sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Vappukukkia



Melkein jo kerkisi ruveta kevättä pitämään. 





Vaan eiköhän se sieltä vielä tule, on se tullut aina ennenkin.





Iloista vappua sinulle!


-------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan keskeneräisiä kirjoitelmia, Ronja Ryövärintytär!


lauantai 22. huhtikuuta 2017

Lalaa!


- Maan päivä! Nyt tai ei koskaan! Tänä iltana löydän Hänet. Se Oikea tulee luokseni, kun laulan ihanimman serenadin.




- Köh. Liverlavertriit...




- Jalajallajalajalavei...




- Nyyh. Ei aplodeja. Lopetanko tähän vai... No en todellakaan!




- LAAA DONNA E MOOOOBILEEE QUAL PIUMA AL VENTOOOO...

Punarinta ei lopeta. Ennen kuin vappuna, kun Se Oikea on löytynyt ja munat pesässä. Kuuntele punarinnan laulua täältä.



torstai 20. huhtikuuta 2017

Suojaväri


- Heipä hei, sinä siellä näytön toisella puolella! Juu, kyllä minä näen sinut! Nyt olisi tosi hyvä, jos katselisit tämän jutun mahdollisimman isolta näytöltä, sillä luvassa on piilokuvia. Minä tiedän, että sinä tykkäät niistä tosi paljon. Kännykän näytöllä vaan ei onnistu, ja haluathan saada onnistumisen elämyksiä, mitä, etkös vaan haluakin. Noniin, iso näyttö kehiin ja sitten eteenpäin!




- Tässä olisi piilokuva, ole hyvä! Kuvassa olen tietysti minä ja sitten vielä kaksi rouvistani. Napsauta kuvaa, jotta saat sen niin isoksi kuin mahdollista. Löysitkö meidät kaikki?




- Jos minä vähän nostan päätäni, ettei mene liian vaikeaksi. Meillä fasaaneilla kun on vaan kerta kaikkiaan niin hyvä suojaväritys. Ja rouvathan ovat molemmin puolin, aivan näkösällä. Minä ainakin olen erittäin hyvin perillä siitä, missä he sijaitsevat.




- Jospa ensin keskittyisimme tuohon alarinteessä tonkivaan rouvaan. Joko näkyy?




- Tässä!




- No, minä voin tulla itse näyttämään sinulle tämän ylemmän rouvan. Tuossa noin, heinikossa. Eikö hän olekin hurmaava!





- Tähän väliin voitaisiin laittaa meistä yhteispotretti. Valokuvaaja on yrittänyt tehdä meistä näkyviä, mutta olisihan sen muutenkin huomannut, että minä olen ihan onnesta soikeana. Eikö?




- Minulla on tapana seistä vartiossa, kun rouvat ovat syömässä. Tällä lailla, tumput suorana ja silmät apposen auki vaarojen varalta. Se luo rauhallisen ruokailutunnelman.




- MInun itseni ei tietenkään tule kovin paljon ruokailtua näin keväisin.




- Maltan seistä asennossa niin kauan, että tilanne vaikuttaa varmasti täysin turvalliselta. Esimerkiksi nyt rouvat vetäytyvät pöheikön suojiin tuon kiekumakasan taakse. Kiekumakasa oli jo menossa kokkoon, mutta jäi kuitenkin odottamaan seuraavaa, koska minä vielä välttämättä tarvitsen sitä. Sen päällä voi kiekua, sen taakse voi suojautua. Saa olla melkonen haukka, joka heidät tuolta nappaa!




- Tämä tarkoittaa, että ehdin itsekin hieman einehtiä.




- Avoimessa maastossa tietenkin vartioin valppauteni herpaantumatta hetkeksikään, tai ainakin melkein. Ihanat emäntäni ovat tässä aivan suojattomina ja kaikkien näkyvissä. Mutta enköhän minä kuitenkin onnistu kiinnittämään mahdollisten saalistajien huomion ensisijaisesti itseeni. Se on kukon tehtävä. Muitakin töitä minulla toki on, mutta kaikki ei mahdu mukaan. Ehkä kerron niistä lisää toisella kertaa. Nähdään. Jos muistat pitää silmät auki.


-------------------

Hei Mats! Tervetuloa mukaan Keskeneräisen blogin lukijaksi!


sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Punarinta ja risukasa


- Nyt on syytä näyttää hapanta naamaa, kerta arvaa mitä.




- Tässä pihassa oli monta hienoa risukasaa, ihan sellaisia hyvin perustettuja ja vakiintuneita. Osa jopa piikkisiä! Aivan parhaita pesäpaikkoja. Ruvettiin katselemaan niitä vakavin kodinperustamisaikein. Tehtiin jo varauskin. Itse asiassa useammastakin, ei ihan osattu päättää vielä.




- No eikös joku sitten rupea kärräämään niitä risukasoja tuonne pellolle! Yrittivät sanoa että onhan hyvä, että kaavamuutos tuli tietoon ennen kuin ruvettiin rakentamaan. Mutta meillä oli jo suunnitelmat pitkällä ja perustusten teko tilattu! Kuka maksaa maisema-arkkitehdille! Eivätkä ne vieneet vain yhtä risukasaa vaan monta!




Ne mättäsivät ne kaikki yhteen ja rakensivat yhden ainoan vaaaaltavan risukasan. No, kun meidän omat kasat oli tuhottu ja jossain tarttis asua kuitenkin, niin se uusi kasa alkoi näyttää lupaavalta ja kävin jo kurkkaamassa, onko taloyhtiössä yhteisiä tiloja ja silleen. Hyvät näköalat, vielä valinnanvaraa. Mutta ei! Arvaa kuinka sitten kävi!




- Tuhopoltto! Pyromaanit pistivät tuleen koko jättikasan! Tuossa olisi kuule mahtunut pesimään vaikka kuinka paljon sakkia! Ja nyt on kaikki mennyttä.




- Minä kyllä näin sen tyypin, jolla oli tulitikut! Tiedän, missä se asuu! Kostoksi syön sen marjapensaista kaikki herkulliset punkit, kirvat, koit ja pistiäiset. Hei, herukanversosääski! Nam!

Täällä onkin niin paljon herkkuja, että saatan harkita kuitenkin asettuvani kesäksi seudulle. Näköjään unohtivat muutaman pikku risukasan. Ehkä tuohon yhteen saisi rakennettua ihan kelvollisen kesähuvilan. Tai sitten tuonne pöheikköön...


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...