Ei olisi saanut

Kiskoin nokkosen juuria. Meillä on nykyään erittäin komeat nokkosikot vähän joka puolella pihaa. Jos niitä vähän vähemmälle.

Osa nurmikkoa pomppasi pystyyn ja katsoi minua syyttävästi.

- Oliko just siitä kohdasta pakko? Olin päikkäreillä!

No ei tosiaan olisi juuri siitä tarvinnut, on noita nokkosia muuallakin. Mene takaisin, minäkin taidan ottaa päikkärit.

Miltä se näyttää, kun ei enää jaksa

kasvun ihme

Päällepäin minusta ei huomaa juuri mitään. Kun olen ihmisten ilmoilla, näytän reippaalta. No, joskus näytän väsyneeltä, mutta kukapa ei. Sinä et näe minua ihmisten-ilmoilla-päivää seuraavana päivänä, jolloin pysyttelen enimmäkseen vuoteessa tärisemässä. Ehkä tämä vaiva on krooninen väsymysoireyhtymä, ehkä joku muu. Minulle ei nimellä sinänsä ole väliä, mutta eläkevakuutusyhtiölle on. Jos ei lääkäri keksi tälle sellaista nimeä, joka kelpaa heille, minua ei vaivaa mikään ja olen täysin työkykyinen.

Kasvun ihme voi näyttää myös tältä.

Kaikki riippuu näkökulmasta.

ryytimaa

Ryytimaaprojekti jäi kesken.

Ehkä rupean itse varovaisemmaksi arvioimaan muiden ihmisten olotilaa. Ei voi tietää, minkä kanssa kukakin kamppailee. Kaikki ei näy päälle.



Ei tarvitse laskea: yhdeksän kieltosanaa (nyt kymmenen). Joskus voi olla hieman kielteinen olo.

Tervetuloa viileä sää

Omena avasi ensimmäiset kukkansa eilen. Nyt on juuri passeli hetki sään kylmentyä vähäksi aikaa.

Sillä tavalla tätä sesonkia riittää kauemmin. Ja jos ensi yönä tulee kauan kaivattu sade, rankkakin ehkä, ei se vie mennessään kaikkia omenankukkia, koska suuri osa on vielä tiukasti nupulla.

Vasta kaikkein havaintokykyisimmät mehiläiset ovat töissä omenatarhassa. Kylmän säärintaman ehtiessä tälle pituuspiirille mehiläiset vetäytyvät pesiinsä tarinoimaan ja kimalaiset ottavat vastuun omenan pölytyksestä.

Myös omenapuun alla rehottaa ja kukkii.

Kylmä sää sopii koulujen päättäjäisviikonlopulle. Räntäsateessa ilmenee vähemmän ilkivaltaa, vähemmän alkoholimyrkytyksiä ja harvempia hukkumisia. Jos olet järjestämässä puutarhajuhlia, lohduttakoon edes tämä tilasto sinua.

Tehdään viinimarjoja

Eipä paljon mitään tulisi mitään, jos eivät kimalaiset ahkeroisi. Äkkiä loppuisi syötävä maailmasta, esimerkiksi mustikat katoaisivat heti. Kuinkas sitten suu pantaisiin.

Tässä tehdään meille viinimarjoja ensi talveksi.

Viinimarjapensaat siis kukkivat! Ja kukkii moni muukin.

Tuomi tuoksuu huussinnurkalla.

Kirsikka kanakopin seinustalla.

Rakkaat vaahterat soivat kimalaisten pörinää.

Mehiläinen juo valoa.

Nyt

Olen niin väsyksissä etten jaksa kirjoittaa enkä oikein iloitakaan, mutta muistelen, että tämä oli ihanaa:

tuomi

koivu

mehiläinen /scilla

kimalainen /kiurunkannus

raparperi

ilmasipuli

... muun muassa...

Vappukukkia

Melkein jo kerkisi ruveta kevättä pitämään. 

Vaan eiköhän se sieltä vielä tule, on se tullut aina ennenkin.

Iloista vappua sinulle!

-------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan keskeneräisiä kirjoitelmia, Ronja Ryövärintytär!

Punarinta ja risukasa

- Nyt on syytä näyttää hapanta naamaa, kerta arvaa mitä.

- Tässä pihassa oli monta hienoa risukasaa, ihan sellaisia hyvin perustettuja ja vakiintuneita. Osa jopa piikkisiä! Aivan parhaita pesäpaikkoja. Ruvettiin katselemaan niitä vakavin kodinperustamisaikein. Tehtiin jo varauskin. Itse asiassa useammastakin, ei ihan osattu päättää vielä.

- No eikös joku sitten rupea kärräämään niitä risukasoja tuonne pellolle! Yrittivät sanoa että onhan hyvä, että kaavamuutos tuli tietoon ennen kuin ruvettiin rakentamaan. Mutta meillä oli jo suunnitelmat pitkällä ja perustusten teko tilattu! Kuka maksaa maisema-arkkitehdille! Eivätkä ne vieneet vain yhtä risukasaa vaan monta!

Ne mättäsivät ne kaikki yhteen ja rakensivat yhden ainoan vaaaaltavan risukasan. No, kun meidän omat kasat oli tuhottu ja jossain tarttis asua kuitenkin, niin se uusi kasa alkoi näyttää lupaavalta ja kävin jo kurkkaamassa, onko taloyhtiössä yhteisiä tiloja ja silleen. Hyvät näköalat, vielä valinnanvaraa. Mutta ei! Arvaa kuinka sitten kävi!

- Tuhopoltto! Pyromaanit pistivät tuleen koko jättikasan! Tuossa olisi kuule mahtunut pesimään vaikka kuinka paljon sakkia! Ja nyt on kaikki mennyttä.

- Minä kyllä näin sen tyypin, jolla oli tulitikut! Tiedän, missä se asuu! Kostoksi syön sen marjapensaista kaikki herkulliset punkit, kirvat, koit ja pistiäiset. Hei, herukanversosääski! Nam!

Täällä onkin niin paljon herkkuja, että saatan harkita kuitenkin asettuvani kesäksi seudulle. Näköjään unohtivat muutaman pikku risukasan. Ehkä tuohon yhteen saisi rakennettua ihan kelvollisen kesähuvilan. Tai sitten tuonne pöheikköön...

Mitä syksylle tapahtui?

Minä käyn nykyisin niin hitaalla, että aika vain liukuu ohi. Oli minulla kuviakin otettuna syksyn väriloistosta ja pihamme uusista asukkaista. Mutta lokakuu hävisi jonnekin, ja nyt ne ovat jo vanhentuneita.

Liian myöhään muistin, että olin ajatellut istuttaa tänä vuonna valkosipulit hyvissä ajoin ja vieläpä lähettää niitä ystävällekin istutettavaksi. Ja nyt onkin jo maa jäässä ja lumi päällä. Ei se tosin estä valkosipulien istuttamista, hyvissä ajoin istuttamisen kylläkin. Enkä minä jaksa niitä kaikkia kerralla istuttaa: tänään vähän, seuraavana päivänä lepään, sitten taas pikkuisen. Väliajat vain istun, enkä aina jaksa edes istua suorassa.

Ajan virtaamisen huomaa siitä, että koko ajan pitää leikata kynsiä.

Lääkäri sommittelee b-lausuntoa, pitäisi hakea osatyökyvyttömyyseläkettä. Osatyökykykin tosin kuulostaa liioittelulta. Että jaksaisin käydä töissä, jopa parina päivänä viikossa! Mutta ei ole mitään "oikeaa" tautia joka kelpaisi diagnoosiksi. Syöpä oli siitä hyvä, yksi sana riitti eikä tarvinnut selitellä.

Puutarhakalusteet peittyvät lumeen, ikkunat ovat tiivistämättä. Mutta onhan kaunista. Tänään leijailee harvakseltaan isoja lumihiutaleita, kuin animaatioelokuvassa. Sellaisella sateella pitäisi olla oma nimi. Kielestä puuttuu sanoja.

----------------

Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Riitta Karjalainen! Kyllä tämä tästä taas päivittyy.

Parsakaali kukkii

Parsakaalista käytetään yleensä ravinnoksi kukkanuput. Kun se isoin nuppurykelmä on leikattu irti, parsakaali käsittää tämän kehotuksena alkaa työntää laihempia sivuversoja joka puolelta olemustaan. Niitä saa ihan urakalla pätkiä. Ovat muuten todella herkullisia kevyesti kypsennettynä tavalla tai toisella, ja voi niitä syödä ihan sellaisenaankin.

Tällaisella "oho, en ehtinyt" -tilalla saattaa joskus käydä niin, että parsakaalin hentoja uusia yrityksiä ei tule kaadettua siihen tahtiin kuin niitä syntyy. Joskus ne ehtivät puhjeta kukkaan.

Sehän ei tosin haittaa, koska aukeamattomat nuput voi edelleenkin silpaista irti ja käyttää hyväkseen. Ja koska parsakaali on kaikilta osin syötävä, kukkasetkin päätyvät täällä usein ruokaan. Sitä ennen työyhteisömme ahkerammat jäsenet keräävät niistä meden talteen. Mehiläiset tekevät siitä hunajaa ihmistenkin ryöstettäväksi. Kimalaiset syövät metensä itse, mikä heille suotakoon, sillä ilman kimalaisia ei tulisi mistään mitään. Nykyiset ekosysteemit tuhoutuisivat ja ihminenkin kuolisi sukupuuttoon muutamassa vuodessa.

Jos joku kukkanen jääkin keräämättä, siitä saadaan sitten parsakaalinsiemeniä ensi vuoden kylvöihin, ettei tarvitse kaupasta ostaa. Toivon ainakin.

Tältä näyttää toisen sadon parsakaali ateriakokonaisuuden osana. Joissain paremmissa fine dining -paikoissa tällaista saattaa saada näin sesonkiaikaan.

Onkin muuten kaikki tuossa lautasella omasta pihasta, no, mausteita lukuun ottamatta. Kaninfilettä ja parsakaalia, joukossa valkosipulia ja varhain nostettua palsternakkaa. Jos näet lautasella naaman, sen toinen silmä esimerkiksi on valkosipulinkynnen palanen (puolikas tai kolmasosa).

Pari kuvaa takaperin tarkkaavainen lukija bongasi lehtikaalin. Sitä on.

Keltainen kukka tuolla nurkassa on meksikolaistyyppistä syötävää samettikukkaa, pienikukkaista ja pitkävartista. Omasta siemenestä, mahdollisesti Lemon gem- ja Tangerine gem -lajikkeiden risteytys. Antaa kivaa kirpeän sitruunaista makua esimerkiksi salaatteihin. Sekä lehtiä että kukkia voi käyttää ruuissa. Samettikukan pitäisi myös torjua kirppoja kaaleista, mutta voi: kun tämä samettikukka alkaa kukkia, kaalit eivät enää kaipaa suojelua.

Koska nyt näyttää olevan keltaisten kukkien esittelyaika, näytetään samalla, mitä kanatarhan viereiselle tunkiolle kuuluu. Rupesin keräämään tunkiota tuohon paikkaan aikeenani tappaa sen alta nurmikko ja sitten joskus aikanaan perustaa tilalle uusi kasvimaa. Muutama ensimmäinen kasvulaatikko onkin noussut alueen laitaan, mutta koska minulta nykyään putoaa talikko kädestä jo puolen tunnin puuhastelun jälkeen, rikkaruohot ovat pahasti vallanneet takaisin jo kertaalleen autioittamaani aluetta. Etualalla näet tämänhetkisen kompostikasan reunaa, joka on aivan kasvullisuuden peitossa, kun en ole riittävän ahkerasti käännellyt sitä.

Laatikossa kasvaa kurpitsoita. Reunaan tökkäsin palsternakan harvennuksia. Kun ensimmäiset kylmät säät kuihduttavat kurpitsanlehdet, palsternakka vasta alkaa viihtyä.

Kesäkurpitsasta tietysti korjataan satoa alinomaa, mutta aina tuolta jotain muutakin löytyy. Tämä on sellaista iloista ja toiveikasta aikaa vuodesta.

Maa-artisokkakin availee kukkiaan. Kiitos hänelle siitä.



Linkitin tämän sitten muuten Communal Global -blogin WEDNESDAY AROUND THE WORLD -sivulle, missä naiset eri puolilta maailmaa jakavat arkensa. Halpa ja helppo tapa matkustaa!

Syksy on uusi kevät

- Päivää lukija, minä olen Petteri. Hauska tutustua! Olen muuttanut tälle alueelle aika hiljattain, suunnilleen tyrnien kypsymisen aikaan.

- Minä olen meidän sisarusparvesta kaikkein rohkein. Eiköhän tässä keskellä nurtsia olekin turvallinen päikkäripaikka.

- Toiset siskokset välttelevät avoimia paikkoja, ja sehän on onneksi helppoa tässä pihassa.

- Mitäs täältä löytyykään! Hei, tulkaa katsomaan!

- Keskeneräiseltä on jäänyt viinimarjanpoiminta kesken. Eikun se on jättänyt meille nämä ampiaisten avaamat marjat! Hyvin toimittu!

- Onhan täällä kyllä muutakin syötävää.

- Joskus näihin on vain pahuksen vaikea ylettyä!

- Ongelmaan on tosin helppo ratkaisu, jos sattuu olemaan sisaruksiaan nokkelampi. Löydätkö minut kuvasta?

- Niin tosiaan, nokkeluuden lisäksi sekin auttaa, jos on lintu.

- Keskeneräinen on pudottanut meille tällaisen kivan omppuoksan!

- Mutta kun nuo veljet alkavat olla tappeluiässä, ei edes tällaisessa yltäkylläisyydessä ole riittävästi tilaa kaikille!

- Katso nyt noita pukareita! Ja huomaathan minut, minä olen taas oksalla ylimmällä enkä puutu turhiin kahinoihin. Koska olen rohkein, minun ei tarvitse!

- Minähän olen jo melkein aikuinen. Katso miten nätit kuviot olen kasvattanut ihan tämän kesän aikana!

- Melkein kuin iskällä... Mutta huomaatko, iskä on pää punaisena ja siivet maassa vaikka on syyskuu! Kuulemma meidän kuuluisa esi-isä oli joku Kevätmieli, joka ei pitänyt vuodenajoista niin lukua. Iskä nyt sitten lämmittelee näitä perinteitä. Se ajaa Mammaa takaa, ja siskoja kans. Me kaikki juostaan sitten karkuun sitä yhtenä laumana.

- Iskä on ruvennut kiekumaankin taas! Sanoo, että syksy on uusi kevät, tai jotain.

- Olisiko tässä selitys: joku on käynyt ennen aikojaan korkkaamassa Viagran!