli minulla kuviakin otettuna syksyn väriloistosta ja pihamme uusista asukkaista. Mutta lokakuu hävisi jonnekin, ja nyt ne ovat jo vanhentuneita.

Liian myöhään muistin, että olin ajatellut istuttaa tänä vuonna valkosipulit hyvissä ajoin ja vieläpä lähettää niitä ystävällekin istutettavaksi. Ja nyt onkin jo maa jäässä ja lumi päällä. Ei se tosin estä valkosipulien istuttamista, hyvissä ajoin istuttamisen kylläkin. Enkä minä jaksa niitä kaikkia kerralla istuttaa: tänään vähän, seuraavana päivänä lepään, sitten taas pikkuisen. Väliajat vain istun, enkä aina jaksa edes istua suorassa.

Ajan virtaamisen huomaa siitä, että koko ajan pitää leikata kynsiä.

Lääkäri sommittelee b-lausuntoa, pitäisi hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Osatyökykykin tosin kuulostaa liioittelulta. Että jaksaisin käydä töissä, jopa parina päivänä viikossa! Mutta ei ole mitään "oikeaa" tautia joka kelpaisi diagnoosiksi. Syöpä oli siitä hyvä, yksi sana riitti eikä tarvinnut selitellä.

Puutarhakalusteet peittyvät lumeen, ikkunat ovat tiivistämättä. Mutta onhan kaunista. Tänään leijailee harvakseltaan isoja lumihiutaleita, kuin animaatioelokuvassa. Sellaisella sateella pitäisi olla oma nimi. Kielestä puuttuu sanoja.

----------------

Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Riitta Karjalainen! Kyllä tämä tästä taas päivittyy.

Tapahtumat vyöryvät

En nyt kerkiä sanoa muuta kuin:

Kirsikkapuu!

Ja tuomi!

Ynnä kaikkea muuta mitä nyt en ehdi sanoin kuvailemaan...

Mitähän huomenna.

Eikä siinä vielä kaikki

Olinko minä ehkä hiukan hurmoksessa vaahteran kukkaanpuhkeamisesta? Ei se mitään, se oli kuules vasta alkua.

Voi miten olenkaan nauttinut lämpimistä päivistä ja illoista vaahteran alla! Niska tosin on jäykistynyt ylöspäin katselusta, mutta se on pieni hinta näistä iloista.

Naapurin ja meidän rajalla on iso vaahtera. Mainitsin kukinnan alkamisesta naapurin miehelle, kun juttelimme siinä kevään edistymisestä ja muista ajankohtaisista asioista. Hän tiiraili pitkän aikaa ylös puuhun ja sanoi sitten ihmeissään että tuommoisia! Ei hän ole ikinä nähnyt!

Vaahtera ja naapuri ovat kasvaneet samalla paikalla yhdessä ainakin viimeiset 60 vuotta.

Päätin ehdottomasti vähentää kaikenlaista matkustelua entisestään ja pysyä tiukasti kotipihassa, jotta näkisin enemmän maailmaa.

Ja sitten on vielä äänimaisema! Kuuntelepa sielusi korvalla tätä:

Jaa voisi karsia kuvia? Vielä yksi kolmen päivän vanha, ennen kuin päästään asiaan!

Yllä olevat kuvat ovat nimittäin jo aivan vanhentuneita! Nyt vaahterassa on lehdet!

Eilen illalla ne olivat tosin vielä aivan pienet ja ruttuiset, mutta kohta ne leviävät valtaviksi.

Kun ilta on lämmin, näkee mehiläisiäkin töissä, mutta huonommalla lentosäällä olemme aivan kimalaisten varassa. Jos tuulee, sataa tai viluttaa, mehiläinen pysyttelee lämpimässä pesässään siskojensa kanssa kertomassa vitsejä ja hurjia medestystarinoita.

Mutta kimalainen puskee töitä vastuksista välittämättä. Se ei lannistu, vaikka aurinko jo laskee. Uhkarohkeasti se heittäytyy hennon, taipuvan kukkavarren varaan roikkumaan. Asialliset hommat hoidetaan vaikka nurinniskoin. Kunhan saadaan äkkiä tehdyksi. Ei tässä ole aikaa jäädä ihmettelemään. Bzzzzz.

Paitsi minulla, onneksi. Minä nimenomaan vain ihmettelen.

Viime aikoina olen keskustellut näitä asioita ymmärtävän tahon kanssa lääketieteen ja yleensäkin tieteellisen tiedon edistymisestä. Silloin on hyvä muistaa kimalaista. Legendan mukaan on tieteellisesti todistettu, että kimalainen ei pysty lentämään.

Se on helppo uskoa. Kyseessä on siis joka kerran ihme.

Arvaa mitä juuri äsken tapahtui!

Aah, vaahtera!

Olin tänään niin räkätaudissa, edded boidud heggiddää, mutta onneksi menin kuitenkin ulos kastelemaan kylvökset!

Vaahtera oli juuri puhjennut kukkaan!

Sitten aurinko laski. Mutta ei se mitään, luotamme että se nousee taas.

Kesän ensimmäinen perhonen ennustaa

Jokainenhan tietää, että jos ensimmäinen perhonen, jonka näkee, on keltainen, niin kesästä tulee hauska. Jos se on valkea, tulee vain rauhallinen kesä. (Mustista ja ruskeista perhosista on turha puhua, se on aivan liian surullista.) 

Tove Jansson: Taikurin hattu

Pihalla oli täysi kesä. Hoipertelin siellä kameroineni. Näin sen mustan perhosen. Vai luulinkos vaan?

Ehkei tilanne olekaan niin synkkä kuin aluksi olisi voinut kuvitella.

Itse asiassahan tämä neitoperhonen on hienonhieno, värikäs ja kultapölyn peitossa, mitä mahtaakaan ennustaa alkavalle kesälle!

No ainakin sen, että kesä on alkanut.

Kysy vaikka tuomelta.

Kysy vaikka koivulta!