 |
| Jo kukkii latva tuomen... |
 |
| luumu |
 |
| saskatoon on kai marjatuomipihlaja |
 |
| ahomansikka |
Mutta hieman harmittaa tämän blogin puutteellisuus. Saanhan minä kuvat teille näkymään, mutta entäs maut ja tuoksut? Ja äänet!
Postaisin teille sen huminan ja surinan ja pörinän joka kuuluu, kun seisoo kukkivan vaahteran alla.
Sepelkyyhky on jo viikkojen rakkauslauluista käheä. Punavarpunen vislailee hävyttömästi. Kirskulinnut kirskuvat, satakieli naksuttaa, käki kukkuu, mustarastas lurittelee, räkätit kitisevät, peipponen visertää, ruisrääkkä narisee kuin vedettävä vieterilelu ja sata muuta metelöijää odottaa vielä tunnistamista.
Aurinko paistaa lempeän viistosti nurmikonleikkaajaan. Ei viluta yhtään.
Piristelin aivotoimintaa ja napsautin sinistäpalkkia. Joskus kuvailessa törmää ääniin ja tuoksuihin joita ei sanoin voi kuvailla joten jäljelle jää vain kuva.
VastaaPoistaNiin. Eikä kuvaa katsoessa muista, millaista oikeasti oli. Mutta joskus tuoksu voi tuoda mieleen koko lapsuusmaiseman.
PoistaEdellisessä postauksessa esittelin taas toiveikkaasti ruuasta otettuja kuvia. Mutta ei niistä pysty edes päättelemään, saati aistimaan, kuinka hyvältä ruoka maistui. Turhaa hommaa.
Tuon palkin napsauttajilla on jo ennestäänkin ollut tavallista pirteämpi aivotoiminta, ja nyt vielä lisää! Kiva kun liityit joukkoon!
Siellä jo luumupuu kukkii, meillä vasta ihan pienet lehdet. Nuppuja ei erota. Mutta omenapuissa on jo muutamassa nuput. Tuoksu pitää vain kuvitella;)
VastaaPoistaKlikattuani sinistä palkkia, jäin lukemaan tekstejäsi. Erityisesti kiinnosti se kanin kasvatus syötäväksi. Hieno juttu. Meillä oli samalla lailla kaneja kun olin lapsi, joten muistan vieläkin miltä se maistuu. Meillä se tehtiin varmaan ihan taloudellisistakin syistä, tuli halvemmalla lihaa kuin kaupasta.
VastaaPoistaTaloudellisuus on hyvä syy, ja kyllähän se tässä liittyy ekologisuuteen kivasti. Me tosin onnistuimme tärväämään pitkän pennin häkkikuluihin.
PoistaMinua jotenkin kovasti kiehtoo se, että patakanit ovat syntyneet täällä meidän pihassa ja elävät koko elämänsä täällä. Niiden ruoka on suurelta osin kasvanut täällä, ja täällä ne itsekin sitten laitetaan ruuaksi. Tällainen tuntuu ihmeen eksoottiselta, vaikka sen pitäisi olla arkipäivää.
Onpa mukavaa, että jäit seuraamaan tätä keskeneräistä kirjoittelua!