Näin haluaisin asua vanhana

Voi olla, että tällaisessa suuritöisessä rintamamiestalossa eläminen ei vanhemmiten enää onnistu. Ettei jaksa huolehtia isosta pihasta tämänkään vertaa, ei jaksa kasvattaa itselleen syötävää, remontoida eikä pitää edes alkeellista siisteyttä yllä. Välillä haaveilen osuustoiminnallisen vanhainkodin rakennuttamisesta, sellaisen jonka me vanhukset omistaisimme kimpassa ja tarjoaisimme työsuhdeasunnon myös talonmiehelle ja terveydenhoitajalle. Kukaan ei määräisi meitä iltaviideltä nukkumaan ja aamuviideltä ylös vain koska se sopii hänen työvuoroihinsa! Päättäisimme itse mitä ja koska syömme, olisimme omia pomojamme. Hoivapalvelut saisimme tietysti maakunnalta, ja siellä päässä oltaisiin hyvin iloisia, kun meitä olisi monta hoidettavaa saman katon alla. Kätevää työmatkojen kannalta! Toki meillä olisi omat pikku asunnot, mutta yhteistilojakin paljon. Lääkäri tulisi käymään ja fysioterapeutti, meidän ei tarvitsisi lähteä palveluiden perässä minnekään. Yhteiskyydillä voisimme hurauttaa ostoskeskukseen tai taidenäyttelyyn jos huvittaa.

Mutta eikö kuitenkin olisi hauskempaa asua mummonmökissä! Olisi! Ja vaikkei itse jaksaisikaan vastata elukoiden hoidosta, olisi niitä silti kiva paijailla.

kuva: Chris Eason, Flickr

Mitä jos asuisikin mökkikylässä? Niitähän on sellaisia ruokaosuuskuntia, jotka palkkaavat työsuhteeseen sopimusviljelijän. Löytyisikö yritteliästä luomuviljelijää, tai muutaman viljelijäperheen kimppaa, jotka haluaisivat lähteä ekokyläbisnekseen?

Minun ekokylästäni saisi ostaa tai vuokrata mökin ihan kuka vain, ilman ikärajoja. Vai pitäsikö olla soveltuvuustesti, että varmasti on mukava ihminen? Ehkä ei - entäs jos en itse pääsisikään sisään!

Kylä sijaitsisi siis toimivan luomutilan mailla. Siinä olisi paikka useammallekin yrittäjälle. Joku voisi olla vanhusten perhehoitaja, joku hoitaa mökkitalkkarin tehtäviä esimerkiksi sen maanviljelyksen ohessa, eikä minua haittaisi vaikka siellä olisi yleisöllekin avoin kotieläinpiha ja pikku kesäkahvila. Me kyläläisethän voisimme myös hoitaa niitä yhteistoiminnallisesti. Osallistuminen voimien mukaan olisi hyvää terapiaa huonokuntoisemmillekin. Omalta tilalta saisimme luomulähituotteita. Ehkä maatalon tuvassa tarjottaisiin halukkaille myös kotiruokaa maksua vastaan.

kuva: Flickr

Kuten kuvasta näkyy, teemme myös yhteistyötä paikallisen päiväkodin, eskarin ja koulun kanssa. Meille voi tulla retkelle katsomaan kanoja ja mummoja! Me voimme opettaa sukan kutomista ja lukea satuja.

kuva: Brad Greenlee, Flickr

Ehkä meistä on viljelyksillä tai navetassa enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta saamme silti osallistua, koska se kuntouttaa ja virkistää. Tällaiset terapiamuodot voidaan ottaa huomioon vuokrassa tai palvelumaksuissa, suuntaan taikka toiseen. Tietysti meillä, kuten muissakin palvelutaloissa, voi ostaa vaikka siivousta tai hiustenleikkuuta. Käytämme julkisen terveydenhuollon palveluja; jos kunto edellyttää, kodinhoitaja käy vaikka kolmesti päivässä (ja hoitaa näppärästi samalla käynnillä koko naapuruston). Mutta hoidamme myös toinen toisiamme.

kuva: Pixabay

Mökkikylässä saa olla omassa rauhassaan, mutta jos haluaa seuraa sienimetsään tai soutelemaan, sitä löytää helposti. On ompeluseuraa, halkotalkoita ja lukupiiriä. Meillähän on kaikilla hoitotestamentit tehty hyvissä ajoin, joten kun höperöidymme, meille voidaan laittaa seurantapanta jalkaan. Meitä ei tarvitse lukita sisään: kylän dementiahoitaja seuraa tilannetta, ja mummo käydään hakemassa pois metsästä jos ei itse osaa tulla. Mutta ei silti estetä lähtemästä uudestaan metsään vaikka huomenna, jos mieli tekee.

Ehkä meidän kylässämme toimii oma valuutta. Työtunnin voi vaihtaa toiseen, ja jokaisen tunti on yhtä arvokas. Voi poimia puolukoita toiselle ja saada vastineeksi kotona leivottua leipää oman tilan jauhoista. Mutta jos tästä tulee oikea yhteisö, tunteja ei tarvitse laskea. Vienhän minä tietysti kalaa naapuriin, kun sitä tulee yli oman tarpeen. Kun olen ollut sikopaimenessa omenatarhassa elokuussa ja tammimetsässä syyskuussa, toki minulle kuuluu possunpotka marraskuussa. Ja kun kerran ruvetaan niitä klapeja porukalla tekemään niin tottahan niitä kannetaan sillekin mummolle, josta ei mitään varsinaista hyötyä ole enää kenellekään, ellei mökinvuokraa lasketa. Joku tuo sitten puita minullekin, kun itse en enää jaksa.

Kuule sinä luomuviljelijä, joka luet tätä. Pistäpä liikeidea mieleesi hautumaan! Ota naapuritilan nuoripari mukaan. Taatusti ihan ensimmäinen ekokylään muuttaja on eläkkeelle jäävä tilitoimiston pitäjä, joka hoitelee puolestanne koko sen paperityösotkun, eikö olekin valtava helpotus! Ja toinen on aivan tavattoman pätevä entinen opettaja, joka neuvoo koulun jälkeen lapsianne kotiläksyissä niin kiinnostavasti, että niistä tulee kaikista luokkansa priimuksia. Tarvitsetko hyvää puuseppää tai taikasormista koneenkorjaajaa? Tai vanhalleisännälle kaveria, joka jaksaisi loputtomasti väitellä päivänpolitiikasta? Ei sitä koskaan tiedä, millaisia asukkaita onnistuu saamaan. Ja ota hei minutkin sinne kylään asumaan! Minusta ei ole paljon hyötyä, mutta ei hirveästi haittaakaan, ja ideahan oli kuitenkin alunperin minun.

Suomi on voitolla

Julkisen sektorin nettovelka maittain

IMF:n mukaan

Löydä Suomi ja Kreikka!

Lähde: akateeminen talousblogi

No mitäs tämä nyt sitten tarkoittaa?

Nettovelka on eri kuin bruttovelka, josta yleensä enemmän puhutaan. Nettovelka lasketaan näin: velat miinus varallisuus.

Suomen julkisella sektorilla on enemmän varallisuutta kuin velkaa. Puolet enemmän. Nettovelka on siis -50%. Tuo miinusmerkki tarkoittaa, että olemme noin paljon voiton puolella. Suomella on vähemmän nettovelkaa kuin millään muulla EU-maalla.

Suomi on maailman seitsemänneksi rikkain maa.

Ajattelinpa vaan levittää tätä tietoa, ettei kukaan sattuisi luulemaan että meillä menee huonosti. Eräiden intresseissä näyttää olevan paniikkimielialan lietsominen. Sillä voi oikeuttaa kaikenlaisia "kipeitä päätöksiä". Kansakunnan etu vaatii tässä vaikeassa tilanteessa, että te kaikki uhraudutte, kun taas elinkeinoelämän raskas velvollisuus on rikastua yhteiseksi hyväksi.

Mutta ei nimitetä niitä tulonsiirtoja leikkauksiksi, säästö on paljon kivempi sana. Tehdään julkiselle sektorille säästöjä.

Oho, lipesin aiheesta. Valtion velastahan minun piti. Mutta enpäs jaarittelekaan itse enempää, kun hauskaa tekstiä on jo valmiiksi tarjolla. Tiedetoimittaja Susanne Björkholm on kirjoittanut Hesariin aivan erinomaisen hyvän kolumnin velasta ja sen välttämättömyydestä. Napsauta tuosta ja lue kahteen kertaan!

Syödään velaksi

Jos isoisällä ei ollut yhtään velkaa, minäkin pärjään ilman. Suu vain säkkiä myöten! Velaksi ei pidä ruveta syömään, sillä lailla varastetaan tulevilta sukupolvilta.

- No enhän minä velaksi, tietenkään! Meinasin maksaa käteisellä.

On sentään hyvä, että isoimmat puolueet ovat yksimielisiä edes tästä. Liikuttavaa suorastaan.

Ne ovat yksimielisesti väärässä.

- Nyt on niin huonot ajat! Nyt pitää säästää niitä jyviä! Älä vaan ruoki meitä!
(Peipponen tuupertuu lumeen.)

Aina joskus joku talousguru ihmettelee tätä älyttömyyttä ja kertoo, miten muualla maailmassa ajatellaan. Täkäläiset pomppaavat heti vieteriukkoina vastaamaan, että todellakin olisi hienoa, jos valtio voisi näin huonona aikana tukea työllisyyttä rakentamalla vuokra-asuntoja, remontoimalla homekouluja ja korjaamalla teitä. Se olisi kaikkien etu. Ja lainaakin saisi nyt ihan ilmaiseksi. Kuulostaa muuten järkevältä! Mutta ei se täällä Suomessa käy päinsä, ei mitenkään uskalla ottaa enempää lainaa, velkataakkamme on nytkin jo lähes kestämätön. Velkamme on jo ylittänyt 60% kansantuotteesta, eli siitä mitä kansalaiset vuoden aikana tienaavat! Siis ajatus on kaunis, mutta meillä ei vaan mitenkään ole varaa elvyttää taloutta.

- Nyt loppuu se syöminen, pörhistän itseni ja paastoan.
Säästetään tämäkin jyvä tuleville sukupolville.

Kun Emua synnytettiin, Euroopan johtajat kynäilivät ns. Vakaus- ja kasvusopimuksen (1997). Se on rahaliittomme perusta. Siinä määrätään yksiselitteisesti että jäsenmaiden velka ei saa ylittää 60 prosenttia kansantuotteesta. Niin!

Ainoa, joka otti säännön todesta, oli Suomi. Jo sopimusta kirjoitettaessa useilla jäsenmailla oli enemmän velkaa kuin se 60%. Tällä hetkellä monien Euroopan vauraiden talouksien velka-aste lähentelee sataa prosenttia. Yhdysvaltojen talous pyörii nyt hyvin. Ei siellä kukaan ruikuta sitä, että velkaa on yli 100% kansantuotteesta. Japanilla on yli 200%. Entä sitten?

60 prosentin sääntö oli löydetty hatusta. Se ei perustu mihinkään.

Euroopan kartta, jossa maiden koko vastaa valtionvelkaa henkeä kohti
lähde: Deutsche Bank 3/2015
Etsi Suomi-ruippana!

Kaikki johtavat poliitikkomme osaavat kertoa meille, että täytyy ajatella tulevia sukupolvia. Jos otamme lainaa, se lankeaa maksettavaksi tulevaisuudessa. Varastamme omilta lapsiltamme. Ymmärtäähän sen jokainen oman kotitaloutensakin perusteella, että lainaa ei voi ottaa enempää kuin pystyy maksamaan.

- Se on niin totta! Nyyh! Äänestän!

Tämä on silkkaa potaskaa.

Toki velka erääntyy vasta tulevaisuudessa. Tämä ei kuitenkaan ole lapsilta varastamista. Se on vähän niin kuin velan koko idea.

Toki poliitikko ymmärtää maalaisjärjellä, miten köyhän rahvaan tulee menetellä vähien rahojensa kanssa. Mutta on virhe verrata kotitaloutta valtiontalouteen, koska ne toimivat eri tavalla.

Minä odotan eläväni niin kauan, että saan maksettua tämän rintamamiestalon yläkerran, jonka ostin velkarahalla. Suunnittelen maksavani velat ennen kuin pääsen eläkkeelle.

Valtio ei suinkaan haaveile tilanteesta, jossa sillä ei olisi yhtään velkaa. Se ei pyri koskaan maksamaan kaikkia velkojaan pois.

Valtio ei aio jäädä eläkkeelle.

Valtiolla on aina velkaa ja tulee aina olemaan. Hyvinä aikoina sitä kannattaa lyhentää, niin että kovina aikoina voi nostaa lisää.

Nyt on kovat ajat.

- Koska olen pihan lihavin, minä saan päättää kuinka tehdään.

- Jos meillä on kymmenen säkkiä kauroja, ne pitää kaikki kylvää keväällä.
Jokainen jyvä, jonka syön, on pois ensi kesän poikasilta.

- Kun kaikki jyvät säästetään kylvöön joka vuosi,
saadaan talous lopulta tasapainoon.
Ja kun Markkina on tyytyväinen, kaikki ovat tyytyväisiä.

Apua

Joulun alla kaikenkarvaiset hyväntekeväisyysjärjestöt kolkuttelevat omatuntojen ovia. Joku jakaa puuroa köyhille Suomessa, joku Mumbaissa; joku rokottaa lapsia tai istuttaa puita ja joku tarjoaa tilaisuutta lahjoittaa kaverisi nimissä köyhälle lehmä tai moskiittoverkko. Helppo, erilainen joululahja!

Sitten on tämä aivan radikaali ajatus, että entäs jos se köyhä tietääkin itse paremmin, tarvitseeko hän lehmän vai ehkä hammashoitoa, silmälasit, katon korjauksen, aurinkopaneelin, kierukan, ammattikoulutuksen tai kengät. Ja että hänhän voisi itse parantaa elämäänsä hankkimalla juuri sitä mitä tarvitsee, jos antaisimmekin sen lehmän sijasta hänelle rahaa kouraan.

Isot yhteiskunnalliset hankkeet ovat eri asia. Pitäähän valtion rakentaa teitä, sairaaloita ja kouluja, vetää vesijohtoja, rokottaa lapsia, valistaa ja kouluttaa. Nyt puhutaan yksittäisten ihmisten elintason parantamisesta. Voitko vakaumuksella sanoa, että sinä tiedät, mitä joku savimajassa elävä kenialainen perheenäiti tarvitsee? Paremmin kuin hän itse?

kuva: Neil Palmer / CIAT / Flickr

Asiasta on itse asiassa tehty kymmenittäin tutkimuksia, ja yllättäen ne kaikki osoittavat, että köyhät eivät olekaan köyhiä vain siksi että ovat niin tyhmiä tai tahtovat laiskotella, vaan että jos heille tarjotaan mahdollisuus, he osaavat tehdä ratkaisuja joilla nostaa itsensä ja lapsensa ylös siitä suosta.

Aärimmäinen köyhyys on tiukassa yhteydessä liikakansoitukseen: lapsiluku on kaikissa yhteiskunnissa pudonnut kestävälle tasolle siinä samassa, kun lapsikuolleisuus laskee alle kymmeneen prosenttiin. Vain tätä kautta voi pysäyttää väestöräjähdyksen.

GiveDirectly -järjestö, josta olen aikaisemminkin maininnut, antaa äärimmäisen köyhille ihmisille rahaa. Järjestön toiminta on täysin läpinäkyvää; he raportoivat kaikesta toiminnastaan, hyvistä ja huonoista uutisista, saman tien nettisivullaan. Suoran lahjoittamisen vaikutuksia vastaanottajien elämään on tutkittu kattavasti.

kuva: Wikipedia

Keniassa avunsaajat ovat eläneet ennen lahjoitusta keskimäärin 0,65 dollarilla päivässä.

Seurantatutkimuksissa on todettu, että apua saaneiden tulot ovat lisääntyneet 34%. Lasten nälkäpäivät ovat vähentyneet 42%. Muutos on pysyvä. Avun vastaanottajat ovat siis osanneet sijoittaa rahat itselleen järkevimmällä tavalla niin, että ne parantavat heidän elintasoaan pysyvästi eikä vain niin kauan kuin alkuperäiset lahjoitusrahat riittävät.

Lahjoitetusta eurosta 91 senttiä menee perille avuntarvitsijalle, vain 9 senttiä systeemin pyörittämiseen.

Kun sinulla taas näyttää olevan ylimääräistä aikaa ruudun ääressä istumiseen, voit joutessasi katsoa vaikka Joy Sunin, pitkän linjan avustustyöntekijän, TED talk -puheen aiheesta.

Viimeksi kun tästä järjestöstä oli täällä puhetta, GiveDirectlylle ei vielä pystynyt lähettämään rahaa PayPal-tilin kautta. Nyt pystyy.

Vink, vink.

Miksi opettaja ei halua palkankorotusta

Remonttityömaakeittiössämme istui seurue teetä lipittämässä, joukossa kaksi opettajaa. Toinen oli ay-aktiivi, toinen ns. riviopettaja. Ay-aktiivi halusi neuvotella seuraavalla kierroksella kunnon palkankorotukset. Riviopettaja vastusti. Olikin oikein opettavainen keskustelu.

kuva: Heather Johnson / Flickr

Riviopettajan mukaan palkankorotukset johtavat siihen, että samalla rahalla täytyy tehdä sama määrä työtä mutta huonommissa olosuhteissa. Perustelu:

Kunnan budjetissa on varattuna x euroa kouluille, ja jos opettajien palkat nousevat, x euroa ei enää riitä. Koska kunta ei kuitenkaan saa mistään lisää rahaa ja kaikkien lasten on edelleen päästävä kouluun, ongelma ratkaistaan vähentämällä opettajien palkallisia työtunteja. Opettajille maksetaan nimittäin palkkaa opetustuntien mukaan.

Tällöin esimerkiksi viidestä rinnakkaisluokasta tehdään neljä, jolloin alaluokilla yksi opettaja potkaistaan pois - se, jolla ei ole vakituista virkaa - ja loput neljä opettajaa joutuvat opettamaan isompia ryhmiä. Opetustuntien määrä ei lisäänny, mutta he joutuvat neuvottelemaan useampien vanhempien kanssa, korjaamaan isomman pinon kokeita jne. Isommissa luokissa on enemmän häiriöitä ja enemmän erilaista tukea tarvitsevia oppilaita, ja opettajalla on vastaavasti vähemmän aikaa oppilasta kohti.

Yläkoulussa aineenopettajasysteemissä ei välttämättä ketään potkaista pois, vaan kaikkien tuntimäärät vähenevät eli palkka pienenee. Siis jos opettaja on aikaisemmin opettanut matematiikkaa viidelle eri ryhmälle, hän opettaa nyt vain neljälle, mutta niissä on edelleen yhteensä sama määrä oppilaita, sama määrä vanhempia, sama määrä kokeita korjattavana ja enemmän häiriöitä selviteltävänä, koska ryhmät ovat nyt isompia. Jokaisessa ryhmässä on taas entistä enemmän tukea tarvitsevia oppilaita.

kuva: philippe leroyer / Flickr

Samalla lopetetaan tukiopetukset, pienryhmätunnit ja kerhot. Erityisluokatkin on lopetettu monessa kunnassa ja siirretty erityisoppilaat sinne entistä isompiin luokkiin muun joukon jatkoksi. Jos palkkakulut ovat vieläkin liian suuret, opettajat voi aina lomauttaa muutamaksi viikoksi, kunhan he ensin suunnittelevat, miten opetus sinä aikana hoidetaan tason laskematta. Tietysti voidaan säästää - ja säästetäänkin - myös muusta kuin opettajien palkallisista työtunneista. Säästää voi esim. ruuasta, siivouksesta, koulutarvikkeista ja kaluston ylläpidosta.

kuva: ken fager / Flickr

Ay-aktiivi vastasi tähän, että kaikista näistä säästetään joka tapauksessa. Kysyi riviopettajalta, eikö tämän tunteja ole muka muutenkin leikattu. Riviopettaja myönsi, että kyllä hänen palkkaansa viime vuonna taas laskettiin yhden viikkotunnin verran. Ay-aktiivi huomautti, että vaikka ei olisi laskettukaan, inflaatio olisi kuitenkin jo syönyt opettajan ostovoimasta osan. Koska kaikkien muidenkin palkkoja kuitenkin nostetaan, opettajienkin palkkoja on nostettava, etteivät he jäisi palkkakuoppaan.

Riviopettaja väitti edelleen, että kunnan budjetti ei kasva sentin latia, vaikka palkkaneuvotteluissa päätettäisiin mitä, ja että sillä budjetoidulla rahalla on nyt vaan pakko tulla toimeen. Ay-aktiivi julisti, että kunnan on nyt vaan pakko löytää jostain lisää rahaa, kun palkat kerran nousevat.

kuva: GlobalPartnership for Education / Flickr

Tällainen on tietenkin ulkopuolisten mielestä hyvin hämmentävää. Voidaanko oikeasti joidenkin palkkoja noin vain laskea ihan pomon päätöksellä? Kyllä voidaan, ja lasketaankin. Vähennetään viikkotyötunteja sitä enemmän, mitä enemmän tuntipalkat nousevat. Merkillistä meininkiä. Ja inflaation takia niitä tuntipalkkoja on sitten kai pakko koko ajan nostaa. Mutta eikö inflaatio johdu juuri palkkojen nostamisesta?

Juurihan tämän päivän Hesarissa Euroopan keskuspankin johtaja Mario Draghi lupasi tehdä ihan mitä vain inflaation kasvattamiseksi. Heillä on siellä sellainen pelko, että hinnat alkaisivatkin laskea. Sehän olisi kamalaa. Ymmärtääkseni.

Tunnustan nyt tässä julkisesti, että minä en ole oikeasti vieläkään ymmärtänyt, miksi talouden pitää jatkuvasti kasvaa. Tämähän on kuitenkin ihan perusasia, ja lehtien taloussivuilla pidetään itsestään selvänä, että kaikki pyrkivät tähän. Opintoni ovat selvästi olleet tässä suhteessa hyvin vajavaiset. Tunnustanpa vielä, että en ole ihan varma, onko jatkuva kasvu edes mahdollistakaan. Vaikka kaikkien muiden mielestä se on jopa aivan välttämätöntä.

Pitäisi varmaan opiskella talostiedettä vähän kurinalaisemmin.

Jos joku tietää ja osaa ihmisten kielellä lyhyehkösti selittää, mitä pahaa siitä seuraa, jos talous ei joka vuosi kasvakaan vaan pysyy esimerkiksi tällä varsin korkealla tasolla, jonka olemme saavuttaneet, tai jopa laskee jonkun verran, selityksiä otetaan suurella kiitollisuudella vastaan tämän blogin kommenttilootassa. Joku sellainen taloustiedettä tampioille -tyyppinen selvitys olisi erittäin tervetullut. Kiitos.

Sillä välin haluaisin kiittää kaikkia opettajia.

kuva: Betsy Streeter / Flickr

Kiitos.

Ruokasota

Taannoin povattiin, että kunhan on tarpeeksi sodittu öljystä, aletaan sotia vedestä. Ja sitten ruuasta.

En pysynyt kärryillä enkä heti huomannut, kun ruokasodat alkoivat.

Ei sillä, että ne pelinappulat, jotka siellä ovat tykinruokana henkeään uhraamassa, ajattelisivat, että öljykenttien tai viljelysmaiden omistuksesta tässä kamppaillaan. Kyllä he taistelevat ihan uskonnon ja isänmaan puolesta, vaikka ulkomaillakin. Ne, jotka sitten käärivät voitot, eivät ole mukana taisteluissa. Ei sillä lailla voiteta sotia eikä tienata omaisuuksia.

kuva: Wikipedia

Tältä näyttää, no joo, Ukrainan lippu, mutta lisäksi ukrainalainen pelto. Se on sitä kuuluisaa mustan mullan aluetta. Maaperä on niin ravinteikasta, että sitä voi syödä lusikalla, väittävät. Ja ihan fakta on, että tuossa kohdassa on mustaa multaa kahden metrin paksuudelta.

Olen tarkistanut, miten asia on omassa pihassa. Yksitoista senttiä oli, jos ei nyt ihan mustaa multaa niin ainakin ruohonjuuria ja jotain kariketta. Sitten alkoi savi, sitä oli seitsemän metriä. Sen alla oli graniittia.

Ukrainassa on lisäksi suotuisampi ilmasto kuin meidän pihassa, ja niinpä se onkin Euroopan vilja-aitta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa koko Manner-Eurooppa eli ukrainalaisella viljalla. Nyt tuota mustan mullan aluetta katsotaan ihan uusin silmin. Ruuan hinta on noussut niin paljon, että viljely alkaa olla kannattavaa bisnestä. Nopeimmat ovat varmistaneet osuutensa Ukrainan viljelysmaista jo kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisetkin sijoittajat perustivat jo 2006 Trigon Agri -yhtiön, joka on hankkinut satojatuhansia hehtaareja peltoa mustan mullan alueelta. Äläkä luule, että he olivat ensimmäisiä tai suurimpia ostajia. Ehkä mieleesi tuleekin joitakin ylikansallisia maatalousyrityksiä, joilla on suuret suunnitelmat ja pussillinen konsteja. Ukrainalaista maaperää ei periaatteessa myydä ulkomaalaisille, mutta viljelyoikeuksia voi hankkia monilla keinoin. Esimerkiksi arabimailla on pulaa pellosta mutta öljyä yli oman tarpeen, joten he ovat tehneet Ukrainan kanssa vaihtokauppoja (ks. muutenkin kiintoisa lähde). Kiinalaiset olivat myöhässä. He avasivat pelin viime vuoden syyskuussa ostamalla vaatimattomat satatuhatta hehtaaria Ukrainan parasta viljelysmaata. Tarkoitus ei tietenkään ollut lopettaa tähän, vaan suunnitelmissa oli miljoonien hehtaarien hankkiminen.

Mutta niin kuin olemme huomanneet, ukrainalaista maaperää voi hankkia muutenkin kuin ostamalla.

Ei tietenkään samoista ahneista syistä kuin kaikki muut, vaan Ukrainan kansan suojelemiseksi fasisteilta ja muin historiallis-isänmaallis-kunniallisin perustein.

Onneksi meillä ei ole mitään hätää täällä syrjäisessä Suomessa. Meillä ei ole mitään, mitä kukaan voisi haluta itselleen, eikä kukaan siis uhkaa meitä. Eihän täällä ole muuta kuin vetisiä soita ja soisia järviä, taivaan täydeltä sadetta ja makeaa, puhdasta pohjavettä soraharjut pullollaan. Saamme elää täällä keskenämme omassa rauhassamme iankaikkisesta iankaikkiseen, eivätkä muun maailman myllerrykset milloinkaan kantaudu tänne meille asti.

Järkivihreää

Alexander Stubb on päässyt Hesarin Vieraskynä-palstalle esittelemään vihreitä ajatuksiaan. Tai ei siis vihreitä: järkivihreitä. Siinä on ero. Vihreys sinänsähän on järjetöntä, koska siinä ajattelutavassa eivät ole taloudelliset arvot ensimmäisinä. Järkivihreys menee jotenkin niin, että luonnon suojeleminen on sinänsä ihan hyvä ajatus, mutta...

Ilahdut varmaan, jos sanotaan, että olet kyllä kiva ihminen, mutta...

Mutta jotenkin nollaa kaiken edellä sanotun.

Stubbin mukaan "ilmastonmuutosta pitää hillitä teollisuutta ja työpaikkoja tarpeettomasti vaarantamatta". Siis hillitään, toki hillitään, mutta se ei saa häiritä taloudellista toimintaa. Hillitään sillälailla jotenkin kevyesti, ettei elintaso vain laske   lakkaa kasvamasta   siis ettei elintason kasvuvauhti vain hidastu.

Välillä pääministeriltä pääsee ihan järkevää tekstiä. "Ilmastonmuutos on ihmiskunnan suurimpia haasteita. Sen torjumisessa on kyse omasta ja lastemme tulevaisuudesta." Kokoomuslainenkin voi lausua näin, koska "hallitsemattoman ilmastonmuutoksen kustannukset olisivat moninkertaisesti ilmastotalkoiden kuluja suuremmat".

Mutta sitten se mutta. "EU:n on oltava ilmastopolitiikan edelläkävijä maailmassa, mutta..."

Muistathan vanhastaan, että EU:n ilmastotavoitteet jaetaan näihin kolmeen nippuun:
- kasvihuonekaasujen vähentäminen
- uusiutuvan energian lisääminen
- energiatehokkuuden lisääminen

Pääministeri on "valmis hyväksymään" jopa sen, että EU-maat suunnittelevat vähentävänsä kasvihuonekaasuja 40% vuoteen 2030 mennessä (vuoden 1990 tasosta laskettuna), ja että tavoitteesta tehtäisiin kaikkia jäsenmaita sitova.

Sen sijaan hänestä on tärkeää, että uusiutuvan energian ja energiatehokkuuden tavoitteet eivät olisi vastedes jäsenmaita sitovia, "sillä nämä sinänsä hyvää tarkoittavat tavoitteet ovat sotkeneet päästökaupan toiminnan ja tulleet eurooppalaisille kalliiksi". Eihän voi sitoutua sellaisiin tavoitteisiin, jotka voisivat maksaa jotain! Parempi, että ne ovat vain sellaisia suosituksia. Niitä voi sitten noudattaa kuka haluaa. Mekin noudattaisimme, ellei siitä koituisi kustannuksia. "Tulevaisuudessa luotamme enemmän päästökauppaan ja markkinatalouteen, vähemmän poliittiseen näpertelyyn ja valtion tukiaisiin." Markkinatalous ilmastonmuutoksenkin lopettaa eikä mikään poliittinen näpertely, saati se että valtiot puuttuisivat asiaan.

Pääministeri korostaa päästövähennysten jakamista eri maiden välillä "kustannustehokkaasti". "On halvinta vähentää päästöjä maissa, joissa ilmastotalkoita ei ole vielä aloitettukaan." Siis jossain tuolla muualla. Täällä meillä se ei käy, koska se tulisi meille liian kalliiksi. Ei yhtään kustannustehokasta!

"Tarvitsemme laajaa kansainvälistä yhteistyötä, jossa Kiinan kaltaiset nousevat taloudet ovat mukana." Voisinko olla enemmän samaa mieltä pääministerin kanssa? No en. Kiinan päästöissä ei ole mitään rotia. Ja mikä oikeus kiinalaisilla on pyrkiä keskiluokkaisiksi, kun köyhät kuluttaisivat paljon vähemmän? Sitä olen joskus silti ihmetellyt, kuinka kenelläkään on varaa vinkua, että Kiina ei ole vielä osallistunut ilmastotalkoisiin. Sitten on varaa, kun on itse noudatettu yhden lapsen politiikkaa muutama vuosikymmen. Luulisi olevan selvää ministeritasollakin, että hiilidioksidipäästöihin vaikuttaa, paitsi käytetty teknologia ja kulutustottumukset, myös kuluttajien lukumäärä. Siitähän tässä on pohjimmiltaan kyse: meitä on liikaa. Mikään maa ei ole tehnyt sellaisia uhrauksia tämän ongelman ratkaisemiseksi kuin Kiina. Vähän rispektiä siellä!

Stubbin mielestä voimme sekä vähentää päästöjä että menestyä. Suomalaisen cleantechin pääsy kansainvälisille markkinoille ja tämän mukanaan tuoma vaurastuminen onkin ilmeisesti ainoa järkevä tapa, jolla voimme osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan.

Lisäksi on vaarana, että jos me täällä Euroopassa jotenkin ikävästi rajoitamme teollisuuden päästöjä, teollisuus siirtyy maihin, jotka eivät sitä tee.  Tämän välttämiseksi on meidän teollisuudellemme jaettava ilmaisia päästöoikeuksia, mikäli kaikki maat eivät sitoudu vastaaviin ilmastopäätöksiin kuin EU. Siis jos rajoitamme päästöjä, meidän täytyy tästä korvaukseksi saada ilmaisia päästöoikeuksia. Hurraa, ilmastonmuutos on selätetty!

Nyt lienemme järkivihreyden ytimessä.

Tekstin korostukset ovat minun, ei Stubbin. Lainaukset ovat ihan oikesti Stubbia.

Pitäisikö poliitikkojen ymmärtää jostain jotain?

Menestynyt poliitikko ei ole se, joka ymmärtää ratkaisun ongelmiin vaan se, joka lupaa mukavia ja tulee valituksi.

Hesarin toimittaja Paavo Teittinen pääsi tekemään unelmahaastattelun, kun taloustieteilijä Dambisa Moyo poikkesi Suomessa Nordic Business Forum -seminaarissa. Siinä samassa kuin Iso-Arska. Arska pääsi lööppeihin, mutta Moyolla oli asiaa.

Dambisa Moyo. Kuva: Cooling3/Flickr

Moyon mukaan länsimaat ovat rappeutumassa ja joutuvat pian kokemaan kovia. Pääsyy tähän on politiikan lyhytnäköisyys. Ongelmamme ovat pitkäkestoisia ja rakenteellisia, mutta poliitikot ajattelevat vain seuraaviin vaaleihin asti.

Moyo haluaa pidemmät vaalikaudet ja minimistandardit poliitikoille. Poliitikoilla pitäisi olla todellista kokemusta taloudesta, tieteestä ja muista tärkeistä asioista.

Olen samaa mieltä. Jotta ihmiskunta yleensä voi selvitä nykyisestä tilanteestaan, päättäjillä pitäisi olla kyky nähdä erittäin monimutkaisten ongelmien juurille, tehdä tarvittavat johtopäätökset ja toteuttaa ne ikävät toimenpiteet, jotka pitävät meidät pinnalla. Siinä ei riitä, että on TV:stä tuttu urheilija, rikollinen tai tosi-TV-julkkis.

Huomaa myös, että Moyo ei puhunut koulutuksesta vaan kokemuksesta, vaikka itse onkin nuori tohtori. Minun parlamenttiini kelpaa kalastajakin, jos hänellä on syvällinen näkemys ja ymmärrys asioista.

Sen sijaan sellaiset ihmiset eivät kelpaa ollenkaan, jotka sulkevat silmänsä tilanteen vakavuudelta ja tekevät päätöksiä sen perusteella, mikä hyödyttää heitä itseään juuri nyt; ei sen perusteella, mikä hyödyttää meitä kaikkia pitkällä aikavälillä.

Tähän väliin haluan siteerata fyysikko Albert Bartlettia, joka pitkän uransa aikana on joutunut yhä uudestaan toteamaan, että ihmiset eivät yleensä ollenkaan käsitä eksponentiaalista kasvua, puhuttiinpa sitten väestönkasvusta tai hiilidioksidipäästöjen lisääntymisestä. Hän kertoo tunnetun shakkilautatarinansa lisäksi seuraavaa laskuesimerkkiä:

Kuvittele bakteeri, joka lisääntyy jakautumalla kerran minuutissa. Kahdesta bakteerista tulee neljä, neljästä kahdeksan ja niin edelleen. Jos pulloon pannaan yksi bakteeri kello 11 ja pullo tulee täyteen kello 12, moneltako pullo on puolillaan?

Oikea vastaus on tietysti: kello 11.59.

Bartlett jatkaa kysymällä: "Jos te olisitte bakteereja pullossa, missä vaiheessa tajuaisitte tilan loppuvan? Silloinko, kun kello on 11.55, jolloin pullosta on täyttynyt vasta yksi kolmaskymmeneskahdesosa ja 97 prosenttia pullosta on vielä avointa tilaa, joka suorastaan huutaa kehittämistä?"

Poliitikolla pitäisi olla ymmärrystä edes perusaritmetiikasta. Jatkuva kasvu ei ole mahdollista rajatussa tilassa, rajallisin resurssein.

Jos poliitikot todella tekisivät niitä päätöksiä, jotka ovat ihmiskunnan parhaaksi, he olisivat erittäin epäsuosittuja ihmisiä. Melkeinpä pitäisin yhtenä hyvän poliitikon kriteerinä sitä, että homma ei erityisesti houkuttele. Ja todella hyvän poliitikon kriteerinä, että siihen silti suostuu, itsensä ja oman huolettoman ja mukavan elämänsä uhraten.

Tilanne on tällä hetkellä kovin toisenlainen.

Noista kuvista tulee muuten myös mieleeni kokemus. Miehistä en tiedä, mutta naisena voin sanoa että mieli kehittyy kuin nuo rypäleet, kun taas kropalle käy niin kuin lehdille. Kaikkea ei voi saada.

Bartlettin bakteerivertaus on kerrottu mm. Alan Weismanin kirjassa Maailma täynnä meitä (Countdown, Our Last, Best Hope for a Future on Earth?).

Uskottava maanpuolustus

Suomellahan ei, kuten tunnettua, ole lainkaan vihollisia, vain hyviä yhteistyökumppaneita. 

Sikäli Suomen puolustusvoimat on aivan turha laitos.

Jos Suomella kuitenkin olisi joku kuvitteellinen vihollinen, se olisi luultavasti naapuri, kuten tavallista. Vaihtoehdot ovat tässä tapauksessa naapurimme Nato tai Venäjä. Ruotsia ei lasketa, vaikka se onkin vanha suurvalta ja voisi havitella Suomen alueita historiallisin perustein.

Suomi on hieno maa, mutta emme sotakapasiteetissa ihan pärjää Natolle emmekä Venäjälle. Painimme näissä kisoissa höyhensarjassa. Sikälikin Suomen puolustusvoimat on aivan turha laitos.

Heppoisuuteensa vedoten Suomen puolustusvoimat kasvattaa nyt budjettiaan. Tosi reipasta! Esimerkiksi Venäjän puolustusbudjetti oli 2012 noin 45 miljardia euroa. Meidän on alle 3 eli vielä on hieman työtä, ennen kuin tuohon päästään, mutta kyllä se onnistuu, kun lopetetaan alkajaisiksi kaikki koulut, terveyskeskukset, sairaalat, vanhainkodit, päiväkodit, museot, kirjastot, poliisi, julkisten rakennusten ja tieverkoston ylläpito, eläkkeet, tuet ja korvaukset sekä kaikki kunnat. Ja koko valtionhallinto paitsi puolustusministeriö.

Näin kepeillä toimenpiteillä ei kuitenkaan saada kiinni kalusto- ja miesylivoimaa. Venäjä aikoo tosin reippaasti supistaa armeijansa kokoa miljoonaan sotilaaseen lähivuosina. Tämän lisäksi asevoimissa palvelee siellä noin 870 000 siviilihenkilöä. Venäjällä on myös muita niin sanottujen voimaministeriöiden alaisia aseistettuja joukkoja.

kuva: Reptile FX / Flickr

Mistäs meille saataisiin noin paljon ukkoja? Niille tankit, sukellusveneet ja hävittäjät ja sitten vielä ydinkärjillä varustetut ohjukset?

Suomen puolustusvoimat shoppailee muiden vanhoja tankkeja kuin syntymäpäiväsankari irtokarkkihyllyssä. Mutta vaikka pussi tuntuisi kuinka painavalta, ei Veeti 6v. pärjää Fazerin dynastialle.

Miksi edes yrittäisi?

Annas kun minä sanon, kuinka Suomen puolustus pitää järjestää, ihan kaiken varalta. Nyt ei auta ostella sellaisia leluja, jotka olisivat olleet kivoja talvisodassa. Talvisota meni jo. Ja sitä on turha haikailla takaisin, kun eivät Suomen nuoret toivot enää osaa hiihtää umpihangessa. Sitäpaitsi motitusyritykset näkee helposti satelliitista.

Nyt pitää keksiä jotain ihan muuta.

Määrään, että puolustusvoimat koko nykymuodossaan lakkautetaan. Säästyvillä parilla miljardilla palkataan tusinan verran hakkereita. Tai vaikka kaksi tusinaa. Mutta niiden pitää olla maailman parhaita!

kuva: Avinash / Flickr

Näille hakkereille annetaan pari sotilasneuvonantajaa ja lisäksi kaikki, mitä he haluavat. Hakkereilla on vaatimattomat toiveet: kunnon koneet, ergonomiset tuolit sekä tarpeeksi pizzaa ja energiajuomaa. Eiköhän tuolla budjetilla onnistu. Tai vaikka keksisivät haluta jotain enemmänkin. Ihan mitä vain.

United Geekdom of GNU / Linux

Hakkereille ei riitä raha; he haluavat myös kunniaa. Eihän sille mitään mahda, se on hakkeriaseen hinta. Suotakoon heidän tehdä silloin tällöin pikku kepposia. Sammuttakoot vaikka koko Moskovan tunniksi, ja Washingtonin ja Pekingin kaupan päälle. He saavat mainetta virtuaalimaailmassa hakkerinimillään, joita kukaan ei pysty yhdistämään Suomen valtion palkkalistoilla oleviin tylsiin reaalitodellisuusnimiin. Ei pysty! Siitä he pitävät huolen. He ovat maailman parhaat, muistathan. Emme joudu diplomaattisiin selkkauksiin, ja hakkerimme pysyvät tyytyväisinä ja innokkaina.

kuva: slworking2 / Flickr

Meidän salaiselle hakkeriaseellemme ei pärjää kukaan. Tiedämme ennakolta kaikkien muiden suunnitelmat. Pystymme estämään heidän tietoliikenteensä täysin ja pysäyttämään vaikka kokonaisia yhteiskuntia. Voimme hyydyttää energian tuotannon ja jakelun. Voimme räjäyttää raketit alustoilleen. Meitä ei sen sijaan kukaan pysty vakoilemaan.

Armeijasta vapautuu paljon äijiä tuottavaan työhön. Suomen kansantalous kohenee. Lapset eivät enää leiki sotaa vaan rauhaa.

Kevätkylvöt päästään aloittamaan kolme viikkoa etuajassa.

Lähteet: 

Talousarvio 2014

Ulkoasiainministeriö 

Rahankeräys ohjusten ostamiseksi poikii miljoonia

Suomen kansa on yhteisvastuullisesti kerännyt rahaa käytettyjen, peruskunnostettujen Stinger-ohjusten ostamiseksi Yhdysvalloista. Keräys on saanut suomalaiset avaamaan rahapussien nyörejään poikkeuksellisen laajasti. Koossa on jo 21 miljoonaa euroa, keräystavoitteesta puuttuu enää 9 miljoonaa. Valtio maksaa 90 miljoonan ohjuspaketista leijonanosan.

Ohjushankinnan tukikeräyksen mukaan lahjoittajia on ollut kymmeniätuhansia. Sadantuhannen lahjoituksen määrä voi mennä rikki, uumoilee puolustusministeri Carl Haglund (r).

"Keskimäärin lahjoituksia tulee kympin molemmin puolin. Suuri osa on 10–20 euroa, mutta summat lähtevät liikkeelle aina parista eurosta alkaen", Haglund laskee.

Tyypillistä lahjoittajaa hän ei lähde lokeroimaan. Rahaa on tullut kaikenikäisiltä kautta maan, eikä ohjusten sijoittuminen Helsinkiin ole heikentänyt tukihaluja.

"Ihmiset, joilla on itsellään mielessä sopiva kohde ohjusiskulle, ymmärtävät, että kyseessä on valtakunnallinen kampanja."

Stinger-ohjus, kuva: Cherry Point / Flickr

Eikun seis, hups, liimasin näköjään tähän kaksi uutista päällekkäin. Mitä se Blogger sekoilee! Nämä jotenkin limittyivät, enkä saa niitä erilleen.

Lienee parasta, että luet näistä linkeistä itse alkuperäiset uutiset rahankeräyksestä lastensairaalalle ja Suomen ohjusostoista. Kun en minä nyt jostain syystä saa niitä tässä näkymään niin kuin pitäisi.

Ihmiset siis kokoavat roposiaan räntäsateisilla parkkipaikoilla lastensairaalan hyväksi. Kun ei valtioparalla ole siihen varaa. Ja pakko se on saada, kun vanha lastenklinikka on liian pieni, kamat 40-luvulta ja lisäksi se hajoaa käsiin! Keräystavoite on 30 miljoonaa, ja nyt kun vähän päälle vuosi on raadettu asian eteen, on jo 21 miljoonaa saatu raavituksi kokoon. Eikös olekin hyvä uutinen! Ehkä jo lähivuosina päästään aloittamaan rakennustyöt.

kuva: Boston Public Library / Flickr

Ohjusostoihin ei tarvinnut kerätä kolehtia. Puolustusministeri Haglund kertoi 90 miljoonan ostosta ensimmäiseksi Yhdysvaltain puolustusministerille. Medialle hän ilmoitti aikovansa allekirjoittaa päätöksen muutaman seuraavan päivän aikana. Koska ostos oli noinkin suuri, se piti vielä hyväksyttää hallituksen rahavaliokunnalla - sitten seuraavalla viikolla.

Ei, Blogger ei nyt sekoittanut tapahtumien järjestystä. Tässä järjestyksessä kaupat todellakin etenivät.

Haglundin mukaan ohjukset saatiin erittäin edullisesti, ja yleensä se, että Yhdysvallat suostuu myymään meille käytettyjä ylijäämäaseitaan, kertoo syvästä luottamuksesta ja tekee meidät hyvin onnellisiksi.

Tämä 90 miljoonaa oli sattunut jäämään Puolustusministeriön pussinpohjalle aiemmin samassa kuussa ostettujen sadan taistelupanssarivaunun jäljiltä. Nekin olivat niin yllättävän halpoja. Ostettiin sitten vähän näitä Stingereitä, ne ovat hyviä, ja katsotaan mitä muuta vielä ostetaankaan. Suomen valtio ei ole köyhä eikä kipeä!

kuva: The U.S.Army / Flickr

Sovitaanko, että ensi kerralla kerätään oikeasti kolehti aseostoihin ja valtio maksaa viivyttelemättä pussistaan tarpeelliset sairaalat, vanhainkodit, parantolat, tukiasunnot, hoivayksiköt ja mitä heitä onkaan. Kun sitä rahaa nyt näyttää riittävän. Kiitos.

kuva: The U.S.Army / Flickr

Eipäs vaivuta epätoivoon siellä!

Olen uskonut, että maailma tukehtuu ihmismassoihin eikä asialle ole mitään tehtävissä.

Olen ajatellut, että suursota, pandemia tai meteorin isku tekisi hyvää maapallolle harventamalla väestöä.

Olen välillä jopa ajatellut, että köyhien ruokkiminen tai sairaiden parantaminen on turhaa ja vahingollista, koska siten vain pahennetaan väestöräjähdystä.

En usko siihen enää.

Selvät todisteet kaikkialta maailmasta ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että lapsiluku laskee, kun elintaso paranee.

kuva: Didi / Flickr

Bill ja Melinda Gatesin säätiö julkaisi vähän aikaa sitten vuotuisen uutiskirjeensä. Siinä keskitytään myyttien murtamiseen.

Uutisia katsoessa saa helposti sen käsityksen, että maailma on pelkkiä katastrofeja. Nälänhätä tuolla, sota täällä, pakolaisleireissä raiskataan ja kehitysapu on tehotonta, diktaattoreita ja uusia kulkutauteja nousee missä milloinkin. Tietysti; nämä ovat uutisia. Taustalla jatkuu kuitenkin myös huomaamaton kehitys kohti parempaa monissa asioissa.

Useimmat maat, jotka ennen olivat köyhiä kehitysmaita, eivät ole sitä enää. Köyhien ihmisten määrä on nyt alle puolet siitä mitä se oli 1990. Jos katsotaan viittä viime vuotta, kymmenestä nopeimman talouskasvun maasta seitsemän on Afrikassa.

Henkilökohtainen talousnäkemykseni on, että me emme tarvitse talouskasvua. Mutta köyhät maat tarvitsevat. Me tarvitsemme kohtuullistamista, koska eihän kaikki tämä kasvu muuten mahdu minnekään.

Bill Gates ennustaa, että vuonna 2035 ei enää ole juuri lainkaan köyhiä maita jäljellä. Sellaisia, joita nyt sanoisimme köyhiksi. Kun hän syntyi, kaikki muut paitsi ns. länsimaat olivat köyhiä. Hän aikoo nähdä tämän muutoksen omana elinaikanaan.

Katsokaapas, jos ehditte, tämä kymmenen minuutin pätkä Bill Gatesin haastattelusta uutiskirjeen julkaisun jälkeen. Linkin lähetti Hanne, agenttimme Norjassa. Haastattelu näytettiin Norjan televisiossa, mutta alkua lukuun ottamatta se on englanniksi ja tekstit ruotsiksi. Näettekö Gatesin vaatimattoman-ylpeän hymyn, kun puhutaan polion hävittämisestä maailmasta, nyt viimeksi Intiasta? Miljardööreillä voi olla tällaisiakin harrastuksia.

Mainittakoon, että Bill ja Melinda Gates ovat houkutelleet mukaan muutaman muunkin miljardöörin. tällä hetkellä 122 sellaista on sitoutunut antamaan suurimman osan omaisuudestaan maailman köyhimpien auttamiseen. Nyt emme puhu pienistä omaisuuksista.

Tässä Gatesin ennustus lapsikuolleisuudesta: seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana se laskee lähes kaikkialla maailmassa siedettävälle tasolle. Ennustus ei ole ihan hatusta, vaan sitä on ollut laskemassa huippuekonomisteja ja asiantuntijoita, ja se on julkaistu Lancetissa. (Jos jotain julkaistaan Lancetissa, se on pätevintä tieteellistä tietoa, mitä sillä hetkellä on saatavissa.)

kuva: Gatesin säätiön uutiskirje 2014

Mutta eikös se ole kamalaa!? Jos pidämme hengissä kaikki ne lapset, jotka muuten kuolisivat ripuliin, malariaan ja tuhkarokkoon, eikö väkimäärä räjähdä vallan käsiin?

Ilmeisestikään ei. Juuri niissä maissa, joissa lapset kuolevat, väestö kasvaa voimakkaimmin. Aina kun uusi maa nousee siitä suosta, sen perheiden lapsiluku laskee. Alla esimerkkinä Brasilia.

kuva: Gatesin säätiön uutiskirje 2014

Sininen käppyrä on lapsikuolleisuus /1000 lasta, viiden ensimmäisen elinvuoden aikana.
Oranssi: synnytyksiä / nainen keskimäärin.
Vihreä: väestönkasvu,  väestömäärän muutos prosentteina edelliseen vuoteen nähden.

Kun lapset jäävät eloon, väestömäärä alkaa laskea.

Outoa mutta totta.

kuva: Ian Muttoo / Flickr

Mutta pysykää silti linjoilla, kaikki maailmanlopunennustajat ja muut realistit! Jos nyt ehkä maapallon syöpämäinen ihmiskasvusto saadaankin pysähtymään, kuka tietää, eiköhän vain se tapahdukin liian myöhään. Ja yhdeksän miljardia ihmistä on kuitenkin ihan liikaa! Ilmastonmuutoskin tulee ja energia- ja raaka-ainepula. Kyllä tässä on vielä kunnon katastrofiin ainekset. Jatkamme varautumista.

Loppuviimeksi: lupasin päivitettyä tietoa siitä, kuinka GiveDirectly-järjestölle voi tehdä lahjoituksia. Tällä hetkellä onnistuu luottokortilla tai lähettämällä sekin postissa, mutta he lupasivat, että pikapuoliin voi käyttää myös PayPal-tiliä, mikä on nettitilisiirtoihin tottuneille suomalaisille luonteva tapa. Asia on siis työn alla, on kuulemma ollut kiireitä ja tää on vielä kesken...

-------------------------------------------

Lämpimästi tervetuloa keskeneräisen blogin lukijoiksi, savea ja papuja sekä Kimmo!

Kuinka maailma pelastetaan

Miksi en ole tätä aikaisemmin ymmärtänyt? Olen tiennyt mutta en ole tajunnut. Kun katsoin Hans Roslingin havainnollista esitystä, josta linkkasin tässä pari postausta taaksepäin, palaset loksahtivat kohdalleen. Voi harmi, jos et ole vielä käynyt katsomassa sitä ainakin paria kertaa! Suuret kiitokset RImmulle tästä mahtavasta linkistä! Koitan tiivistää ajatukseni ja siinä välissä hauskan Hans-sedän ajatukset:

Maailman pahin ongelma on se, että meitä on liikaa. Ei nälkä, ei tauti, ei sota, ei ilmastonmuutos. Nuo kaikki ovat seurauksia. Perusongelma on väestön liikakasvu rajallisella planeetalla.

kuva: James Cridland / Flickr

Vuoteen 2050 mennessä meitä on 9 miljardia. Tälle ei voi enää mitään ellei ihmiskuntaa kohtaa jokin ennennäkemätön tuho. Prosessi on jo käynnissä. Sille, mitä tapahtuu vuosisadan puolivälin jälkeen, mahdamme jotain. Väestön kasvu voidaan saada pysähtymään siihen. Jos ei, seuraukset ovat niin hirveät kuin pystyt kuvittelemaan ja siihen vielä puolet päälle.

Rikkaat tai kohtuullisestikaan toimeentulevat väestönosat eivät enää kasva. Kun elintaso paranee siihen pisteeseen, että lapsista 90% jää eloon, lapsiluku putoaa pariin-kolmeen naista kohti. Väkiluku lakkaa lisääntymästä. Näin on käynyt kaikkialla.

Vain kaikkein köyhimmät kasvattavat väkilukua. Heitä on pari miljardia.

Nuo kaksi miljardia on saatava ylös äärimmäisestä köyhyydestä. Ei pelkästään siksi, että inhimillisyys vaatii sitä. Olen jo kauan sitten oppinut olemaan ajattelematta niitä ihmisiä. Ainakaan ei ole minun velvollisuuteni auttaa heitä. Tai no silleen vähän, joku kymppi keräykseen, jos en kehtaa kiertää sitä lipasta heiluttelevaa tyyppiä marketin aulassa. Mutta ei niin että kyseenalaistaisin oman oikeuteni jatkaa matkaa marketin karkkihyllylle, kun toiset kuolevat nälkään. Minähän annoin jo.

Niitä ihmisiä on autettava siksi, että ellei väestö lakkaa kasvamasta, ihmiskunnalla ei ole tulevaisuutta. Ja tiedämme, että väestö lakkaa kasvamasta, kun lapsikuolleisuus laskee kymmeneen prosenttiin. Ihan vain siksi ja oman itsemme vuoksi meidän on autettava noita kahta miljardia, jotka sinnittelevät alle dollarilla päivässä.

Niitä, jotka auttavat, koska se on oikein, on aivan liian vähän. Mutta meitä, jotka sijoitamme pikkuisen rahaa, jotta turvaisimme tulevaisuutemme, on toivottavasti tarpeeksi.

kuva: Scott Wallace, Maailmanpankki / Flickr

Vähän aikaa sitten kirjoitin kivasta tavasta antaa 25 dollarin mikrolaina jonnekin päin maailmaa ihmiselle, jonka naama, elämäntarina ja lainanhakuperustelut sattuvat miellyttämään. Helppo keino auttaa, eikä maksa mitään, koska rahansa saa yli 99%:n todennäköisyydellä kokonaan takaisin. Lainanhakijat saattavat olla meidän mittapuullamme köyhiä, mutta omassa yhteisössään ehkä alempaa keskikastia. Heillä on yrittäjähenkeä ja liikeidea. Harva heistä elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Lainaan silti heille, koska se on kivaa, helppoa ja ilmaista. Mutta miten autetaan todella, todella köyhiä ihmisiä? Annetaan rahaa isoille hyväntekeväisyysjärjestöille, Punaiselle Ristille ja Unicefille? Miksei niinkin. Mutta on myös toinen tapa. Siitä bloggasi Marko Terviö vuodenvaihteessa.

Aika radikaali ajatus: Annetaan äärimmäisessä köyhyydessä eläville ihmisille rahaa! He saavat itse päättää, mitä sillä tekevät.

GiveDirectly -järjestö on menetellyt näin Keniassa, ja seurauksista on tehty varsin pätevää tieteellistä tutkimusta. Keskimääräinen avustussumma on ollut noin 500 $, mikä vastaa parin vuoden tuloja. Avustukset on jaettu satunnaisesti valituille, kriteerit täyttäville ihmisille. Samassa elämäntilanteessa olevat ihmiset, joita arpa ei suosinut, toimivat verrokkiryhmänä. Tutkimukseen osallistui noin 1500 ihmistä.

Suoraa apua on tutkittu aiemminkin yli kymmenen vuoden aikana. Se on yksi parhaiten tutkituista tavoista antaa kehitysapua. Terviön ansiokkaassa kirjoituksessa on listattu lähdekirjallisuutta.

Tuloksista lyhyesti:

Suora apu parantaa lasten asemaa. Se vähentää alipainoa ja nälkäpäiviä, parantaa sekä fyysistä että mielenterveyttä, lisää koulunkäyntiä ja vähentää lapsityötä.

Suoralla avulla on pitkäaikaisia vaikutuksia. Apua saaneiden henkilöiden tulotaso oli verrokkiryhmää korkeammalla vielä useita vuosia avun saamisen jälkeen.

Suoraa apua ei väärinkäytetä. Alkoholin ja tupakan kulutus joko laski, pysyi ennallaan tai lisääntyi korkeintaan samassa suhteessa kuin muu kulutus. Työtuntien määrä joko pysyi ennallaan tai lisääntyi, kun avunsaajat pystyivät liikkumaan parempien työmahdollisuuksien perässä.

Yhteenveto on GiveDirectlyn koostama, mutta tutkimustulokset ovat vapaasti käytettävissä, jos haluat tehdä oman tiivistelmäsi.

Minusta vähän tuntuu, että haluan panostaa tähän. Menetelmä on läpinäkyvä ja tarkkaan kontrolloitu. Rahani eivät jää hallintokoneistoihin pyörimään, vaan vähintään 90% annetaan suoraan käteen (tai oikeastaan sim-korttiin) yhdelle niistä kaikkein köyhimmistä. Tulokset ovat yhtä hyviä kuin parhaissa isojen organisaatioiden kehitysapuprojekteissa ja parempia kuin monissa.

Ja maailma pelastuu. Onhan sekin aika kiva.

kuva: Marco Abis / Flickr

Tosin maailma pelastuisi paljon todennäköisemmin ja ihanammin, jos ihmisiä ei olisi ollenkaan tai vain erittäin vähän. Mutta kaikkea ei voi saada.