maanantai 13. toukokuuta 2013

Pottuilua

Nyt en ole ihan varma, haluanko kertoa mitä tuli tehtyä. Ehkä se meni ihan väärin eikä siitä tulekaan mitään, ja sitten te kaikki pidätte minua tyhmänä toistaitoisena, jonka epävihreä peukalo on keskellä kämmentä. En katsonut kirjasta enkä edes netistä, kuinka tämä kuuluu tehdä. Ehkä ei pitäisi kertoa keskeneräisistä projekteista. Sitten vasta, jos se onnistuukin, paljastaa kaikki alusta asti.

Vaikka mistäs tässä blogissa sitten on kysymys.

Kävi vaan niin, että eilen havaitsin jääkaapissa olleiden kuuden perunan itäneen ja rutistuneen niin, ettei niitä tehnyt enää mieli syödä. Ja sitten oli kasvimaalla yksi tyhjä laatikko jotenkin tyrkyllä. Yhdistin siis nämä elementit. Eikä niissä potuissa varmaan ollut tarpeeksi pitkät idutkaan, ja olisi pitänyt tehdä jotain taikatemppuja, idättää kaksi viikkoa huoneenlämmössä ja kastella vuoropäivinä 24,5-asteisella vedellä tai jotain. En ole ikinä viljellyt perunaa, eihän minulla ole sen kokoisia kasvimaita, hyvä jos vähän jotain yrttejä ja sensellaista mahtuu noihin laatikoihin. No nyt potaatit ovat maassa, ja tulee sitten jotain jos tulee.

Potuilla on kevätsuunnitelmia.

Kyseiseen laatikkoon tosin piti hienon suunnitelmani mukaan tulla kaaleja ja papuja. Mutta niitä ei nyt vielä ollut käsillä, kun taas potut olivat. Aina ne pavut johonkin mahtuvat, jos edes itävätkään. Suunnitelma on muutenkin vähän auki, sanoisinko jopa että se on vielä kesken.

Yhdelle työkaverille kerroin istuttaneeni perunaa. "Kylmään maahan laitoit", sanoi.

Varmaan sitten olin liian ajoissa. Mutta olihan jääkaapissakin aika kylmä, ja potuilla näytti olevan silti ihan selvä toimintasuunnitelma jo siellä asuessaan. Ja sitäpaitsi vaahtera kukkii! Onhan silloin jo aika, melkein ainakin.

todiste perunanistutuksen oikea-aikaisuuden puolesta


Jos nyt kävisi niin ihmeellisesti, että keskikesällä syötäisiin uusia perunoita omasta maasta, ja ne sattuisivat maistumaan hyvältä, potunviljely voi tulla vaikka tavaksi. Nuo pussinpohjaperunat ovat Melody-lajiketta kaupan luomuhyllystä, mutta jatkossa kiinnostaisi kokeilla joitain maatiaislajikkeita. Minulla on jo uusi, kunnollisemman kokoinen kasvimaa tekeytymässä tuolla vähän taaempana. Tänä vuonna siihen kasataan puutarhakompostia, mutta muutaman vuoden päästä alueen saattaisi jo ehkä ottaa viljelykseen. Sitten voisi kasvattaa isompia määriä perunaa, sipulia ja vaikka hernettä kuin mihin nyt on mahdollisuus. Ellei siihen sitten tule sinimailasta ja timoteitä kaninruuaksi. Aika näyttää. Ehkä pitäisi ensin ottaa vähän selvää tästä maanviljelyksestä, että kuinka se oikein tapahtuu.

7 kommenttia:

  1. Ei epäilystäkään, kyllä niistä saat makoisat perunat, onnistuu varmasti. on minullakin jo peruna maassa, tosin päällä on 4 kertainen hallaverho.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyypä sitten peitellä, jos on hallaa luvassa. Kiitos!

      Poista
  2. Just noin minäkin meinasin pottua kasvattaa! Ennen pitkää jääkaapista kyllä luikertelee joku itu, ja sen idun perunoineen voi sitten iskeä maahan.

    VastaaPoista
  3. Kaipa perunankin kanssa voi epäonnistua, mutta kun ottaa huomioon miten innolla maahan vahingossa jääneet yksilöt seuraavana kesänä pukkaavat vartta, luonto hoitaa kyllä omansa. Toki nämä unohtuneet yksilöt lähtevät itämään suht myöhään.
    Viime vuoden kokemusten perusteella suosittelen kyllä sitten isompaan mittakaavaan siirryttäessä valitsemaan mahdollisuuksien mukaan hyvin perunaruttoa kestävän lajikkeen (osa perinteikkäistä lajikkeista on hyvinkin herkkiä rutolle), ei nimittäin ole herkkua pistää ruttoista kasvustoa matalaksi viikkoja etuajassa tietäen että sato väistämättä jää pieneksi (ja sitten vielä jotenkin hävittää se märkä varsisto polttamalla).

    Meillä odottaa kellarissa 5 kg Marabeliä maahan pääsyä, tähdätään viikon 22 alkuun istutuksen kanssa. Eikä olla suihkuteltu vedellä, kyllä ne silti itua pukkaa.

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Kaikkiainakesken ja Esa! Tulevaisuuteni perunanviljelijänä ei siis näytä täysin toivottamalta.

    Täytyy perehtyä tarkemmin maatiaisiin ja muihinkin, kunhan tästä huikeasta kuuden perunan viljelmästä ensin on saatu kokemuksia. Jos vaikka useampaa eri lajiketta... Myöhäistä ja varhaista, herkullista, tervettä ja hyvinsäilyvää - aina joku näistä saattaa onnistua.

    VastaaPoista
  5. http://www.kasvinsuojeluseura.fi/Tasapainoinen/Kotipuutarhurinperunaopas/Viljely/tabid/2893/topic/Siemenperuna/language/fi-FI/Default.aspx

    Tuossa on hyvää asiaa. Meillä käytetään aina tarkastettua siemenperunaa. Kasvitaudit on silloin helpoin välttää, meillä ei toistaiseksi ole perunaruttoa ollut eikä muitakaan tauteja, mutta onkin monta perunamaata ja vaihdeltu paikkoja vuosittain. Tosin tarkastettu siemenperunakaan ei välttämättä takaa taudittomuutta, mutta ainakin vähentää riksiä. Peruna on yksi tautiherkimmistä viljeltävistä.
    Tänä vuonna laitettiin vakoon ensin turvetta, ei tule rupea.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...