lauantai 28. joulukuuta 2013

Olinpa kiltti!

Joulupukki muisti minua kovilla paketeilla, joten olen epäilemättä ollut hyvin kiltti tänäkin vuonna. Kyllähän sen arvasitkin, eikös.

Moni lahja oli osoitettu koko taloyhtiöllemme, mehän vietämme joulua yhdessä, ja muitakin aikoja. Saimme esimerkiksi teokset Turku lautasella ja Eat Helsinki 2014. Hyviä ja osuvia lahjoja. Osa muista lahjoista oli syötäviä ja juotavia. Mitä tämä kertoo meistä? Saimme lisäksi uuden lautapelin parahiksi ennen seuraavaa peli-iltaa, jota vietetään perinteisesti vuoden vaihtuessa. En ole avannut peliä muovikääreestä, ettei minua voitaisi syyttää minkäänlaisesta huijauksesta ja etukäteisvalmistautumisesta, mutta kannesta voi päätellä, että pelin voittaa se, jolla on eniten eläimiä navetassa. Sen on pakko olla hyvä!

Sitten paketeista löytyi vielä tällaiset kirjat:


Tämä vaikuttaa minusta kyllä erittäin sopivalta kirjalta meille. Suuri osa ihmisten tavaroistahan on aivan turhia, mutta puutarhassa niille voi olla jotain järkevää käyttöä. Heti ensimmäiseksi juutuin ihailemaan raudoitusverkon monia käyttömahdollisuuksia. Tällä lahjalla on Seuraamuksia!


Klapikirjan sain ihan omalla nimellä. Olen asuntoyhtiömme klapivastaava. Sitä paitsi taisin mainita tästä kirjasta alakerran isännälle hyvissä ajoin, ja sitten vielä kirjakaupassa uudestaan. Kaupoissa olisi kyllä toinenkin kirja halonhakkuusta, norjalaisen Lars Myttingin Täyttä puuta, jossa on mielenkiintoisia norjalaisia halkopinomalleja. Täyttä puuta on sovitettu Suomen oloihin lisäämällä teokseen muun muassa sauna- ja moottorisahatietoa. Enpä tiedä, kummasta kirjasta olisi enemmän iloa. Ehkä tämä Hannu Rinteen Klapikirja on kuitenkin suomalaisempi. Se minulla nyt on, ja saatan kertoa siitä enemmänkin, jos innostun. Tekisi heti mieli kopioida tähän koko sisällysluettelo. Jaa, miksikäs ei, tämähän on minun blogini ja saan laittaa tänne sellaista, mikä minusta on kiinnostavaa, vaikka jonkun muun mielestä ei olisikaan. Vai rikonkohan tässä jotain copyright-sääntöjä? WSOY haastaa minut sitten oikeuteen.


Aika monipuolinen ja kattava sisältö minun mielestäni. Napsauta kuvaa, niin näet vähän paremmin.

Meillä oli ennestään nämä Perinnemestarin kirjat:


No, nyt en jouda istumaan tässä enää kauempaa, täytyy mennä. Kiireelliset toimet kutsuvat.


Muoks: Tuli 20 000 blogikäyntiä täyteen eilen, jeeeeeee kiitos lukijat!

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulusuoritus

Joulu on nyt suoritettu kaikkien lifestyle-lehtien sääntöjen mukaan.

Aloitin pesemällä kaikki lattiat, katot, seinät, ikkunat ja huonekalut, minkä jälkeen maalasin kaiken valkoiseksi hengittävillä öljymaaleilla. Vaihdoin kaikki matot, verhot, pöytäliinat, servetit, pyyhkeet ja lakanat vastaaviin joulutekstiileihin. Kaikki tekstiilit on kudottu itse kasvatetuista pellavista ja käsin kirjailtu itse kasviväreillä värjäämilläni ja itse kehräämilläni langoilla. Matot ovat jouluisia räsymattoja, jotka tuossa joutessani kutoa helskäytin varhaisemmista vastaavista tekstiileistä sekä pitovaatteista. Jokaiseen raitaan liittyy rakkaita muistoja. Iltaisin niitä yhdessä tutkimme ja kertaamme menneiden sukupolvien elämäntarinoita.

Sitten sirottelin jokaisen pinnan ja kiinnikkeen täyteen perinteisiä joulukoristeita. Ne ovat minulle niin rakkaita ja on tärkeää, että jokainen on omalla paikallaan. Poikkesin myös metsässä tavallisen kuntolenkkini yhteydessä ja toin tullessani sammalia, varpuja, jäkäliä, risuja, havuja, käpyjä, käkkyräisiä oksia, pari keskikokoista kuusta ja mielenkiintoisen puunjuurakon. Tähän minulla luonnollisesti oli metsänomistajan kirjallinen lupa. Askartelin näistä ynnä muista aiemmin varastoimistani materiaaleista, jotka sivumennen sanoen odottivat tätä hetkeä siististi ja hyvässä järjestyksessä omilla paikoillaan nimikoiduissa vetolaatikoissa, kaapeissa ja arkuissa, ennennäkemättömän luovia ja taiteellisesti korkealaatuisia jouluasetelmia sekä taloon että puutarhaan.

Kuva: Alice Harold / Flickr

Monet tunnelmalliset illat olen viettänyt nikkaroiden joululahjoja, jotka on huolellisesti harkittu sopimaan lahjan saajan makuun, tarpeisiin ja elämäntyyliin. Olen koko vuoden poiminut kaikkien läheisteni puheista pieniä vihjeitä siitä, mikä on heidän sydämensä syvin toive, ja vaivojani säästämättä pyrkinyt toteuttamaan sen. Nämä lahjat olen paketoinut kauniisiin, suorastaan ylellisiin, mutta kuitenkin ekologisiin pakkauksiin, jotka jokainen omalla tavallaan myös viestivät lahjan saajasta ja antajasta sekä näiden kahden erityislaatuisesta suhteesta. Jokaiseen pakettiin olen liittänyt herkän tai hauskan, lahjan ja sen saajan luonteita heijastelevan sekä tyyli- ja muoto-opillisesti puhtaan, joskin joskus hieman eri runojaloilla ja tyylilajeilla leikittelevän lahjarunon. Köyhiäkään en ole unohtanut, vaan monet lahjat on kääritty myös patoihin ja kuusikeräyksiin vietäviksi, vähävaraisten perheiden lapsille lahjoitettaviksi. Samoin olen muistanut pakanamaiden lapsiparkoja runsailla rahalahjoituksilla täkäläiselle seurakunnalle.

Joulukortti-iltamat pidimme jo varhain, heti kynttilänvalannan jälkeen. Näin saimme aikaa harkita toivotuksemme tarkkaan ja valita jokaiselle parhaiten sopivan kortin. Toki olin jo kortteja askarrellessani tai maalatessani yleensä ajatellut jotakin tiettyä läheistäni, jota se saattaisi parhaiten puhutella. Korttini ovat yksinkertaisen elegantteja mutta monipolvisen taiturimaisia. Useimmille lähetin kortin lisäksi joulukirjeen, jossa kerroin kuvien kera monet kuulumiset ja hauskat sattumukset täältä meiltä. Kirjeet kirjoitin luonnollisesti maaväreistä itse valmistamallani musteella, martinpäivän hanhen siipisulalla.

Kuva: Simon Howden /FreeDigitalPhotos.net

Kinkun olin laittanut suolaan heti teurastuksen jälkeen. Samoin tein joulumakkarat jo hyvissä ajoin. Liharuokia täällä tarvitaan monenlaisia, eikä niistä saa tulla puutetta. Kalaa valmistin graavaamalla, kylmä- ja lämminsavustamalla, marinoimalla monin eri maustein, cevichestä suutarinloheen, pateesta pyörykkään, jokaiseen makuun. Kaikki leipomukset ja laatikkoruuat tein luonnollisesti yksin alusta asti, oman talon viljasta, itse kasvatetuista bataateista ja itse kuoritusta kermasta lähtien. Joitakin eksoottisia mausteita olin kylläkin, pakko tunnustaa, joutunut hankkimaan vaihtokaupalla kaukomaiden luomuviljelmiltä. Esimerkiksi neilikkapuuta en ole vielä saanut kunnolla menestymään täällä Pohjolassa asiantuntevista yrityksistäni huolimatta. Antamatta tämän takaiskun lannistaa joulumieltäni päätin lujasti, että eksoottisiakaan herkkuja ei pidä joulupöydästämme puuttuman. Monet jouluvieraamme ovat varsin valikoivia, joten sortimentin on oltava laaja. Kun kokoonnumme kynttiläkruunujen huikaisevassa loistossa 18-metriseen juhlapöytään, jokaisen on löydettävä edestään omat tutut jouluherkkunsa ja saatava kokea lapsuuden makumuistojen ja odotusten täyttymys.

Kuva: Endemoniada / Flickr

Jouluna kaikki aistit ovat tärkeitä. Tutut tuoksut leijailevat ilmassa: joulukuusen, itse hyödettyjen valkoisten hyasinttien, joululeivonnaisten ja munatotin rauhoittavat aromit. Takassa palavat omenapuuhalot. Tulen loimu heijastuu kotitekoisten suklaakonvehtien kiillotetusta pinnasta. Hopeat ja kristallit kimaltavat. Musikaalisesti lahjakkaiden sukulaisten kamariorkesteri soittaa salissa hartaita säveliä. Yksinkertaisen tyylikäs juhlaleninkini istuu täydellisesti hyvälaatuisen korsetin ansiosta, helmet hohtavat, korkokengät korostavat rintavien mutta sironilkkaisten jalkojeni soreutta; samalla asuni on äärimmäisen mukava ja kykenen sohvannurkkaan käpertyessäni rentoutumaan täydellisesti ja unohtamaan arjen huolet. Kunhan sujautan ensin 24 hengen ihraiset astiat koneeseen pyörähtämään, noin.

Tällainen on meidän joulumme, mitenkäs siellä?


maanantai 23. joulukuuta 2013

Joulurauhaa




Rakas lukija, olet ilahduttanut mieltäni monesti tämän vuoden aikana kommenteillasi tai ihan vain läsnäolollasi. Haluan toivottaa sinulle onnellista joulunaikaa. Toteutukoot toiveesi!

Jos voisin antaa sinulle tänä jouluna lahjan, antaisin aikaa pysähtyä ja katsoa ympärillesi, hengittää rauhassa pari kertaa sisään ja ulos.

Tämän lahjan voi avata monta kertaa päivän mittaan ja se on aina uusi.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Tästä ei enää pimene

Tässä vuoden kääntökohdassa on aina ollut juhla, niin kauan kuin vuodenkiertoa on osattu suunnilleenkaan laskea. Milloin mitkäkin saturnaaliat, milloin kenellekin pyhitetty päivä, mutta aina on ollut juhla, jo kauan ennen joulua.

Alkuperäinen juhlinnan aihe on sellainen, johon jokainen voi uskoa, vaikka ei olisi lainkaan taikauskoisuuteen taipuvainen ja vaikka paljaalla silmällä katsottuna asia näyttää mahdottomalta. Tällä synkimmällä hetkellä onnemme on kääntynyt. Tästä lähtien valo vain lisääntyy. Se nyt vaan on näin, vaikka vielä näyttäisikin pimeältä.


Ei lumihiutalekaan valaissut tämän aamun mustuutta. Vettä vihmoi. Mutta aurinko kurotti päätään tuolta maapallon takapuolelta, missä se nykyään viettää lähes kaiken aikansa (terveisiä vaan Uuteen Seelantiin) ja sai kuin saikin kurkistettua horisontin yli tänne meillekin hetken verran.


Tältä näyttää meilläpäin nyt keskitalven juhlan aikaan. Saattaa tämä silti vielä talveksi kääntyä, vielä voi tulla vaikka millaiset hanget. Sitä ei tiedä. Vaan senpä tietää ihan varmasti, että joka päivään tulee nyt enemmän minuutteja kuin edelliseen. Tätä ei pysty saavuttamaan millään Brysselin päätöksellä eikä kellon viisareiden veivaamisella. Vaikka sata direktiiviä määräilisi kellonaikoja vatkattavaksi milloin mihinkin suuntaan, tähän asiaan niillä ei ole mitään vaikutusta. Huomenna on päivä pitempi kuin tänään, ja ylihuomenna vielä pitempi.

Otamme tänään kuusen sisään ja saatammepa koristellakin sitä, jos inspiraatio iskee. Kuusi on hyvä keskushahmo keskitalven juhlissa, se ei loukkaa kenenkään uskonnollisia tai uskonnottomia tunteita, koska sillä ei ole mitään tekoa minkään uskonnon kanssa. Se vain on vihreä ja elävä, kun ulkona näyttää kasvillisuus enimmäkseen kuolleelta (paitsi tietysti lehtikaali, josta yhä kerätään satoa). Kuusi on ikään kuin lupaus elämän jatkumisesta tämän kylmän ja pimeän ajan jälkeen. Se levittää kotiin ihanaa tuoksua sekä varsin eläviä hyttysiä ynnä muita öttiäisiä, jotka myös kokevat hetkellisen ylösnousemuksen jouduttuaan kotipuunsa mukana huoneenlämpöön. Kuusen kynttilätkin kertovat tulevasta valosta sille, joka haluaa kuunnella niiden jorinoita. Annan kynttilöiden palaa loppuun asti ja sammua itsekseen. Lopulta enää muutama pikku tuikahdus lepattaa siellä täällä valtavan kuusen rinteillä. Äiti sanoi niitä Nuuskamuikkusen nuotioiksi.

Huomenna aurinko nousee vähän aikaisemmin.

maanantai 16. joulukuuta 2013

Ei sellaista voi sattua meille

Vähän aikaa sitten länkytin epäkohdasta, joka sijoittuu mukavasti maapallon toiselle puolelle: Tyynenmeren reunavaltioiden salaisista vapaakauppasopimusneuvotteluista. Meillähän on ollut vastaavat neuvottelut käynnissä EU:n ja USA:n välillä jo jonkun aikaa, mutta ei suinkaan salassa vaan avoimesti ja kaikki kortit pöydällä, eikös juu. Demokraattisesti ja läpinäkyvästi. Eihän meitä vedätetä niin kuin jotain malesialaisia, me neuvottelemme sopimuksen, josta on kaikille osapuolille vain etua, ja maailma paranee. Niinhän.

Nyt neuvottelujen kolmannen kierroksen alkaessa suomalaiset euroedustajat kuitenkin valittavat ihan Hesarissa, että neuvotteluja käydään salassa, he eivät saa niistä tietoa, ja se tieto mitä heillä on viittaa siihen, että uuden sopimuksen astuttua voimaan suuryritykset voivat kävellä Euroopan maiden lainsäädännön yli. Ja pyyhkiä siihen jalkansa. Edustajiamme huolestuttaa esimerkiksi neuvottelun alla oleva "investointisuoja", jonka tarkoitus on, kuten nimikin kertoo, suojella suuryritysten investointeja. Jos nyt joku on investoinut vaikkapa Suomeen, eihän käy laatuun, että Suomi menee säätämään lakeja, jotka haittaavat yrityksen tulosta! Jos näin kävisi, yritys voisi haastaa Suomen oikeuteen. Ja voittaa. Mieleen tulevat ensimmäisenä ympäristönsuojelu-, kuluttajansuoja- ja työlainsäädäntö. Ihan turhia. Haitallisia suorastaan.

Tällaista on jo yritettykin. Tupakkayhtiö haastoi Australian oikeuteen, kun aussit halusivat laittaa varoituskuvan savukerasioihin.

Kuva: Grant Cochrane / FreeDigitalPhotos.net

Kaivosjätti haastoi Costa Rican oikeuteen, kun avolouhokselta evätiin lupa papereissa olleiden epäselvyyksien takia.

Kuva: worradmu/FreeDigitalPhotos.net

Sähköyhtiö haastoi Saksan oikeuteen, kun Saksa päätti luopua ydinvoimasta. Mikä oikeus jonkun maan parlamentilla on mennä tuollaista päättämään! Ei mitään oikeutta! Siinähän vaarantuvat sähköyhtiön omistajien optiot! Joku arvojärjestys pitää olla sentään.

Eikä näitä vapaakauppasopimuksia edes ole olemassa vielä. Silti isot yhtiöt ovat jo alkaneet pelata kovilla.

Huolestuttavaa on, että sikäli kuin EU:n neuvotteluista tietoja tihkuu, eurooppalaisilla on asenne, että me olemme tosi hyviä neuvottelemaan tällaisia sopimuksia, ei nuo isojen poikien lakimiehet meitä huijaa. Ja etteihän kukaan olisi niin tuhma että yrittäisi käyttää näitä sopimuksia väärin omaksi hyödykseen, joten turha edes kuvitella sellaista mahdollisuutta. Saatikka varautua sellaiseen.

Kuva: antpkr/FreeDigitalPhotos.net

Minulla on vain kysymyksiä, ei vastauksia.

Kysymys: Mitä hyötyä vapaakauppasopimuksesta olisi meille suomalaisille, eurooppalaisille? Mitä hyötyä siitä olisi kuluttajille missään maassa?

Kysymys: Kenelle vapaakauppasopimuksesta olisi hyötyä?

Keitä Yhdysvaltain neuvottelijat edustavat? Onko maailmassa niin rikkaita ihmisiä, että heidän on mahdollista päästä Yhdysvalloissa poliittiselle päätöksentekopaikalle ilman sponsoreita? Keitä nämä sponsorit ovat?

Johtavatko suuryritykset jo nyt joitakin valtioita?
Onko vielä valtioita, joita suuryritykset eivät johda?
Kuinka kauan?

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kerrankin tuuria arpajaisissa

Osallistun aika harvoin blogiarpajaisiin, koska en halua lisää esineitä. Peppermintin arpajaisiin osallistuin ja kyllä kannatti, voitin Positiivarien kalenterin ensi vuodelle.



Selvästi tämä kalenteri ohjaa priorisoimaan. Se kysyy, mikä on/oli viikon tärkein sana ja tärkein tehtävä. Onnistumiset kirjataan ylös. Tuo oikean reunan muistilista on siitä hyvä, että vieressä on OK-sarake. Tulee hyvä mieli, kun näkee, että hommia on myös hoidettu. Mukana tuli kynä, joka mahtuu kierteen sisään ja jossa on kumi päässä. Tarvikkeet pysyvät tallessa.

Itse asiassa kalenteri näyttää niin erinomaiselta, että alakerran isäntä takavarikoi sen oitis omaan käyttöönsä luovutin sen täysin vapaaehtoisesti alakerran isännälle. Suon sen hänelle mielelläni, koska asuntoyhtiössämme vallitseva harmonian taso riippuu aika paljon remonttivastaavan stressikäyrästä. Antakoon tämä mainio ajanhallintaväline hänelle rauhan. Oommmm.

Sitä paitsi paketissa oli myös seinäkalenteri, joka jäi minulle. Siinä on viisauksia reunoissa.



Lisää hyviä uutisia: Meilläkin on nyt satanut vähän lunta. Kohta pääsee joulutunnelmaan.





lauantai 14. joulukuuta 2013

Jotain hyötyä myrskystäkin

Seija-myrsky kävi riehumassa. Torstain ja perjantain välisenä yönä yläkerrassa natisi, tärisi ja kohisi niin kuin olisi juna ollut tulossa päälle. Sähköt tulivat ja menivät. Naapurin harvennettua metsää Seija päätti harventaa vähän lisää.


Metsässä kulki myös sähkölinjoja. Alla olevassa kuvassa kulki sellainen poikittain. Yksi sähköpylväs näkyykin, toinen runko oikealta, tuo kallistunut. Johdot seikkailevat pitkin metsää jännittävillä korkeuksilla, välillä kaatuneiden puiden alla, välillä pinteessä jonkun pystyyn jääneen puun oksassa.


Tarkastellessamme kaatuneita kuusia toisesta suunnasta alkoi mielessä itää ajatus.


Naapurin vanhanisännän luvalla kävimme metsässä vielä uudemman kerran, tällä kertaa sahan kanssa.


Ihan itse sahasin. Päätön metsähiisi kantoi komean latvakuusen mäen juurelle asti. Hiiden yläpuolella tarkkasilmäiset voivat erottaa Seijan luovasti muotoileman sähkölinjan.

Olen aina pitänyt tukevaoksaisista latvakuusista joulupuina, koska käytän kuusessa oikeita kynttilöitä. Jonkun heiveröisen näreen oksat pletkuisivat sinne tänne kynttilän painosta; latvakuusen oksa jököttää tanakasti ja paloturvallisesti, vaikka siihen ripustaisi mitä. Sitä paitsi kävyt ovat kauniita.


Saalis pulkassa. Ja sitten kotiin!


Vaikka lunta on meillä vielä melko ohuelti, kuten kuvista näkyy, taitaa se joulu nyt kuitenkin tulla.


torstai 12. joulukuuta 2013

Bloggerin hakutoiminto

Bloggerin hakutoiminto ei toimi.

Tänne on tullut niin paljon tekstiä alle vuodessa, että en itsekään enää löydä täältä mitä haluan. Siksi päätin lisätä blogiini hakutoiminnon. Harmi vain, että Bloggerin haku-gadget (Mikä on gadget suomeksi? Kätsetti?) hakee aina esiin vain blogin etusivun eikä mitään muuta. Se ei siis kerta kaikkiaan toimi.

Olin jo aivan luovuttanut ja hortoilin ympäri Blogistania umpimähkään, kun sattumalta törmäsin toimivan hakukätsetin ohjeeseen Autuas olo -blogissa.

Ohje menee näin:

Valitse hallintapaneelista "Ulkoasu" ja sinne päästyäsi napsauta "Lisää gadget" -laatikkoa.

Kun saat esiin gadget-luettelon, ÄLÄ valitse haku-gadgettia vaan HTML/JavaScript, joka antaa sinun lisätä blogiisi minkä tahansa koodinpätkän.

Valitse sopiva otsikko. Tylsä vaihtoehto on "Hae tästä blogista".

Kopioi Sisältö-kenttään tämä koodi:

<form action="http://yourblogname.blogspot.com/search" name="input" method="get">
<input value=" " name="q" size="20" type="text"/>
<input value="Hae!" type="submit"/>
</form>

Vaihda oranssiin (ruskeaan?) kohtaan tekstin "yourblogname" tilalle oman blogisi osoite.

Tallenna. Palattuasi Ulkoasu-sivulle napsauta vielä "tallenna näkymä".  Mene kurkkaamaan blogiasi. Ta-daa! Sinulla on toimiva hakukenttä! Ja sitten eikun kokeilemaan!

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Piilokuvia

Olen päättänyt ladata kaikki suttuisetkin kuvat tänne ja nimittää niitä joko taiteeksi tai piilokuviksi, aiheesta ja taiteellisesta vaikutelmasta riippuen. Näitä ei parhaalla tahdollakaan voi nimittää taiteeksi, joten ovat siis piilokuvia. Piilokuvathan ovat niin hauskoja.

Eilen kaksi fasaanikanaa oli ruokintapaikalla tavallista säikympiä, ja se on jo jotakin. Syykin selvisi. Ne olivat uusia tulokkaita. Yhtäkkiä kukkoja ja kanoja oli pitkin pihaa, säntäilemässä sinne tänne, pensaalta toiselle. Aivan varmuudella näin viisi kanaa yhtaikaa, joten vähintään sen verran niitä nyt oli, ja kaikki viisi kukkoani juoksentelivat joukossa.


Tämä on ehdottomasti paras kuva, johon onnistuin saamaan viisi kanaa yhtaikaa. Erinäisistä syistä johtuen. Köh. Ja onhan siellä yksi kukoistakin. Tehtävä: löydä viisi kanaa, tai ainakin neljä ja yksi kolmasosa.


Tässäpä todellinen piilokuvien helmi. Kuvassa suojasään aiheuttamasta hormonisekaannuksesta kärsivä kukko ajaa takaa kanaa. No tuossa, etkö näe. Tietysti epätarkkoja; liikahtivat, nehän juoksevat. Kukko on siinä heti kanan takana, katso nyt.


Tässä sama pariskunta. Kana turvautuu lopulta siipiinsä. Hän on tuo suttu ilmassa muurinaukon yläpuolella. Nämä viettivätkin pitkät tovit tässä puuhassa, kukko ajeli kanaa sinne tänne, roikutti siipiään ja kumarteli kiihkosta täristen, kana ei saanut rauhassa hengähtää ellei noussut sillankaiteelle tai oksalle turvaan. Kuvassa ikuistetun pyrähdyksen jälkeen kukko eksyi jäljiltä ja suuntasi ruokintapaikalle tunnistusta varten. Minusta nimittäin näytti etäältä katsoen, että kyseessä ei ollut itse vanha Kevätmieli, vaikka käytös kyllä olisi viitannut siihen suuntaan.

Tässä syyllinen: kaljupyrstöiseksi nokittu Pikkukaula! Kanan perässä juoksusta päätellen hänen koipensa on parantunut täydellisesti. Kyllähän tuo naama punoittaa siihen malliin, että kevättä on mielessä. Isäänsä tulee. Vaikka eikös olekin punotus kuitenkin jo vähän laskenut edellisestä julkaistusta lähikuvasta?



Jouduin taas selailemaan fasaanien kultaisen käytöksen kirjaa, kun katselin näitä kahta. Kana muina naisina murkinoimassa parhaalla paikalla tolpan juurella, nuori kukko hyvin tarkkana ulkokehällä, hädin tuskin nokkaisi maata välillä. Kana ei ollut kukkoa näkevinäänkään, kukko taas kohdisti jatkuvasti huomionsa kanaan. Jopa hieman väisti tätä!

Tämän kanan on pakko olla Mamma.

Piilokuva sitten: Nuo töhryt ilmassa eivät suinkaan johdu likafläkeistä ikkunassa, vaan ovat he lentäviä lintusia. Tunnista lajilleen ruokintatelineen tolpan poikki lentävä viiva! (Kuvan saa napsauttamalla niin isoksi kuin saa.)

-----------------------------------------

Asiasta toiseen:

Aikaisemmin tässä blogissa mainitusta TPP-vapaakauppasopimuksesta (Trans-Pacific Partnership Agreement) ei ole vielä uutta raportoitavaa. Ilmeisesti neuvottelut jatkuvat. Vastustavia allekirjoituksia kerätään yhä, esimerkiksi Avaaz on jo ylittänyt sen puolitoista miljoonaa. Tietoa asiasta on netissä jo paljon, eri kanteilta. Pysy hereillä.

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Ikkunatkin on pesemättä

Ei ole jotenkin päästy jouluvalmisteluihin kiinni. Puuhamme ovat melko kesäisiä.


Poimin lehtikaalista satoa viimeksi eilen. Salaattia tein siitä. Samaan aikaan alakerran isäntä sytytteli tulia grilliin.



Hän grillasi kanifileitä. Tuli hyvä hiillos ja mureaa lihaa. Vielä riittää kania pakastimessa, vaikka tänä kesänä ei kasvatettu niitä yhtään. Onneksi kani on niin vähärasvaista, että säilyy pakkasessa hyvin. Täytyy ensi kesänä teettää vähemmän paistikkaita, ei muuten ehdi syömään niitä millään. Kani on hedelmällinen eläin.

Ensi kesän poikuenäkymistä tuli mieleen, että meillä on nyt todistettavasti ainakin kolme fasaanikanaa tällä tontilla.




Lunta on tosiaan saatu pari senttiä, mutta joulustressiä emme ole saaneet vielä kehitettyä. Ikkunatkin ovat pesemättä.


Pitäisiköhän tehdä jotain asialle, vaikka ihan valokuvaamisen helpottamiseksi? Vieraitakin on tulossa ja hui kun hävettää ja niin.


Mutta kysehän on toisaalta pelkästään näkökulmasta. Kannattaa tarkentaa olennaiseen.

Pidäthän mielessä Marttojen ohjeen: jouluksi kannattaa siivota komerot, jos aikoo viettää joulunsa komerossa.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Salainen sopimus paljastui

WikiLeaks paljasti salassa valmistellun ison vapaakauppasopimuksen, jonka 12 Tyynen meren ympäristövaltiota on aikeissa solmia pikapikaa jo tänä viikonloppuna.

Sopimus mahdollistaisi esim. sen, että isot tupakka- tai elintarvikeyhtiöt voisivat haastaa nämä valtiot oikeuteen, mikäli ne rajoittaisivat yhtiöiden voitontuottoa esimerkiksi vaatimalla rajoituksia myyntiin tai ikäviä pakkausmerkintöjä (tyyliin "Tupakointi vaarantaa terveytesi" tai "Sisältää geenimanipuloituja ainesosia"). Sopimus muuttaisi patentti- ja tekijänoikeuslakeja ylikansallisten yhtiöiden toivomaan suuntaan. Se ei, kuten arvaat, ole oikea suunta pienen kuluttajan kannalta. Sopimusteksti on valtavan laaja ja kattaa monia eri elämän alueita. Edes asiasta päättävät yhdysvaltalaiset senaattorit eivät ole saaneet nähdä sitä kokonaisuudessaan. Tavikset eivät tietäisi siitä mitään ilman tietovuotoa. Näin toimii demokratia...

WikiLeaksin Julian Assangen mukaan TransPacific Partnership -sopimus koskettaa jokaista (sopimusmaiden asukasta), joka "lukee, kirjoittaa, julkaisee, ajattelee, kuuntelee, tanssii, laulaa tai keksii, viljelee tai kuluttaa ruokaa, on sairas tai saattaa jonain päivänä sairastua".

Kolme valtiota empii vielä sopimuksen hyväksymistä: Chile, Uusi Seelanti ja Australia. Vielä ehdit allekirjoittaa vetoomuksen näiden maiden päättäjille Avaaz-järjestön sivulla.

Tavoitteena oli rykäistä kahdessa päivässä kokoon miljoona allekirjoitusta, mutta huomaan ilokseni, että mentiin jo yli. Jos allekirjoitussivu on tukossa, yritä hetken kuluttua uudestaan.

Halutessasi voit ensin tutustua vaikka The Guardianin artikkeliin "WikiLeaks publishes secret draft chapter of Trans-Pacific Partnership" tai lukea julkisuuteen vuodetun salaisen sopimusluonnoksen luvun kokonaisuudessaan WikiLeaksista.

Edit, lauantaina 17.20: Uusi tavoite näyttää olevan puolitoista miljoonaa. Tällä hetkellä allekirjoituksia on kertynyt 1 141 003 (tai oli, kun aloin kirjoittaa tätä lausetta - nyt määrä on jo kasvanut).

torstai 5. joulukuuta 2013

Paratiisirannan herkut

Kuluttaja-lehdessä 8/2013 kerrotaan mielenkiintoisesti jättikatkarapujen tuotannosta. Artikkelin on kirjoittanut Mari Valkonen. Koska se ei näy lehden nettisivuilla ja juttu on mielestäni tärkeä, kerron siitä vähäsen.
(Mari Valkonen ei ole kuitenkaan vastuussa minun tekstistäni!)

Kuva: Keerati/FreeDigitalPhotos.net

Trooppisia katkarapuja tuodaan Suomeen enimmäkseen Vietnamista, Bangladeshista ja Thaimaasta. Niitä myydään muun muassa nimillä tiikeri- tai jättikatkarapu. Yli 80% niistä viljellään rannikolle kaivetuissa lammikoissa. Loput pyydetään troolaamalla.

Maailman mangrovemetsistä  arviolta 38% on kaadettu rapuviljelmien tieltä. Mangrovemetsät ovat monien eläinlajien tärkeitä pesimisalueita ja paikallisten asukkaiden metsästysmaita. Ne suojaavat ihmisiä luonnonkatastrofeilta kuten tsunameilta ja sitovat tehokkaasti hiiltä. Ravunkasvatusaltaiden kemikaali-, antibiootti- ym. päästöt pilaavat maaperän 5-10 vuodessa, minkä jälkeen otetaan uusi alue käyttöön. Maaperän toipuminen kestää noin 35-40 vuotta.

Kuva: Stoonn/FreeDigitalPhotos.net

Katkarapuja ja katkarapuviljelmille tarkoitettua rehukalaa troolataan pienisilmäisillä verkoilla, jotka pyytävät merestä kaiken. Yhtä troolattua katkarapukiloa kohden saadaan 10 kiloa ns. sivusaalista. Alamittaisia, rauhoitettuja, uhanalaisia, ihan mitä sattuu. Troolaaminen vahingoittaa myös merenpohjan herkkiä elinympäristöjä kuten koralleja. Paikallisten kalasaaliit ovat romahtaneet. Kalastajat joutuvat lähtemään yhä kauemmas kotirannastaan elättääkseen perheensä.

Thaimaassa 90% merenelävien jalostusbisneksessä työskentelevistä on laittomia siirtolaisia. Osa on ihmiskaupan uhreja, joukossa myös alaikäisiä. He tulevat varsin halvoiksi työnantajille. Siirtolaiset altistuvat koville kemikaaleille, heitä pahoinpidellään, työpäivät ovat pitkiä, palkkaa maksetaan sen mukaan kuin työnantajalle sopii; osan olosuhteet muistuttavat orjuutta. YK:n raporttia varten haastatelluista ihmiskaupan uhreista 59% oli todistanut tilannetta, jossa laivan kapteeni oli tappanut työntekijän. Työterveyshuolto ei ole kallista, kun sairaat ja loukkaantuneet työntekijät heitetään mereen.

Kuva: tiverylucky/FreeDigitalPhotos.net

Suomessa trooppisten katkarapujen myynti on nelinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana huolimatta siitä, että WWF ja Greenpeace kehottavat välttämään niiden syöntiä. No mitä, ne griinpiissiläisethän on jotain ihme vouhottajia ja nyt vielä terroristejakin, kuka niiden puheita uskoo.

Myynnissä on myös kestävästi pyydettyjä, MSC-sertifioituja, lähinnä kylmän veden katkarapuja. Mutta eiväthän ne ole ollenkaan tyylikkäitä, sellaisia pikku ruippanoita. Tulee köyhä fiilis kun niitä syö. Ja kuka hullu haluaa maksaa jostain sertifikaatista, ei se miltään maistu.

Ruuassahan on tärkeintä, että se on halpaa. Eikö?


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Adventtiaika alkoi


Hyvää adventtia kaikille! Kristityillehän tämä on paastonaikaa, muistakaa se. Ajattelin itsekin vähän paastota eräistä nettijutuista, mutta en sentään bloggaamisesta. Enkä syömisestä.

Ensimmäinen adventtikynttilä on sytytetty. Tänään ilmestyi myös ensimmäistä kertaa fasaanikana ruokailemaan samaan aikaan kukkojen kanssa. Koska olen nähnyt tänä syksynä vain yhden kanan kerrallaan, oletan, että meillä on vain yksi kana. Kunnes toisin todistetaan. Mitähän niille muille on tapahtunut?

Kevätmieli alkoi heti pörhistellä kanalle, mutta antoi sitten välillä sen syödäkin rauhassa. Tästä joulukuisesta kosioinnostaan hän on nimensäkin saanut.


Kukkojen suhteen hän ei sentään ole kevätmielellä, vaan antaa poikien olla, elleivät nyt ihan nokalle hypi. Pojat tulevat hetken toimeen yhdessä, sitten taas ajavat toisiaan takaa. Välillä joku eksyy porukasta, sitten taas löytyy. Aikamoista harhailua syntyy siitä, että yritetään yhtä aikaa juosta veljiä karkuun ja seurata heitä. Joku siellä huutelee yhteysääntä, että porukka edes jotenkuten pysyisi kasassa, kun siirrytään paikasta toiseen. Onkohan se ukkokukko itse?



Hullusilmän (oik.) pyrstöä ei ole nokittu juuri lainkaan. Hän on edelleen hyvää pataa isäkukon kanssa. Tuolla vasemmmanpuoleisella, jonka nimi tuntuu tällä hetkellä olevan Arkaparka/Pikkukaula, sen sijaan on pyrstö aivan rääsynä, ja lisäksi hän vähäsen ontuu. Hän on se sama kukko, joka aikaisemmassa postauksessa esitteli varuillaanolevaa asentoa. Pikkukaula-nimi juontuu siitä, että hänellä on valkoista kaulusta vain aivan viitteenomaisesti.

Muilla kukkopojilla on vallan punaiset posket, Hullusilmällä ei. Ehkä isi siksi sietää häntä melko hyvin?


Kanalla on adventin kunniaksi puna-musta-valkoinen silmämeikki. Tällainen on nyt koko joulukuun ajan kuuminta hottia. Tee perässä!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...