Perinnerakentaja paratiisissa (tai ainakin asemalla)

Rintamamiestalon remontti on kesken. Puuttuuko jotain? Eihän näitä valmisteta enää! Mistä saisi oikeanlaisen? No täältä.

Tarvitaanko kunnostettu puuhella vai riittääkö varaosa? Jos ei satu olemaan hyllyssä, laitetaan etsintään.

Sisustusrekvisiittaakin olisi.

Saisiko olla ovi? Haettiin täältä yksi tällä viikolla.

Valtava vintti! Perille asti ei näe, mitähän siellä...

... muuta kuin lisää sitä samaa!

Helalle pari? Lukkoon sopiva avain? Tai avaimeen sopiva lukko?

Rautakauppias Teemu Tukiainen tukee entisöijän pyrintöjä. Täältä saamme neuvot ja ohjeet materiaalien lisäksi. Porvoon Wanhasta Rautakaupasta.

Ei ole maksettu mainos tämäkään. Teemu tuskin huomaa koko juttua; miten ehtisi someen, kun pitää rautakaupata! Ei mahda olla pisnistä, liekö kalliskin harrastus. Hyvä kun joku jaksaa haalia tavaraa yhteen paikkaan, niin meidän ei tarvitse ympäri maakuntia hakea pellavaeristettä tai hellakoukkua. Kulttuuriteko.

Kanilan sesonki päättyi

Tämä kuva on otettu varhaiskeväällä. Vaikka päivänvaloa riitti pitkään, alakerran isäntä teki kanilan viimeistelyssä ylitöitä vielä pitempään. Hyvä pikku kanilahan siitä tulikin puuliiterin nurkkaan. Tässä blogissa on julkaistu myös asukkaiden oma raportti kodistaan.

Tuossa näkyvät vielä ehtoisan emännän jalanjäljet, kun hän on kahlannut marraskuun loppupuolella kanilaan ruokakippoineen, lämpimät vesipullot kainaloissa. Seuraavana päivänä kanila tyhjennettiin ja tehtiin sesongin loppusiivous. Tänä talvena kanilassa ei enää asuta.

Mutta sain viime viikolla sähköpostiini kuvan kahdesta muhkeasta uudenseelanninpunaisesta kanineidistä, jotka suunnittelevat muuttoa meille, kunhan kevät koittaa ja sulhaset.



P.S. Alakerran isännän mielestä kanilan rakentamista ei ole kuvattu tässä blogissa ollenkaan niin tarkkaan kuin se ansaitsisi. Liitän siksi tähän loppuun muutaman kuvan, joista jokainen kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa niille, jotka tällaisia asioita ymmärtävät.

Tästä lähdettiin: emäntä on tyhjentänyt puuliiteristä nurkan.

Jämäpaloista soviteltiin lattia; ei nyt uutta vaneria lähdetty tätä varten ostamaan.

Häkkien ovet tehtiin vanhoista trukkilavoista.

Väliseinä lasketaan tarvittaessa  uraan ylhäältä käsin.

Etuseinät pitävät pahnat häkissä, ja ne voi irrottaa siivouksen ajaksi.

Heloja sattui olemaan. Saranat piti ostaa!

Heinähäkit täytetään ylhäältä.

Kanilan alle mahtuu kottikärry. Hyvin suunniteltu!

Grilliruokaa

Kesällä teemme käytännössä kaiken lämpimän ruuan ulkona grillillä. Remontti ei ole vielä edistynyt niin pitkälle, että sisällä olisi muita keittomahdollisuuksia kuin puuhella, eikä sitä viitsi kesällä lämmittää, kun muutenkin on riittävän lämmin. On minulla kyllä sellainen kaksilevyinen sähköliesitasokin. Jossain. Ei ole tullut käytettyä. On myös iankaikkinen mikroaaltouuni, joka huutaa ja valittaa ja vuotaa luultavasti vähintään Olkiluoto kolmosen verran tappavaa säteilyä, jos sen joskus käynnistää, ja ehkä muutenkin. Ei sitä tule mieleen käyttää ruuanvalmistukseen. Yhtä sähköaparaattia kyllä käytän: pöytägrilliä. Se on sitten hyvä! Ei nykyajan leivänpaahtimilla saa sellaista raaputettavaa pintaa kuin lapsuudessa. Ja pöytägrillillä voi tehdä myös lämpimiä juustoleipiä. Minähän vaikka eläisin niillä.

Pääosin siis kokkaamme ulkona. Usein tehdään ruokaa samalla kertaa molempiin kattilakuntiin, kun kerran ruvetaan tekemään. Ja syödään yhdessä. Tämä on sitä sellaista yhteisöllisyyttä nyt.

Grilliruoka on muutakin kuin makkaraa. Itse asiassa enimmäkseen muuta kuin makkaraa.

Kuka esimerkiksi kuvittelee, ettei puugrillissä voisi valmistaa vaikkapa ranskalaista sipulikeittoa?

Kyllä voi. Grillillä voi valmistaa lähes mitä vain. No paistia en ehkä ensimmäiseksi yrittäisi. Tai toisaalta, miksei... Hyvä hiillos ja märkä savipata... Voisikin kokeilla...

Grillillä voi tietysti myös keittää. Meillä on kaksi ulkokattilaa ja kaksi ulkopaistinpannua, kyllä niillä syntyy ruoka kuin ruoka. Nyt en voi olla leuhkimatta, onhan uusien perunoiden aika. Katsopas meidän Siiklejä, eikö ole nättejä! Tuossa ne odottavat kattilaan pääsyä. Grillille on vedetty jatkoroikka, ja siellä on oma vedenkeitin. Musta, ettei näy sormenjälkiä. Kiehuuhan se vesi avotulellakin, mutta joskus on olevinaan kiire tai tarvitaan tarkkaa ajoitusta, kun tulella pystyy kuitenkin tekemään kunnolla vain yhtä ruokalajia kerrallaan. Siis valmiiksi kiehuvaa vettä kattilaan ja perunat tulelle. Lisäksi luomuvoita ja suolaa, se on niin hyvää ettei muuta tarvittaisikaan.

Tämän kesän ehdottomat ykkösruuat ovat olleet jeerassa paistettu kesäkurpitsa sekä paistettu halloumi ja tsatsiki. Tsatsiki parani vielä entisestään, kun loppukesästä alettiin tehdä sitä tuoreesta valkosipulista ja vaihdettiin kurkku kesäkurpitsaan.

Tämä on sellaista pikaruokaa. Ehkei maailman terveellisintä tai ekologisintakaan (vaikka jugurtti ja halloumi ovatkin luomua), mutta kerta kaikkiaan herkullinen iltapala. Jeeraa ei vissiin voi täällä kasvattaa, mutta jos vain olisi se vuohi, niin että maitotuotteet tulisivat omasta pihasta, niin näidenkin ruokien omavaraisuusaste olisi jo melkoinen. Haloo, kuuleeko alakerta?

Uusi saunan terassi

Saunan terassi on kuollut; eläköön saunan terassi!

Joskus ennen muinoin terassissa oli kaidekin, näkyy vielä ensimmäisessä kuvassa läjänä seinustalla. Ei siihen ollut uskaltanut nojata enää pitkiin aikoihin, ja meistä se oli myös turha. Nyt lähti lattiakin. Olihan se mätä. Tuosta meni alakerran isännän jalka läpi, eikä se edes paljoa nytkyttänyt.

Purettiin pois.

Oli hyvin kiinni.

Edellinen asukas oli jostain saanut punaisen leikkimökin, nikkaroinut sinne lauteet ja asentanut kiukaan. Jatkoksi oli jämälaudoista rakennellut pukuhuoneen. Koko komeus oli sijoitettu jonkun muinaisen rakennuksen betonisen kivijalan päälle. Ongelmana nyt vain, että terassin kakkosneloset jatkuivat pukuhuoneen lattiana ja kannattelivat saunarakennusta. Poikki ne piti panna, ei ruvettu koko saunaa purkamaan. Vaikka puu oli mädäntynyt terassilla säiden armoilla, seinän vieressä poikkileikkaus näytti hyvältä. Ei uuttakaan terassia mistään kestopuusta tehdä. Kestää aikansa.

Ehkä joskus, kun ei ole tähdellisempää, saan sudittua kaikki ulkorakennukset samanvärisiksi. Milloinhan sellainenkin aika olisi?

Tässä yhteydessä voi luoda katseensa myös saunan oveen. Se oli hieman päässyt laskeutumaan ja oli jo kitkaisa avata kesälläkin, saati sitten talvella, kun terassilla oli lunta ja jäätä. Oven alle piti jatkossa saada lumivara, mikä tarkoittaa väistämättä kynnystä - ja kiinteistömme riskienkartoittaja sai taas lisätä lomakkeeseen uuden potentiaalisen hasardin.

Samasta syystä piti koolingitkin laittaa lappeelleen. Terassi olisi muuten noussut saunan lattiaa selvästi ylemmäs, ja olisi oltu vielä pahemmissa ongelmissa oven kanssa.

Päätypuut tervattiin, kun tervaa sattui olemaan. Saunaan tuli hyvä haisu pitkäksi aikaa.

Asuntoyhtiömme rakennusmestari on perusteellinen, kun hän tekee rakenteellisia ratkaisuja. Voin paljastaa, ettei tätäkään terassia kasattu yhdessä päivässä. Olen minä hänestä vähän ylpeä, vaikka en tietysti naisena voikaan ymmärtää, miksi taloon ei pääse verhoja ripustamaan samana päivänä, kun piirustukset on hyväksytty. Mikä siinä rakentamisessa oikein kestää? Muka.

Rakennusmestari joutui ostamaan tässä yhteydessä pari uutta härpäkettä, kuten esimerkiksi kokoontaitettavan sirkkelipöydän. Oli tietysti tästä syystä ylen murheellinen.

Toisen päädyn kanssa olisi minulta mennyt sormi suuhun, mutta ei meidän rakennusmestarilta. Nuo kantavat rakenteet tuossa etualalla näyttivät minustakin jo vähän epäilyttäviltä, hyvä kun tuli vaihdettua.

Pitihän sitä hökkeliä tietysti vähän nostaa. Saatiin lainaan kaksi tunkkia, ja rakennusmestari kehitteli sitten luovia ratkaisuja.

On se niin semmoinen.

Ta-daa!