Tuuliruuvi

Koko viime viikon tuuli niin, että oli tukka lähteä päästä. Alakerran isäntä tuijotteli ikkunasta pihalla villisti huiskivia puita ja huokasi, niin kuin aina tuulisäällä: "Nyt kun ois se tuulivoimala!"

Emmehän tietenkään haaveile mistä tahansa tuulivoimalasta, joka ulisee ja vonkuu ja teilaa lintuja ja jonka perustuksetkin syövät puolet tontista. Ei, vaan haluaisimme sellaisen nätin ja äänettömän tuuliruuvin, jonka suomalainen Windside on kehittänyt. Vaikka tuonne huussin nurkalle, siinähän on lähes joka puolella peltoa, jonka yli tuuli käy.

Jutun kuvat ovat Windsiden kotisivulta.

Tuuliruuvi ei vaadi mitään mahdottomia puhureita, vaan se lähtee kauniisti pyörimään pienimmästäkin leyhähdyksestä. Toisaalta se kestää myrskyäkin; sitä ei tarvitse pysäyttää heti kun kunnolla tuulee, niin kuin propellimallisten voimaloiden kanssa tuppaa käymään. Ylipäänsäkään en ymmärrä, miksi kaikki tuulivoimalat eivät ole näitä pystyakselisia. Sen kyllä tiedän, miksi meillä ei ole sellaista. Hinta on omakotitaloasujalle aivan älytön. Ei mitenkään tule taloudellisesti kannattavaksi pyörittää maalämpöpumppua tuuliruuvilla. Mutta jos voittaisimme lotossa, tänne kuskattaisiin oitis niin iso ruuvi, että riittää. Olisimme omavaraisia, vaikka sähköt taas katketa pätkähtäisivät ties kuinka pitkäksi aikaa. Naureskelisimme vain, kuuntelisimme maalämpöpumpun hurinaa, surffaisimme netissä ja kaivaisimme pakastimesta paisteja.

Kesämökkitarpeisiin sopivan ruuvin saisi viidellä tonnilla. Sillä lataisi kännykän ja voisi poltella muutamaa sähkövaloa. Radionkin saisi töpselin päähän. Mutta jos on isompia tarpeita (lue: mielihaluja), pikkuruuvi ei riitä.

 Toimii myös Antarktiksella! (Kuva: Petri Heinonen)

Jäämme siis toiveikkaina odottamaan tuuliruuvien maailmanvalloitusta ja siitä pian seuraavaa hintojen kuluttajaystävällistymistä. (On se sana, jos sen kerran ymmärtää!)