Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bloggaus. Näytä kaikki tekstit
perjantai 30. lokakuuta 2015
Tänään jaksoin kävellä postilaatikolle
Keittiöni ikkunasta aukeaa näkymä omenapuuhun. Joskus se on tuoksuva ja pörisevä kukkameri. Aina se on kaunis.
Näky voi vaikuttaa jostakusta lohduttomalta, harvenneet lehdet värittömiltä ja omenakin kitistyneeltä ja ryttyiseltä. Tarkemmin katsoen puu on viisaasti kerännyt viherhiukkasistaan typen talteen seuraavaa kevättä varten. Valmistelutyöt on kaikki tehty ja kevät nukkuu jo oksankärkien tiukoissa silmuissa.
Ruusuja sinulle, joka jaksat käydä täällä, vaikka päivitysväli on hieman päässyt venähtämään. Ruusut ovat samassa kunnossa kuin kirjoittaja ja jututkin, mutta sitä annetaan, mitä on, eikös.
Kanikuulumisia: muutamana yönä on ollut raikasta ja juomavesi on hileytynyt, mutta puput lämmittävät toisiaan ja viihtyvät hyvin. Kanihäkki kiinnostaa jostain syystä kovasti pieniä ja isompiakin lintuja.
Kuvassa aamupäivänokoset. Kun nokoset on otettu ja aurinko lämmittää kunnolla, on rymistelytuokion vuoro. Silloin juostaan ja hypellään sellaisella mäiskeellä, että fasaaniparvi ei uskalla pysähtyä tervehtimään vaan ohittaa häkin kiitolaukkaa.
Pihan äänimaisemaa täydentää nykyään viluinen läkkipillin viheltely. Talvilinnut ovat nyt kaikki täällä. Talvi saa tulla.
keskiviikko 18. maaliskuuta 2015
Kevätmuotia
Asemani muodin terävimmässä päässä on tunnustettu. Minulle tarjottiin lahjusta muotibloggauksesta:
Näin hienosti kirjoitti näiden pukujen maahantuojan yhdyshenkilö, joka ei paljastanut sukunimeään. Mikään kirjoittajalahjakkuus tuo henkilö ei ole, koska teksti vilisi kielioppivirheitä, mutta ilmeisesti suomenkielinen kuitenkin. Hänen lahjuksena tarjoamansa pitkät tai lyhyet (?!) iltapuvut myydään nyt edullisesti hintaan 99 - 159€. Varmasti ihan itsenäisyyspäivänvastaanottokamaa. Tämä tarjous tuli selvästi oikeaan osoitteeseen!
Ehkä sukunimetön yhdyshenkilö saa niin huonon palkkion tästä projektista, että hänen ei kannattanut tehdä yhtään pohjatyötä lahjuksen vastaanottajia valitessaan. Jostain vaan paljon blogien nimiä ja osoitteita, ihan sama mitä.
Varmaan haaviin tarttuu vahingossa joku muukin muotiblogi kuin tämä, ja ehkäpä suomalainen bloggari ottaa innoissaan vastaan mitä tahansa ilmaista. Sukunimettömän yhteyshenkilön täytyisi päästä eroon 40 juhlamekosta; eiköhän se onnistu.
Kun nyt kerran aloitin aiheesta, voinkin saman tien paljastaa, mitä muoti on.
Muoti on konsti saada kylläiset markkinat vetämään vielä vähän enemmän turhaa tavaraa. Miten voi myydä talvitakin ihmiselle, jolla on jo hyvä talvitakki? Äärimmäisen harva haluaa pukeutua kahteen talvitakkiin. Myynnin uhrille täytyy siksi uskotella, että hänen vanha talvitakkinsa ei ole enää hyvä.
- Mutta onhan se hyvä!
- Eieiei, sehän on sininen! KUKAAN ei käytä sinistä talvitakkia tänä talvena, se on niiiiin muinaishistoriaa! Teet itsesi naurunalaiseksi! Lapsesi eivät kehtaa kulkea kanssasi eskariin ja kouluun! Tänä talvena on pakko olla valkoinen talvitakki! Kaikilla, jotka ovat Jotain, on valkoinen!
- Mutta jos en tykkää valkoisesta?
- Kaikki tykkäävät nyt valkoisesta! Katso, julkkis Ykshailee käyttää valkoista takkia! Ja prinsessa Samase! Katso miten kaunista! Puhdasta ja kimmeltävää, siitä tulee mieleen uusi, parempi tulevaisuus... Sinistä takkia käyttävät vain muumiot ja maahiset. Näytät epäonnistujalta. Et saa työpaikkaa. Miehesi jättää sinut. Valitse valkoinen! Menestyt elämässä! Ystäväsi kunnioittavat sinua! Olet kaunis ja hurmaava! Sinä voit jättää miehesi ja valita paremman! Tänä vuonna ovat muodissa tällaiset miehet...
No mutta vakavasti sanoen, kyllähän minä seuraan myös aikaani, ja tietenkin se näkyy vaatevalinnoissani. Paljastankin heti, kuinka asukokonaisuuteni uudistuu näin maaliskuulla. Voilá:
Kun vaihtaa talvikumisaappaista kesäisiin, askel kevenee niin että tuntuu kuin lentäisi! Se on sitä muodikkuudesta johtuvaa itsevarmuuden hurmaa, luullakseni.
Toivomme, että bloggaisit meistä ja tulevasta tapahtumastamme [aika ja paikka] Helsingissä. Vastineeksi lahjomme sinua mielellämme iltapuvulla/juhlamekolla, jonka voit käydä valitsemassa oman makusi mukaan noin 1000 paikalle tulevasta puvusta tapahtumasta paikan päältä!
Näin hienosti kirjoitti näiden pukujen maahantuojan yhdyshenkilö, joka ei paljastanut sukunimeään. Mikään kirjoittajalahjakkuus tuo henkilö ei ole, koska teksti vilisi kielioppivirheitä, mutta ilmeisesti suomenkielinen kuitenkin. Hänen lahjuksena tarjoamansa pitkät tai lyhyet (?!) iltapuvut myydään nyt edullisesti hintaan 99 - 159€. Varmasti ihan itsenäisyyspäivänvastaanottokamaa. Tämä tarjous tuli selvästi oikeaan osoitteeseen!
Ehkä sukunimetön yhdyshenkilö saa niin huonon palkkion tästä projektista, että hänen ei kannattanut tehdä yhtään pohjatyötä lahjuksen vastaanottajia valitessaan. Jostain vaan paljon blogien nimiä ja osoitteita, ihan sama mitä.
Varmaan haaviin tarttuu vahingossa joku muukin muotiblogi kuin tämä, ja ehkäpä suomalainen bloggari ottaa innoissaan vastaan mitä tahansa ilmaista. Sukunimettömän yhteyshenkilön täytyisi päästä eroon 40 juhlamekosta; eiköhän se onnistu.
Kun nyt kerran aloitin aiheesta, voinkin saman tien paljastaa, mitä muoti on.
Muoti on konsti saada kylläiset markkinat vetämään vielä vähän enemmän turhaa tavaraa. Miten voi myydä talvitakin ihmiselle, jolla on jo hyvä talvitakki? Äärimmäisen harva haluaa pukeutua kahteen talvitakkiin. Myynnin uhrille täytyy siksi uskotella, että hänen vanha talvitakkinsa ei ole enää hyvä.
- Mutta onhan se hyvä!
- Eieiei, sehän on sininen! KUKAAN ei käytä sinistä talvitakkia tänä talvena, se on niiiiin muinaishistoriaa! Teet itsesi naurunalaiseksi! Lapsesi eivät kehtaa kulkea kanssasi eskariin ja kouluun! Tänä talvena on pakko olla valkoinen talvitakki! Kaikilla, jotka ovat Jotain, on valkoinen!
- Mutta jos en tykkää valkoisesta?
- Kaikki tykkäävät nyt valkoisesta! Katso, julkkis Ykshailee käyttää valkoista takkia! Ja prinsessa Samase! Katso miten kaunista! Puhdasta ja kimmeltävää, siitä tulee mieleen uusi, parempi tulevaisuus... Sinistä takkia käyttävät vain muumiot ja maahiset. Näytät epäonnistujalta. Et saa työpaikkaa. Miehesi jättää sinut. Valitse valkoinen! Menestyt elämässä! Ystäväsi kunnioittavat sinua! Olet kaunis ja hurmaava! Sinä voit jättää miehesi ja valita paremman! Tänä vuonna ovat muodissa tällaiset miehet...
No mutta vakavasti sanoen, kyllähän minä seuraan myös aikaani, ja tietenkin se näkyy vaatevalinnoissani. Paljastankin heti, kuinka asukokonaisuuteni uudistuu näin maaliskuulla. Voilá:
Kun vaihtaa talvikumisaappaista kesäisiin, askel kevenee niin että tuntuu kuin lentäisi! Se on sitä muodikkuudesta johtuvaa itsevarmuuden hurmaa, luullakseni.
torstai 5. maaliskuuta 2015
Mikä on riittävä rangaistus bloggaamisesta?
Olen tässä blogissa tullut puolihuolimattomasti pilkanneeksi sekä omia että toisten uskomuksia.
Rangaistava teko.
Kuten olemme uutisista lukeneet, saudiarabialainen Raif Badawi tuomittiin bloginpitämisestä kymmeneksi vuodeksi linnaan. Hänelle määrättiin annettavaksi vielä kaupanpäällisiksi tuhat ruoskaniskua, aina viisikymmentä viikossa, julkisesti perjantaisin moskeijan edessä. Niin meilläkin ennen laitettiin suurrikolliset näytille kaakinpuuhun kirkon eteen sunnuntaisin.
Tuomio oli varmaan aiheellinen, koska Raif Badawi oli blogissaan arvostellut vallitsevia oloja. Sellainen on islamin halventamista. Onkos meillä muuten vielä se jumalanpilkkapykälä laissa, vai joko se poistettiin?
Oliko tuomio riittävän ankara? Ilmeisesti ei. Kansainvälisestä painostuksesta tai jostain muusta syystä ruoskinnat lopetettiin, mutta nyt Raifia uhkaa kuolemantuomio.
Jos sattuisit pitämään tuomiota turhan ankarana, pistäydy Avaaz-järjestön sivulla. Raif Badawin vaimo pyytää meitä allekirjoittamaan vetoomuksen miehensä puolesta. Hän toivoo, että Saksan talous- ja energiaministeri Sigmar Gabriel voisi käyttää vaikutusvaltaansa vieraillessaan ylihuomenna Saudi-Arabiassa.
Vietin taas mietteliään hetken odottaessani, että oma nimeni putkahtaisi allekirjoittaneiden listaan. Koska vetoomus oli julkaistu vain tuntia aikaisemmin, oli hieman ryysistä. Kerkisin nähdä neljä suomalaista sinä aikana, kun katselin, kaikki miehiä. Suurin osa allekirjoittajista oli ns. länsimaista, mutta aina joukossa pilkahti ilahduttavasti joku Trinidad&Tobago tai Nepal välissä. Huomasin, että joku grönlantilainen oli ilmoittanut kotimaakseen Grönlanti eikä Tanska. Niin sitä pitää! Nimien rullatessa esiin tasaista tahtia tunsin maailmanlaajuista sisaruutta kaikkien noiden ihmisten kanssa. Teki mieleni hurrata rohkaisu niille allekirjoittajille, joiden omassakin maassa saattaa joutua ikävyyksiin mielipiteensä ilmaisemisesta. Panin merkille, että ruotsalaisia näkyi useammin kuin suomalaisia, mutta ei se erityisemmin harmittanut kuitenkaan. Mietin, kerääkö NSA yhdysvaltalaisten allekirjoittaneiden nimet, he kun ovat kauppalankoja saudien kanssa. Osa oli allekirjoittanut vain etunimellään.
Ja kas, siinä miettiessäni ylitettiin 100 000 allekirjoituksen tavoite. Uutta tavoitetta peliin sitten vain. Käyhän, kuule, sinäkin lisäämässä nimesi listaan.
Niin, ellei sitten mielestäsi tuomio ollut aivan aiheellinen ja sopivasti mitoitettu.
Rangaistava teko.
Kuten olemme uutisista lukeneet, saudiarabialainen Raif Badawi tuomittiin bloginpitämisestä kymmeneksi vuodeksi linnaan. Hänelle määrättiin annettavaksi vielä kaupanpäällisiksi tuhat ruoskaniskua, aina viisikymmentä viikossa, julkisesti perjantaisin moskeijan edessä. Niin meilläkin ennen laitettiin suurrikolliset näytille kaakinpuuhun kirkon eteen sunnuntaisin.
Tuomio oli varmaan aiheellinen, koska Raif Badawi oli blogissaan arvostellut vallitsevia oloja. Sellainen on islamin halventamista. Onkos meillä muuten vielä se jumalanpilkkapykälä laissa, vai joko se poistettiin?
Oliko tuomio riittävän ankara? Ilmeisesti ei. Kansainvälisestä painostuksesta tai jostain muusta syystä ruoskinnat lopetettiin, mutta nyt Raifia uhkaa kuolemantuomio.
![]() |
| kuva: Amnesty Finland / Flickr |
Jos sattuisit pitämään tuomiota turhan ankarana, pistäydy Avaaz-järjestön sivulla. Raif Badawin vaimo pyytää meitä allekirjoittamaan vetoomuksen miehensä puolesta. Hän toivoo, että Saksan talous- ja energiaministeri Sigmar Gabriel voisi käyttää vaikutusvaltaansa vieraillessaan ylihuomenna Saudi-Arabiassa.
Vietin taas mietteliään hetken odottaessani, että oma nimeni putkahtaisi allekirjoittaneiden listaan. Koska vetoomus oli julkaistu vain tuntia aikaisemmin, oli hieman ryysistä. Kerkisin nähdä neljä suomalaista sinä aikana, kun katselin, kaikki miehiä. Suurin osa allekirjoittajista oli ns. länsimaista, mutta aina joukossa pilkahti ilahduttavasti joku Trinidad&Tobago tai Nepal välissä. Huomasin, että joku grönlantilainen oli ilmoittanut kotimaakseen Grönlanti eikä Tanska. Niin sitä pitää! Nimien rullatessa esiin tasaista tahtia tunsin maailmanlaajuista sisaruutta kaikkien noiden ihmisten kanssa. Teki mieleni hurrata rohkaisu niille allekirjoittajille, joiden omassakin maassa saattaa joutua ikävyyksiin mielipiteensä ilmaisemisesta. Panin merkille, että ruotsalaisia näkyi useammin kuin suomalaisia, mutta ei se erityisemmin harmittanut kuitenkaan. Mietin, kerääkö NSA yhdysvaltalaisten allekirjoittaneiden nimet, he kun ovat kauppalankoja saudien kanssa. Osa oli allekirjoittanut vain etunimellään.
Ja kas, siinä miettiessäni ylitettiin 100 000 allekirjoituksen tavoite. Uutta tavoitetta peliin sitten vain. Käyhän, kuule, sinäkin lisäämässä nimesi listaan.
Niin, ellei sitten mielestäsi tuomio ollut aivan aiheellinen ja sopivasti mitoitettu.
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Voittaja
Kaksivuotisarvonta suoritettiin juhlallisin menoin ja vain hieman säännöistä lipsuen. Annoin arvan sellaisillekin, jotka eivät olleet tarkkaan ottaen nimenneet yhtään postausta, vaikka arvonnan säännöissä selvästi niin määrättiin. Eihän siitä muuten olisi tullut mitään. Lukijakuntani ei selvästikään ota sääntöjä kovin vakavasti, ja sehän on hyvä merkki. Olemme kaikki valmiina asettumaan passiiviseen vastarintaan sortovaltaa vastaan heti kun aihetta ilmenee.
Ilahduttavaa antimaterialismia sekin, että suurin osa lukijoista ei kommentoinut arvontapostausta ollenkaan ja osa kommentoineistakin kieltäytyi tarjotuista palkinnoista. Se on oikein! Miksi ottaa tavaraa, jota ei halua eikä tarvitse! Kyllä tällä blogilla on sitten viisaita lukijoita. No mutta tietysti.
Kirjoitin myönnetyt arvat listaksi ja numeroin ne. Lähdin sitten etsimään talosta satunnaislukugeneraattoria. Se oli keittiössä tiskaamassa, mutta siitä irtosi silti numero: seitsemän. Tällä numerolla arvonnan voitti Avletto. Onnea voittajalle! Nyt pääsen väsäämään pakettia Norjan napaseuduille.
Ainoa ongelma on, että Avletto ei ollut maininnut, minkä palkinnon hän valitsee, jos onni häntä potkaisee. Huhuu, Lauri, kuuluuko sinne pohjoiskalotille? Mitä saisi olla?
Toisekseen minun pitää kertoa, että ilahduin ihan pöhköpäiseksi ihanista kommenteistanne 2-vuotispostauksessa. Täytyypä vastakin järjestää tällaisia kyselyitä. "Kehu blogiani niin voit voittaa palkinnon!" Otetaan tavaksi.
Sitten vielä olin siitäkin iloinen, että lukijoiden nimeämät lempikirjoitukset tai -kategoriat levisivät kivasti ja osumia sateli vähän sinne sun tänne. Puhuvia eläimiä on tietysti piristävää seurata, mutta että joku jaksaa lukea niitä maailmantilainfoja ja kulutusähkypostauksiakin! Jatkossakaan et voi välttyä resepteiltä ja kaninkasvatusohjeilta, koska ne oli myös mainittu, ja onpa minulla loistava syy taas jatkaa ylen suosittua muotibloggausten sarjaanikin! Itse asiassa voin nyt perustella kaikkia raapustelmia, joita päähäni pälkähtää, yleisön vaatimuksilla. Ja kun ei tule mitään mieleen, otan valokuvan ikkunan läpi ja kas, juuri tämä on sitä, mistä lukijat tykkäävät eniten!
Ilahduttavaa antimaterialismia sekin, että suurin osa lukijoista ei kommentoinut arvontapostausta ollenkaan ja osa kommentoineistakin kieltäytyi tarjotuista palkinnoista. Se on oikein! Miksi ottaa tavaraa, jota ei halua eikä tarvitse! Kyllä tällä blogilla on sitten viisaita lukijoita. No mutta tietysti.
Kirjoitin myönnetyt arvat listaksi ja numeroin ne. Lähdin sitten etsimään talosta satunnaislukugeneraattoria. Se oli keittiössä tiskaamassa, mutta siitä irtosi silti numero: seitsemän. Tällä numerolla arvonnan voitti Avletto. Onnea voittajalle! Nyt pääsen väsäämään pakettia Norjan napaseuduille.
Ainoa ongelma on, että Avletto ei ollut maininnut, minkä palkinnon hän valitsee, jos onni häntä potkaisee. Huhuu, Lauri, kuuluuko sinne pohjoiskalotille? Mitä saisi olla?
![]() |
| Kuuntele kevätpuroa! |
Toisekseen minun pitää kertoa, että ilahduin ihan pöhköpäiseksi ihanista kommenteistanne 2-vuotispostauksessa. Täytyypä vastakin järjestää tällaisia kyselyitä. "Kehu blogiani niin voit voittaa palkinnon!" Otetaan tavaksi.
Sitten vielä olin siitäkin iloinen, että lukijoiden nimeämät lempikirjoitukset tai -kategoriat levisivät kivasti ja osumia sateli vähän sinne sun tänne. Puhuvia eläimiä on tietysti piristävää seurata, mutta että joku jaksaa lukea niitä maailmantilainfoja ja kulutusähkypostauksiakin! Jatkossakaan et voi välttyä resepteiltä ja kaninkasvatusohjeilta, koska ne oli myös mainittu, ja onpa minulla loistava syy taas jatkaa ylen suosittua muotibloggausten sarjaanikin! Itse asiassa voin nyt perustella kaikkia raapustelmia, joita päähäni pälkähtää, yleisön vaatimuksilla. Ja kun ei tule mitään mieleen, otan valokuvan ikkunan läpi ja kas, juuri tämä on sitä, mistä lukijat tykkäävät eniten!
perjantai 20. helmikuuta 2015
Lukemista lapsille
Lapsena olin hurjan kiinnostunut pleistoseenikaudesta. No tietysti myös koko mesotsooisesta maailmankaudestakin, kukapa lapsi ei. Mutta minä myös tiesin niistä ajoista jotain, esimerkiksi niiden nimet. Ai siksikö, kun olin niin lahjakas ja viisas? No ei, vaan siksi että lähelläni olevat aikuiset katsoivat aiheelliseksi lahjoittaa minulle tietokirjoja aiheesta. Niin kuin esimerkiksi Björn Kurténin Jääkauden, jota hiljattain täällä blogissakin vähän hipaisin. Taikka H.G.Wellsin Elämän ihmeet. Mitenkäs minä muuten olisin mistään mitään tietänyt?
Kurténin Jääkausi ei kuitenkaan ollut mikään lastenkirja. Melkeinpä väittäisin, että nykylapset eivät jaksaisi lukea sellaista, kun ovat tottuneet saamaan tietoa helposti, liikkuvina kuvina ja lyhyinä pätkinä.
Löysin äskettäin nykylapsille oivallisesti sopivan kirjan. Lainasin sen kirjastosta, ja nyt jo suunnittelen sen ostamista. Montakohan sopivan ikäistä lasta tuttavapiirissäni onkaan?
Jani Kaaro valittiin tässä vähän aikaa sitten vuoden 2015 tiedetoimittajaksi. Hän on suomentanut läjän tietokirjoja, muun muassa Ernst Mayrin perusteoksen What Evolution Is (Evoluutio, 2003), ja sitten kirjoittanut tämän Evoluutio-nimisen kirjan nuoremmille lukijoille. Kirjan hauska kuvitus tukee tekstiä ja auttaa lapsiakin ymmärtämään, mistä oikein on kyse. Lisäksi se on asiantuntevaa, vitsikästä ja viihdyttävää. Taiteilija on Väinö Heinonen.
Aikuinenkaan ei tylsisty tätä kirjaa lukiessa. Voi vaikka tunnistaa vanhoja tuttuja! Siltä ainakin tuntui, kun äkkäsin tämän herneenversoa kastelevan munkin koristamassa ykkösosan nimiösivua. No mutta Mendelhän se siinä!
Kirja on jaettu selkeästi neljään osaan:
1. Mitä on evoluutio?
2. Geenit ja evoluutio
3. Elämän synty
4. Ihmisen tarina
Tuo on sellainen lista, että minun ainakin tekee välittömästi mieli alkaa lukea.
Ensimmäisessä osassa tarinaa kuljettaa Darwin (kuvassa). Muitakin maailmansyntytarinoita on mainittu kuin evoluutio, mikä ainakin minua aivan riemastutti. Mukaan ovat päässeet mm. kalevalainen sotkanmunaselitys ja Raamatun luomiskertomus.
Teksti on selkeää, mutta tyypilliseen lastenkirjaan on vielä hieman matkaa. On käytetty lauseenvastikkeitakin ja vieraita termejä. Yhdenkin luvun nimi on "Arkaainen eoni"! No herrajjestas, mitenkäs uusia sanoja sitten tulisi ikinä oppineeksi, jos ei niitä saisi käyttää lasten kuullen? Omasta kokemuksesta voin todeta, että lapset osaavat luistella kaiken sellaisen yli, mitä eivät vielä ymmärrä. Ne ovat tottuneet siihen. Ne tekevät sitä joka päivä. Pari sivistyssanaa taikka tieteellistä termiä ei haittaa yhtään.
Ja jos ei ymmärrä tekstiä luonnonvalinnasta, tuon lintukuvan ymmärtää kyllä.
Piirrokset ovat todellakin niin herkullisia - ja informatiivisia - että sain ihan hillitä itseäni, etten olisi tämän pahemmin tallannut tekijänoikeusvarpaille. Mukaan pääsi nyt vielä tämä, jossa havainnollistetaan mutaatioiden syntyä. Tämäkin tilanne naurattaa ehkä enemmän aikuisia kuin lapsia. Minua ainakin hymyilytti hieman, jostain syystä. Kyllä tämän kirjan parissa aikuinen viihtyy.
Kirja on muuten ilmestynyt jo 2011, niin että eihän niin ikivanhaa opusta tietenkään mistään kirjakaupasta voi enää löytyä. Mutta netissä varmaan onnistuu vielä tällaisenkin muinaisjäänteen esiin kaivaminen. Sivumennen sanoen Evoluutio voitti vuonna 2013 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja Lauri Jäntin säätiön palkinnon. Ja nyt taas yksi vanha täti ostaa sen sukulaislapselle, joka on kiinnostunut luonnonilmiöistä. Ja ehkä muutamalle, jotka eivät vielä ole.
Sitten vielä toinen asia. Sain Saaralta ilahduttamishaasteen. Alkuperäisessä muodossaan haaste kuuluu näin:
Nyt on kyllä sikäli sopiva aika tälle asialle, että minua itseäni on ihan tavattomasti ilahduttanut tuon edellisen postauksen palaute kommenttilootassa. Haluaisin heti ilahduttaa ihan kaikkia takaisin!
Mutta nyt vaan ryhdistäydyn ja haastan pari vanhaa tuttua: Helin ja Rantakasvin.
Noin! Hyvä, minä!
Muistahan osallistua arvontaan, jos et ole vielä osallistunut. Aikaa on 25.2. klo 16 asti.
Tervetuloa mukaan tämän blogin lukijaksi, Aila!
Kurténin Jääkausi ei kuitenkaan ollut mikään lastenkirja. Melkeinpä väittäisin, että nykylapset eivät jaksaisi lukea sellaista, kun ovat tottuneet saamaan tietoa helposti, liikkuvina kuvina ja lyhyinä pätkinä.
Löysin äskettäin nykylapsille oivallisesti sopivan kirjan. Lainasin sen kirjastosta, ja nyt jo suunnittelen sen ostamista. Montakohan sopivan ikäistä lasta tuttavapiirissäni onkaan?
Jani Kaaro valittiin tässä vähän aikaa sitten vuoden 2015 tiedetoimittajaksi. Hän on suomentanut läjän tietokirjoja, muun muassa Ernst Mayrin perusteoksen What Evolution Is (Evoluutio, 2003), ja sitten kirjoittanut tämän Evoluutio-nimisen kirjan nuoremmille lukijoille. Kirjan hauska kuvitus tukee tekstiä ja auttaa lapsiakin ymmärtämään, mistä oikein on kyse. Lisäksi se on asiantuntevaa, vitsikästä ja viihdyttävää. Taiteilija on Väinö Heinonen.
Aikuinenkaan ei tylsisty tätä kirjaa lukiessa. Voi vaikka tunnistaa vanhoja tuttuja! Siltä ainakin tuntui, kun äkkäsin tämän herneenversoa kastelevan munkin koristamassa ykkösosan nimiösivua. No mutta Mendelhän se siinä!
Kirja on jaettu selkeästi neljään osaan:
1. Mitä on evoluutio?
2. Geenit ja evoluutio
3. Elämän synty
4. Ihmisen tarina
Tuo on sellainen lista, että minun ainakin tekee välittömästi mieli alkaa lukea.
Ensimmäisessä osassa tarinaa kuljettaa Darwin (kuvassa). Muitakin maailmansyntytarinoita on mainittu kuin evoluutio, mikä ainakin minua aivan riemastutti. Mukaan ovat päässeet mm. kalevalainen sotkanmunaselitys ja Raamatun luomiskertomus.
Teksti on selkeää, mutta tyypilliseen lastenkirjaan on vielä hieman matkaa. On käytetty lauseenvastikkeitakin ja vieraita termejä. Yhdenkin luvun nimi on "Arkaainen eoni"! No herrajjestas, mitenkäs uusia sanoja sitten tulisi ikinä oppineeksi, jos ei niitä saisi käyttää lasten kuullen? Omasta kokemuksesta voin todeta, että lapset osaavat luistella kaiken sellaisen yli, mitä eivät vielä ymmärrä. Ne ovat tottuneet siihen. Ne tekevät sitä joka päivä. Pari sivistyssanaa taikka tieteellistä termiä ei haittaa yhtään.
Ja jos ei ymmärrä tekstiä luonnonvalinnasta, tuon lintukuvan ymmärtää kyllä.
Piirrokset ovat todellakin niin herkullisia - ja informatiivisia - että sain ihan hillitä itseäni, etten olisi tämän pahemmin tallannut tekijänoikeusvarpaille. Mukaan pääsi nyt vielä tämä, jossa havainnollistetaan mutaatioiden syntyä. Tämäkin tilanne naurattaa ehkä enemmän aikuisia kuin lapsia. Minua ainakin hymyilytti hieman, jostain syystä. Kyllä tämän kirjan parissa aikuinen viihtyy.
Kirja on muuten ilmestynyt jo 2011, niin että eihän niin ikivanhaa opusta tietenkään mistään kirjakaupasta voi enää löytyä. Mutta netissä varmaan onnistuu vielä tällaisenkin muinaisjäänteen esiin kaivaminen. Sivumennen sanoen Evoluutio voitti vuonna 2013 Valtion tiedonjulkistamispalkinnon ja Lauri Jäntin säätiön palkinnon. Ja nyt taas yksi vanha täti ostaa sen sukulaislapselle, joka on kiinnostunut luonnonilmiöistä. Ja ehkä muutamalle, jotka eivät vielä ole.
Sitten vielä toinen asia. Sain Saaralta ilahduttamishaasteen. Alkuperäisessä muodossaan haaste kuuluu näin:
Tämä on nyt ihan kamalan vaikeaa. Miten voi valita, keitä haastaa tähän? Ja miten niitä voi sitten ilahduttaa? Vaikka tuossa on meille epäsosiaalisille laitettu ihan esimerkkejäkin, tuntuu silti epävarmalta. Miten joku nyt minun kommentistani ilahtuisi, taikka postikortista sen enempää. Varsinkin jos tietää että se johtuu nyt jostain haasteesta. Tuntuu, että pitäisi olla isompi ja työläämpi ilahdutus. Kakku vähintään tai lahjakortti tai kaasugrilli tai sapattivuosi tai remontti.
Haastehen säännöt on seuraavat: - Kirijoota plokiteksti, johona kerrot haastehen säännöt ja haastat mukahan valittemas plokkaajat (= bloggaajat).- Kun sun haastamas plokkaaja lähtöö mukahan ja julukaasoo haastepostauksen plokisnansa, laita ilahrutusasia vireelle. Voit ilahruttaa plokkaajakaveria sulle sopivimmalla lailla esimerkiksi laittamalla hänelle postikortin, kirijehen, pienen herkun tai jotaki omatekemää. Ilahruttaa voit myös vaikkapa kommenttien tai sähköpostin välityksellä!
Nyt on kyllä sikäli sopiva aika tälle asialle, että minua itseäni on ihan tavattomasti ilahduttanut tuon edellisen postauksen palaute kommenttilootassa. Haluaisin heti ilahduttaa ihan kaikkia takaisin!
Mutta nyt vaan ryhdistäydyn ja haastan pari vanhaa tuttua: Helin ja Rantakasvin.
Noin! Hyvä, minä!
Muistahan osallistua arvontaan, jos et ole vielä osallistunut. Aikaa on 25.2. klo 16 asti.
---------------
Tervetuloa mukaan tämän blogin lukijaksi, Aila!
keskiviikko 18. helmikuuta 2015
Kaksivuotias arpoo
Keskeneräinen blogi täyttää tänään kaksi vuotta. Luulin jo, että syntymäpäivä kerkisi epähuomiossa mennä ohi, mutta tarkistuslaskenta osoitti minun poikkeuksellisesti erehtyneen. Rasti seinään!
Juhlan kunniaksi lienee sopivaa järjestää arpajaiset.
Palkinnon saat itse valita kolmesta vaihtoehdosta. Kaikki palkinnot sijaitsevat tässä talossa valmiiksi, ja vaikka ne ovat hienoja ja osa niistä on saatu lahjaksi suuresti arvostamiltani henkilöiltä, ne pääsivät nyt kuitenkin osaksi talontyhjennysprojektia. Kukaan, joka on vieraillut täällä, ei voi väittää, etteikö talo olisi liian täynnä tavaraa. Sekä ala- että yläkerta. Huonokuntoista ja käytettyä krääsää en kuitenkaan (tänään) arvo, vaan kaikki palkinnot ovat upouutukaisia.
Valitse siis, minkä näistä haluaisit voittaa:
1) Perinnemestarin Rintamamiestalo -kirja. Alakerran isäntä lahjoittaa tämän palkinnon, kun sattui vahingossa hankkimaan kirjan, vaikka sillä oli se jo. Tässä kirjassa on lisäbonuksena esitelty Laurakaisan talo.
2) Feel Felt -pannunalunen ja kaksi lasinalusta. Suomalaista suunnittelua, teetetty käsityönä Nepalin naisilla. Lasinalusia on tehty vain Iittalalle.
3) Grillivälinesetti metallisalkussa. Paistinlasta, grillipihdit ja paistihaarukka ruostumatonta terästä.
Sitten itse asiaan eli miten saat arpoja.
1. Yhden arvan saat, kun kommenttilootassa mainitset nimeltä tässä blogissa julkaistun postauksen, joka kolahti sinuun. Siis päivityksen, joka edustaa sellaista lajityyppiä, jota toivot näkeväsi kun avaat tämän blogin.
2. Toisen arvan saat, kun perustelet, miksi juuri se postaus. "Se on hyvä" ei kelpaa. Kuvaile sanallisesti, mikä postauksessa herättää sinussa vastakaikua.
Tämän blogin kirjoittaja ei suinkaan ota vastatakseen siitä, että blogin sisältö vastaisuudessa piirunkaan verran hievahtaa enemmistön toivomaan suuntaan. Tämä on minun blogini, ja kirjoitan, mitä huvittaa. Ihan muuten vain haluan tietää, mikä saa sinut käymään täällä.
Muista ilmoittaa, minkä palkinnon valitset, jos voitat arpajaisissa. Jätä myös itsestäsi joku jälki, jonka perusteella voin löytää sinut ja ilmoittaa voitosta. Osallistumisaika päättyy 25.2. klo 16.
Nyt sitten pakolliset 2-vuotistilastot. Laitoin tuohon sivupalkkiin väliaikaisesti pyörimään käyntilaskurin. 100 000 käyntikertaa ei ole ihan mahdottoman kaukana enää. Odotettavissa ensi kuun loppupuolella.
Blogin jäsenmäärä näkyy samaten sivupalkista, ja sehän on himpun toisella sadalla. Näissä arpajaisissa ei jäseniksi ilmoittautuneita suosita millään tavalla, mutta haluan silti toki suositella liittymistä iloiseen joukkoomme, jos se on epähuomiossa jäänyt sinulta tekemättä. Samaten kehotan lämpimästi tarkistamaan, että tämä blogi näkyy oman blogisi lukulistalla, jos sinulla sellainen on.
Kaikkien aikojen luetuin postaukseni on Eläinten syömisestä. Olen tyytyväinen, että juuri sitä on katsottu niin usein. Siinä on kerrottu jotain perustavanlaatuista ajatusmaailmastani.
Paljon käyntejä näyttävät houkuttelevan postaukset, joiden otsikossa esiintyy sairaus, syöpä, tuho tai hävitys. Vinkkinä vaan kaikille teille positiivisuusblogien pitäjille siellä.
Ulkomaisten katsojien suhteellinen osuus on pienentynyt mutta on edelleenkin yli viidennes kaikista. Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Päivittäin tänne eksyy viattomia ulkopuolisia, jotka ovat vain hakeneet jotain tietoa Googlesta. Tässä muutamia viimeaikaisia hakusanoja:
kärppä syö siilin
Ei meidän pihalla. Meillä ei ole siilejä. Mutta jos näin tapahtuisi, bloggaisin siitä heti, niin että oikeaan paikkaan osuit. Pysy vain kanavalla ja odota.
remonttirahat loppuu kesken
Niinpä niin, voih! Se on luonnonlaki.
työuupumus liian pieni palkka
Mistä arvasit? Olen koittanut välttää aihetta, mutta tottahan tuo on. Kyllä Google tietää!
tiine emakko
No jos nyt muutama kilo on tullut lisää, ja nekin ankaralla suklaata-sängyssä-dieetillä, ei ole mielestäni korrektia ihan tuolla tavalla nimitellä!
terassissa
Ei, tuo on kyllä väärin. Terassilla! Eikä sielläkään vielä helmikuussa.
tytöt navetta kumisaappaissa
Hyyyi! Kumisaappaat meni oikein. Yksi kolmesta, ei paha!
valituksen kirjoittaminen opettajan p...
Liian pitkä hakusana. Mikä p...? Jos p... tarkoittaa puolesta, sitten kyllä. Jos p..., kuten epäilen, tarkoittaa p..., en voi auttaa. Valitan.
Tuntemalleni nuorelle ja kauniille alakoulunopettajalle tuli lapsukainen ilmoittamaan, että kukaan hänen oppilaistaan ei tykkää hänestä, koska hänellä on pulpetin levyinen perse. Siinäpä motivointia kasvatustyöhön.
kanat terapiaeläimiä
Toimii loistavasti.
pikakahvi murukahvi vertailu
Tämän minä tiedän! Ne ovat kaikki toinen toistaan pahempia. Onneksi tulit tänne, niin sekin asia selvisi!
No niin, nyt on taas kaikki tiedonetsijöiden ongelmat ratkaistu ja maailma aavistuksen verran parempi paikka. Joko olet valinnut palkintosi? Sitten vain kommenttilootaan arpoja hakemaan! Tällä kertaa en vastaa kommentteihin, että arpojen laskeminen ei ylitä matemaattisia kykyjäni. Onnea arpajaisiin juuri sinulle!
![]() |
| kuva: Eric Peacock / Flickr |
Juhlan kunniaksi lienee sopivaa järjestää arpajaiset.
Palkinnon saat itse valita kolmesta vaihtoehdosta. Kaikki palkinnot sijaitsevat tässä talossa valmiiksi, ja vaikka ne ovat hienoja ja osa niistä on saatu lahjaksi suuresti arvostamiltani henkilöiltä, ne pääsivät nyt kuitenkin osaksi talontyhjennysprojektia. Kukaan, joka on vieraillut täällä, ei voi väittää, etteikö talo olisi liian täynnä tavaraa. Sekä ala- että yläkerta. Huonokuntoista ja käytettyä krääsää en kuitenkaan (tänään) arvo, vaan kaikki palkinnot ovat upouutukaisia.
Valitse siis, minkä näistä haluaisit voittaa:
1) Perinnemestarin Rintamamiestalo -kirja. Alakerran isäntä lahjoittaa tämän palkinnon, kun sattui vahingossa hankkimaan kirjan, vaikka sillä oli se jo. Tässä kirjassa on lisäbonuksena esitelty Laurakaisan talo.
2) Feel Felt -pannunalunen ja kaksi lasinalusta. Suomalaista suunnittelua, teetetty käsityönä Nepalin naisilla. Lasinalusia on tehty vain Iittalalle.
3) Grillivälinesetti metallisalkussa. Paistinlasta, grillipihdit ja paistihaarukka ruostumatonta terästä.
Sitten itse asiaan eli miten saat arpoja.
1. Yhden arvan saat, kun kommenttilootassa mainitset nimeltä tässä blogissa julkaistun postauksen, joka kolahti sinuun. Siis päivityksen, joka edustaa sellaista lajityyppiä, jota toivot näkeväsi kun avaat tämän blogin.
2. Toisen arvan saat, kun perustelet, miksi juuri se postaus. "Se on hyvä" ei kelpaa. Kuvaile sanallisesti, mikä postauksessa herättää sinussa vastakaikua.
Tämän blogin kirjoittaja ei suinkaan ota vastatakseen siitä, että blogin sisältö vastaisuudessa piirunkaan verran hievahtaa enemmistön toivomaan suuntaan. Tämä on minun blogini, ja kirjoitan, mitä huvittaa. Ihan muuten vain haluan tietää, mikä saa sinut käymään täällä.
Muista ilmoittaa, minkä palkinnon valitset, jos voitat arpajaisissa. Jätä myös itsestäsi joku jälki, jonka perusteella voin löytää sinut ja ilmoittaa voitosta. Osallistumisaika päättyy 25.2. klo 16.
Nyt sitten pakolliset 2-vuotistilastot. Laitoin tuohon sivupalkkiin väliaikaisesti pyörimään käyntilaskurin. 100 000 käyntikertaa ei ole ihan mahdottoman kaukana enää. Odotettavissa ensi kuun loppupuolella.
Blogin jäsenmäärä näkyy samaten sivupalkista, ja sehän on himpun toisella sadalla. Näissä arpajaisissa ei jäseniksi ilmoittautuneita suosita millään tavalla, mutta haluan silti toki suositella liittymistä iloiseen joukkoomme, jos se on epähuomiossa jäänyt sinulta tekemättä. Samaten kehotan lämpimästi tarkistamaan, että tämä blogi näkyy oman blogisi lukulistalla, jos sinulla sellainen on.
Kaikkien aikojen luetuin postaukseni on Eläinten syömisestä. Olen tyytyväinen, että juuri sitä on katsottu niin usein. Siinä on kerrottu jotain perustavanlaatuista ajatusmaailmastani.
Paljon käyntejä näyttävät houkuttelevan postaukset, joiden otsikossa esiintyy sairaus, syöpä, tuho tai hävitys. Vinkkinä vaan kaikille teille positiivisuusblogien pitäjille siellä.
Ulkomaisten katsojien suhteellinen osuus on pienentynyt mutta on edelleenkin yli viidennes kaikista. Tämä ei lakkaa hämmästyttämästä minua.
Päivittäin tänne eksyy viattomia ulkopuolisia, jotka ovat vain hakeneet jotain tietoa Googlesta. Tässä muutamia viimeaikaisia hakusanoja:
kärppä syö siilin
Ei meidän pihalla. Meillä ei ole siilejä. Mutta jos näin tapahtuisi, bloggaisin siitä heti, niin että oikeaan paikkaan osuit. Pysy vain kanavalla ja odota.
remonttirahat loppuu kesken
Niinpä niin, voih! Se on luonnonlaki.
työuupumus liian pieni palkka
Mistä arvasit? Olen koittanut välttää aihetta, mutta tottahan tuo on. Kyllä Google tietää!
tiine emakko
No jos nyt muutama kilo on tullut lisää, ja nekin ankaralla suklaata-sängyssä-dieetillä, ei ole mielestäni korrektia ihan tuolla tavalla nimitellä!
terassissa
Ei, tuo on kyllä väärin. Terassilla! Eikä sielläkään vielä helmikuussa.
tytöt navetta kumisaappaissa
Hyyyi! Kumisaappaat meni oikein. Yksi kolmesta, ei paha!
valituksen kirjoittaminen opettajan p...
Liian pitkä hakusana. Mikä p...? Jos p... tarkoittaa puolesta, sitten kyllä. Jos p..., kuten epäilen, tarkoittaa p..., en voi auttaa. Valitan.
Tuntemalleni nuorelle ja kauniille alakoulunopettajalle tuli lapsukainen ilmoittamaan, että kukaan hänen oppilaistaan ei tykkää hänestä, koska hänellä on pulpetin levyinen perse. Siinäpä motivointia kasvatustyöhön.
kanat terapiaeläimiä
Toimii loistavasti.
pikakahvi murukahvi vertailu
Tämän minä tiedän! Ne ovat kaikki toinen toistaan pahempia. Onneksi tulit tänne, niin sekin asia selvisi!
No niin, nyt on taas kaikki tiedonetsijöiden ongelmat ratkaistu ja maailma aavistuksen verran parempi paikka. Joko olet valinnut palkintosi? Sitten vain kommenttilootaan arpoja hakemaan! Tällä kertaa en vastaa kommentteihin, että arpojen laskeminen ei ylitä matemaattisia kykyjäni. Onnea arpajaisiin juuri sinulle!
tiistai 3. helmikuuta 2015
7-haaste
Sain Heliltä 7 asian haasteen, kiitos vain. Pyydän nöyrästi anteeksi kaikilta niiltä ihmisiltä, joiden haasteisiin olen vuosien mittaan jättänyt vastaamatta; laitetaan ne kilpirauhasen vajaatoiminnasta johtuvan aikaansaamattomuuden piikkiin, eikö vaan? Minä olen ihan miettinyt niitä ja aloittanutkin, mutta on jäänyt kesken. Nyt kun lääkitys on kohdallaan ja kun lisäksi sattuu niin onnellisesti, että minulla on vielä pari viikkoa sairauslomaa, minulla saattaisi riittää aikaa ja tarmoa vastata tähän haasteeseen. Parasta tehdä se heti.
Helin seitsemän kysymystä kuuluvat näin:
1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?
Vietän kyllä paljon aikaa keittiössä, mutta useimmiten syön siellä voileipiä ja luen sanomalehtiä. Minullahan ei ole ollut omaa toimivaa keittiötä kahdeksaan ja puoleen vuoteen remontin lievästä jämähtämisestä johtuen; alakerran isäntä on joutunut luovuttamaan omansa asuntoyhtiömme yhteiseksi työmaakeittiöksi, kunnes homma etenee. Hänen keittiönsä rempataan sitten joskus myöhemmin. Nyt siellä on kummallakin osakkaalla oma jääkaappi, mutta lietenä vain puuhella. Sitäkään ei saa käyttää, jos alakerran isäntä on kärttyisällä tuulella; tulee käryä. Ulkona on ihan hyvä puilla toimiva grilli. Jos olisin keittiön hengetär, en ehkä olisi hyväksynyt tilannetta. Luultavasti olen puun hengetär.
Bravuurejani ovat nykyään puuhellan uunissa haudutettavat lihapadat sekä lapsuudenkodissani "hyvälihan" nimellä kulkenut naudanpaisti soosin ja valkosipulimajoneesin kera.
2. Mitä harrastat (muuta kuin bloggaamista)?
Lukeminenhan ei ole harrastus, niin kuin ei hengittäminenkään ole. Entä voiko sanoa harrastavansa kävelemistä? Vähän sama juttu siinä. Käveleminen on ihmisen luontainen tapa liikkua eteenpäin. Eihän sellaista voi "harrastaa".
Ruuan kasvattaminen, kerääminen ja syöminen? Ei suinkaan se ole harrastus, pikemminkin kai elinkeino?
Ilmeisesti en harrasta yhtään mitään (muuta kuin bloggaamista).
3. Unelma-ammattisi lapsena? Miten haaveillesi kävi?
Joo, se oli "biologisti". Halusin muistaakseni risteyttää ainakin tiikerin ja virtahevon ja preeriakoiran. Miten haaveille käy? Ne unohtuivat jossain vaiheessa, enkä osannut muistutella niitä mieleeni siinä vaiheessa kun olisi pitänyt valita oikeat aineet lukioon.
4. Sisustuksesi kulmakivet - värit, materiaali, tyyli vai joku muu?
Valitsen: d) joku muu.
5. Millainen on musiikkimakusi? Onko sinulla lempiartistia?
Olin ehkä neljän, joka tapauksessa alle viiden vanha, kun annoin äidilleni asiasta lausunnon: "On kivaa kun musiikin sekaan kuuluu ulkoa lintujen laulua. Se on... niin kuin puurossa olis nameja!" Ajattele, osasin muotoilla vertauksen! Lahjakas lapsi!
Sanotaan vaikka mustarastas.
6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai -kymmenellä eläisit? Miksi?
Käykö esihistoria? Jos vaikka viime jääkaudella?
Euroopassa asui parisataa tuhatta ihmistä, niin että kaikille riitti rantatontteja. Kaikki ruoka oli luomua ja lähellä tuotettua. Maailman jokaisen joen ja puron vesi oli juomakelpoista. Oli yhteisöllisyyttä ja laatuaikaa. Käden taitoja arvostettiin, samoin luonnon tarkkailua. Maisema muistutti lähinnä Serengetiä, niin että oli mitä tarkkailla.
Herätyskelloa ei ollut keksitty, kukaan ei käynyt töissä, eikä ikinä tarvinnut tiskata. Tässä nyt muutama ensinnä mieleen tuleva syy.
7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista? Mikä se on?
Jos haluaa irti ajatuksistaan: oma sänky, kirja ja suklaalevy. Kirjan kautta pääsee vaikka minne ja voi huolehtia jonkun toisen huolista, kun omat tuntuvat tylsiltä.
Jos taas haluaa ajatella, käveleminen. Metsä on paras, mutta maantiekin käy, tai vaikka katu ellei muuta ole. Yhdessä käveleminen on hauskaa myös, mutta se ei toimi pakopaikkana.
Pakopaikka määräytyy siis sen mukaan, mitä haluaa paeta. Esimerkiksi karhua tai leopardia ei kannata paeta puuhun. Joskus ei auta muu kuin lakata pakenemasta ja kääntyä ympäri. Se taas saattaakin yllättäen auttaa.
Noin! Nyt tämä haaste pitäisi jakaa eteenpäin seitsemälle onnelliselle bloggarille. Uudet kysymykset saisin tietysti keksiä, mutta näillä voi mennä vielä tämän kierroksen. Jos kysymykset tuntuivat sinusta hauskoilta, ota ihmeessä haaste tästä; joku näistä seitsemästä lintsaa kuitenkin. Paheksumme!
Haastan:
Sanna
Mäntylän mummi
Stiina
Marika
Tillariina K.
Pientilan Ukko
Marttilan tilan Jonna
Muodikkaasti vielä läpinäkyvöitän valintaperusteitani: haastettavat löytyivät helposti tuosta blogin uusimpien jäsenten listasta.
Helin seitsemän kysymystä kuuluvat näin:
1. Oletko keittiön hengetär ja mikä on bravuuriruokasi?
Vietän kyllä paljon aikaa keittiössä, mutta useimmiten syön siellä voileipiä ja luen sanomalehtiä. Minullahan ei ole ollut omaa toimivaa keittiötä kahdeksaan ja puoleen vuoteen remontin lievästä jämähtämisestä johtuen; alakerran isäntä on joutunut luovuttamaan omansa asuntoyhtiömme yhteiseksi työmaakeittiöksi, kunnes homma etenee. Hänen keittiönsä rempataan sitten joskus myöhemmin. Nyt siellä on kummallakin osakkaalla oma jääkaappi, mutta lietenä vain puuhella. Sitäkään ei saa käyttää, jos alakerran isäntä on kärttyisällä tuulella; tulee käryä. Ulkona on ihan hyvä puilla toimiva grilli. Jos olisin keittiön hengetär, en ehkä olisi hyväksynyt tilannetta. Luultavasti olen puun hengetär.
Bravuurejani ovat nykyään puuhellan uunissa haudutettavat lihapadat sekä lapsuudenkodissani "hyvälihan" nimellä kulkenut naudanpaisti soosin ja valkosipulimajoneesin kera.
![]() |
| kuva: Kelly Bolinger / Flickr |
2. Mitä harrastat (muuta kuin bloggaamista)?
Lukeminenhan ei ole harrastus, niin kuin ei hengittäminenkään ole. Entä voiko sanoa harrastavansa kävelemistä? Vähän sama juttu siinä. Käveleminen on ihmisen luontainen tapa liikkua eteenpäin. Eihän sellaista voi "harrastaa".
Ruuan kasvattaminen, kerääminen ja syöminen? Ei suinkaan se ole harrastus, pikemminkin kai elinkeino?
Ilmeisesti en harrasta yhtään mitään (muuta kuin bloggaamista).
3. Unelma-ammattisi lapsena? Miten haaveillesi kävi?
Joo, se oli "biologisti". Halusin muistaakseni risteyttää ainakin tiikerin ja virtahevon ja preeriakoiran. Miten haaveille käy? Ne unohtuivat jossain vaiheessa, enkä osannut muistutella niitä mieleeni siinä vaiheessa kun olisi pitänyt valita oikeat aineet lukioon.
![]() |
| kuva: Fairy-Portraits.co.uk |
4. Sisustuksesi kulmakivet - värit, materiaali, tyyli vai joku muu?
Valitsen: d) joku muu.
5. Millainen on musiikkimakusi? Onko sinulla lempiartistia?
Olin ehkä neljän, joka tapauksessa alle viiden vanha, kun annoin äidilleni asiasta lausunnon: "On kivaa kun musiikin sekaan kuuluu ulkoa lintujen laulua. Se on... niin kuin puurossa olis nameja!" Ajattele, osasin muotoilla vertauksen! Lahjakas lapsi!
Sanotaan vaikka mustarastas.
6. Jos saisit valita, millä historian vuosisadalla tai -kymmenellä eläisit? Miksi?
Käykö esihistoria? Jos vaikka viime jääkaudella?
Euroopassa asui parisataa tuhatta ihmistä, niin että kaikille riitti rantatontteja. Kaikki ruoka oli luomua ja lähellä tuotettua. Maailman jokaisen joen ja puron vesi oli juomakelpoista. Oli yhteisöllisyyttä ja laatuaikaa. Käden taitoja arvostettiin, samoin luonnon tarkkailua. Maisema muistutti lähinnä Serengetiä, niin että oli mitä tarkkailla.
Herätyskelloa ei ollut keksitty, kukaan ei käynyt töissä, eikä ikinä tarvinnut tiskata. Tässä nyt muutama ensinnä mieleen tuleva syy.
| Kuva: Tom Björklund, kirjassa Mammutin aika |
7. Pakopaikkasi - onko sinulla sellaista? Mikä se on?
Jos haluaa irti ajatuksistaan: oma sänky, kirja ja suklaalevy. Kirjan kautta pääsee vaikka minne ja voi huolehtia jonkun toisen huolista, kun omat tuntuvat tylsiltä.
Jos taas haluaa ajatella, käveleminen. Metsä on paras, mutta maantiekin käy, tai vaikka katu ellei muuta ole. Yhdessä käveleminen on hauskaa myös, mutta se ei toimi pakopaikkana.
Pakopaikka määräytyy siis sen mukaan, mitä haluaa paeta. Esimerkiksi karhua tai leopardia ei kannata paeta puuhun. Joskus ei auta muu kuin lakata pakenemasta ja kääntyä ympäri. Se taas saattaakin yllättäen auttaa.
Noin! Nyt tämä haaste pitäisi jakaa eteenpäin seitsemälle onnelliselle bloggarille. Uudet kysymykset saisin tietysti keksiä, mutta näillä voi mennä vielä tämän kierroksen. Jos kysymykset tuntuivat sinusta hauskoilta, ota ihmeessä haaste tästä; joku näistä seitsemästä lintsaa kuitenkin. Paheksumme!
Haastan:
Sanna
Mäntylän mummi
Stiina
Marika
Tillariina K.
Pientilan Ukko
Marttilan tilan Jonna
Muodikkaasti vielä läpinäkyvöitän valintaperusteitani: haastettavat löytyivät helposti tuosta blogin uusimpien jäsenten listasta.
lauantai 15. marraskuuta 2014
Valoa
Poden flunssaa kotona, joten ehdin havaita tässä yhtenä päivänä oudon valoilmiön (töissä on liian hektistä minkään ilmiön havainnoimiseen). Sain siitä valokuvan! Kadehtukaa, ufotutkijat! Tässä ei olekaan kyseessä tunnistamaton lentävä esine (Unidentified Flying Object elikkäs UFO) vaan tunnetusta lähellä sijaitsevasta tähdestä peräisin oleva ihmissilmälle näkyvä säteily. Säteily on suurina annoksina tappavaa, mutta minä olen kova jätkä ja uskalsin katsoa sitä kameran läpi. Saamani annos ei todennäköisesti ollut liian suuri, ainakaan en ole kuollut siihen vielä.
Tässä todisteet:
Koska muuten on täällä kotosalla ollut valonlähteistä vähän nuusaa, sytytin aamuteellä kynttilät ja otin niistä tietysti hyvän some-kansalaisen tavoin heti runsaasti valokuvia julkaistakseni ne kaikilla foorumeilla. Näin:
Samassa muistin vastikään tekemäni hyvän päätöksen julkaista tästä lähtien vain anti-inspiraatiokuvia epäsisustuksesta; tässähän olin jo päässyt upeasti alkuun. Korjataan tilanne kuvakulmaa muuttamalla:
Olen hankkinut etualalla valonlähteenä toimivan uniikin taide-esineen markkinoilta, epäilemättä sen itse valmistaneelta taidekäsityöläiseltä. Sittemmin esine on päivittänyt itse itsensä. Nykyäänhän ruoste on kovin muodikasta, ja te kaikki siellä Blogistanin valkoisella puolella väkerrätte tähän aikaan vuodesta kynttiläkruunuja ruostuneesta piikkilangasta. Tämäpäs hapettui itsestään, ihan yllättäen ja pyytämättä!
Mutta vilkaiskaamme tarkemmin vasenta ylänurkkaa: Tähän taide-elämykseen sisältyy inhorealistisia sähkö- ja putkivetoja. Tämän täytyy olla Sitä Itseään!
Nuo yläkerran vessan putket kuulemma on tarkoitus joskus koteloida, kunhan kerkiää. Minusta kyseinen ns. mutkat suoriksi -läpivienti osoittaa vain luovuutta ja kahlehtimatonta nerokkuutta. Taisi muistaakseni olla jopa oma ideani.
Hesarista luin, että marraskuun valoennätys on tehty ateenaisessa Suomen Jyväskylässä vuonna 2000: puolitoista tuntia auringonpaistetta kuukauden aikana! Hyvä, Jyväskylä! Mutta ei pidä jäädä lepäämään laakereillaan, aiomme täällä rikkoa tuon ennätyksen vuonna minä hyvänsä. Tiukka harjoittelu on jo käynnissä.
Tässä todisteet:
![]() |
| Huomaa kappaleiden säteilykatveeseen muodostuva ns. varjo! Siitä pystyy ilman mittauslaitteitakin päättelemään säteilylähteen sijaintisuunnan! |
Koska muuten on täällä kotosalla ollut valonlähteistä vähän nuusaa, sytytin aamuteellä kynttilät ja otin niistä tietysti hyvän some-kansalaisen tavoin heti runsaasti valokuvia julkaistakseni ne kaikilla foorumeilla. Näin:
Samassa muistin vastikään tekemäni hyvän päätöksen julkaista tästä lähtien vain anti-inspiraatiokuvia epäsisustuksesta; tässähän olin jo päässyt upeasti alkuun. Korjataan tilanne kuvakulmaa muuttamalla:
Olen hankkinut etualalla valonlähteenä toimivan uniikin taide-esineen markkinoilta, epäilemättä sen itse valmistaneelta taidekäsityöläiseltä. Sittemmin esine on päivittänyt itse itsensä. Nykyäänhän ruoste on kovin muodikasta, ja te kaikki siellä Blogistanin valkoisella puolella väkerrätte tähän aikaan vuodesta kynttiläkruunuja ruostuneesta piikkilangasta. Tämäpäs hapettui itsestään, ihan yllättäen ja pyytämättä!
Mutta vilkaiskaamme tarkemmin vasenta ylänurkkaa: Tähän taide-elämykseen sisältyy inhorealistisia sähkö- ja putkivetoja. Tämän täytyy olla Sitä Itseään!
Nuo yläkerran vessan putket kuulemma on tarkoitus joskus koteloida, kunhan kerkiää. Minusta kyseinen ns. mutkat suoriksi -läpivienti osoittaa vain luovuutta ja kahlehtimatonta nerokkuutta. Taisi muistaakseni olla jopa oma ideani.
Hesarista luin, että marraskuun valoennätys on tehty ateenaisessa Suomen Jyväskylässä vuonna 2000: puolitoista tuntia auringonpaistetta kuukauden aikana! Hyvä, Jyväskylä! Mutta ei pidä jäädä lepäämään laakereillaan, aiomme täällä rikkoa tuon ennätyksen vuonna minä hyvänsä. Tiukka harjoittelu on jo käynnissä.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Arvonta (K 18)
Sain monitoimityökalun, jota en tarvitse. En älynnyt kieltäytyä siitä ajoissa, ja oikea hetki meni ohi. Täällä se nyt pyörii. Ajattelinpa, että koska en ole ikinä pitänyt blogiarpajaisia, voisin nyt kokeilla sitäkin. Blogilla tulee varmaan viikon sisällä 50 000 käyntiä täyteen, joten siinähän on hyvä aihekin tempaukseen.
Eilistä paistoa -blogin Johanna mainitsi, että miljoona käyntiä ei tunnu missään. Katsotaan sitten, jos niin vanhaksi elän. Nyt juhlitaan.
Arvotaan siis Bahcon Kiinassa tehty metallihohto-oranssi monitoimityökalu eli linkkari koteloineen. Työkalujen käyttö on tunnetusti kielletty alle 18-vuotiailta, joten arpajaisiin osallistumisessakin on sama ikäraja. Rajataan vielä varmuuden vuoksi osallistuminen Suomen alueelle, koska aseiden lähettely postissa ulkomaille voi olla hankalaa ja kallistakin.
Lainasin kerran alakerran isännän nimikoitua linkkaria, kun lähdin Kreikkaan. Palatessa unohdin sen päiväreppuun eli käsimatkatavaroihin, ja se takavarikoitiin minulta kentällä. Jokusen vuoden päästä alakerran isäntä sai yhteydenoton englantilaiselta hemmolta, joka oli ostanut linkkarin korfulaiselta koirahyväntekeväisyyskirpparilta ja tiedusteli, oliko linkkari alakerran isännän omaisuutta ja haluaisiko hän sen takaisin. Riemu päättyi lyhyeen, kun Brittein saarten postilaitos kieltäytyi yhteistyöstä vedoten siihen, että aseiden lähettäminen maasta toiseen on laitonta ja uhaten ilmiantaa terroristin poliisille. Kuriiripalvelu taas vaati liikaa rahaa. Sinne jäi linkkari. Nyt en siis edes yritä mitään ylikansallista asekauppaa, siitä jää kiinni kuitenkin.
Olen sen verran nähnyt muiden blogiarpajaisia, että niissä kuuluu myöntää yksi arpa kaikille kommentoineille, toinen jos kommentin jättänyt henkilö on blogin jäsen ja kolmas, jos hän linkittää arvonnan omaan blogiinsa. Kai siinä on tarkoituksena maksimoida arvonnan järjestävään blogiin ropiseva klikkausten määrä. Teen sitten minäkin niin kuin on hyväksi havaittu, pääsenpä pikemmin juhlimaan kuusikymppisiä ja arpomaan taas jotain, jos se osoittautuu hauskaksi.
Arpajaiset olkoot voimassa viikon, eli osallistua voi 16.7. saakka. Arvonta suoritetaan sitten noin torstaina ja voittajalta ruvetaan haluamaan yhteystietoja. Jätä siis kommenttiisi joku jälki, josta sinut saa kiinni jos onni suosii.
Postikuluthan minä kyllä nyt joudun maksamaan, ja linkkari painaa. Olisiko pitänyt arpoa jotain kevyempää? No, meni jo.
Kun nyt rupesin bloggaamisesta puhumaan, voinkin saman tien kertoa muutamia omituisia hakusanoja, joilla ihmisparat ovat päätyneet tänne. Tässä lajitelma:
Mies pitää siitä kun meikkaan
Kiva. Toivottavasti pitää sinusta ilmankin. Minä en silti meikkaa.
Mansikan talvituho
Mielenkiintoista. En viljele mansikkaa.
Asuntoyhtiöiden turvatoimet
Suosittelen, että et omista mitään varastamisen arvoista. Ja näytät siltä. Niin minä teen.
Miten ammut räksyjä?
En ammu.
Liimapuupalkki kantavissa rakenteissa
Meillä on! Täällä on jossain jopa kuva siitä! Osuit oikeaan blogiin, täältä sait toivottavasti kaikki kaipaamasi tiedot.
Olen köyhä eläkeläinen
Onnittelut, minäkin pyrin tuohon.
Kumisaappaat kumpparit hengitä
Hengitän.
Kärsäeläimet
Voi kun olisikin niitä!
Pajunkissa syötynä vaarallinen?
Ei kai? Pajunkissa? Tuskinpa vain.
Jos muumeilla olisi facebook
... en silti olisi niiden facebook-kaveri, koska minulla ei ole.
Meikkaat niin hyvin
Voi kiitos, eikö näytäkin ihan kuin olisin au naturel!
Nyt kun kaikkien ongelmat on ratkaistu, lopuksi vielä varoituksen sana. Jos haluat paljon kävijöitä blogiisi, julkaise postaus otsikolla "aarrekartta". Tuon niminen kirjoitukseni, jossa ei ollut mitään asiaa, on nopeasti noussut kaikkien aikojen luetuimpien kirjoitusteni top 10 -listalle, koska siihen yritetään jatkuvasti lähettää fitness-aiheista roskapostia. Jonka Blogger tehokkaasti suodattaa. Nyt aarrekarttoja väsäämään!
Tervetuloa tämä blogin lukijaksi, Heli Lyra!
Eilistä paistoa -blogin Johanna mainitsi, että miljoona käyntiä ei tunnu missään. Katsotaan sitten, jos niin vanhaksi elän. Nyt juhlitaan.
Arvotaan siis Bahcon Kiinassa tehty metallihohto-oranssi monitoimityökalu eli linkkari koteloineen. Työkalujen käyttö on tunnetusti kielletty alle 18-vuotiailta, joten arpajaisiin osallistumisessakin on sama ikäraja. Rajataan vielä varmuuden vuoksi osallistuminen Suomen alueelle, koska aseiden lähettely postissa ulkomaille voi olla hankalaa ja kallistakin.
Lainasin kerran alakerran isännän nimikoitua linkkaria, kun lähdin Kreikkaan. Palatessa unohdin sen päiväreppuun eli käsimatkatavaroihin, ja se takavarikoitiin minulta kentällä. Jokusen vuoden päästä alakerran isäntä sai yhteydenoton englantilaiselta hemmolta, joka oli ostanut linkkarin korfulaiselta koirahyväntekeväisyyskirpparilta ja tiedusteli, oliko linkkari alakerran isännän omaisuutta ja haluaisiko hän sen takaisin. Riemu päättyi lyhyeen, kun Brittein saarten postilaitos kieltäytyi yhteistyöstä vedoten siihen, että aseiden lähettäminen maasta toiseen on laitonta ja uhaten ilmiantaa terroristin poliisille. Kuriiripalvelu taas vaati liikaa rahaa. Sinne jäi linkkari. Nyt en siis edes yritä mitään ylikansallista asekauppaa, siitä jää kiinni kuitenkin.
Olen sen verran nähnyt muiden blogiarpajaisia, että niissä kuuluu myöntää yksi arpa kaikille kommentoineille, toinen jos kommentin jättänyt henkilö on blogin jäsen ja kolmas, jos hän linkittää arvonnan omaan blogiinsa. Kai siinä on tarkoituksena maksimoida arvonnan järjestävään blogiin ropiseva klikkausten määrä. Teen sitten minäkin niin kuin on hyväksi havaittu, pääsenpä pikemmin juhlimaan kuusikymppisiä ja arpomaan taas jotain, jos se osoittautuu hauskaksi.
Arpajaiset olkoot voimassa viikon, eli osallistua voi 16.7. saakka. Arvonta suoritetaan sitten noin torstaina ja voittajalta ruvetaan haluamaan yhteystietoja. Jätä siis kommenttiisi joku jälki, josta sinut saa kiinni jos onni suosii.
Postikuluthan minä kyllä nyt joudun maksamaan, ja linkkari painaa. Olisiko pitänyt arpoa jotain kevyempää? No, meni jo.
Kun nyt rupesin bloggaamisesta puhumaan, voinkin saman tien kertoa muutamia omituisia hakusanoja, joilla ihmisparat ovat päätyneet tänne. Tässä lajitelma:
Mies pitää siitä kun meikkaan
Kiva. Toivottavasti pitää sinusta ilmankin. Minä en silti meikkaa.
Mansikan talvituho
Mielenkiintoista. En viljele mansikkaa.
Asuntoyhtiöiden turvatoimet
Suosittelen, että et omista mitään varastamisen arvoista. Ja näytät siltä. Niin minä teen.
Miten ammut räksyjä?
En ammu.
Liimapuupalkki kantavissa rakenteissa
Meillä on! Täällä on jossain jopa kuva siitä! Osuit oikeaan blogiin, täältä sait toivottavasti kaikki kaipaamasi tiedot.
Olen köyhä eläkeläinen
Onnittelut, minäkin pyrin tuohon.
Kumisaappaat kumpparit hengitä
Hengitän.
Kärsäeläimet
Voi kun olisikin niitä!
Pajunkissa syötynä vaarallinen?
Ei kai? Pajunkissa? Tuskinpa vain.
Jos muumeilla olisi facebook
... en silti olisi niiden facebook-kaveri, koska minulla ei ole.
Meikkaat niin hyvin
Voi kiitos, eikö näytäkin ihan kuin olisin au naturel!
Nyt kun kaikkien ongelmat on ratkaistu, lopuksi vielä varoituksen sana. Jos haluat paljon kävijöitä blogiisi, julkaise postaus otsikolla "aarrekartta". Tuon niminen kirjoitukseni, jossa ei ollut mitään asiaa, on nopeasti noussut kaikkien aikojen luetuimpien kirjoitusteni top 10 -listalle, koska siihen yritetään jatkuvasti lähettää fitness-aiheista roskapostia. Jonka Blogger tehokkaasti suodattaa. Nyt aarrekarttoja väsäämään!
------------------
Tervetuloa tämä blogin lukijaksi, Heli Lyra!
torstai 22. toukokuuta 2014
Läskivieraat
Alakerran isännällä on tapana laittaa talveksi tikoille ja tiaisille läskiä luumupuuhun makuuhuoneensa ikkunan taakse.
Puutarhavastaava on syyspuolella karsinut luumutiheikön, jossa kasvoi kyllä kaikkea muutakin vattupuskista aina monimetrisiin jättipiikkisiin ruusunrankoihin, sellaisiin, joihin kiedotaan lumottuja linnoja. Jätin minä kaksi nuorta luumupuuta siihen kasvamaan. Viime talvena läski oli köytetty toiseen niistä.
Mutta kuinka ollakaan, asioilla on taipumus hieman venyä. Vaikka enää ei varsinaisesti ole talvi, läski kipristelee edelleen puussa.
Tiaiset käyvät siinä yhä. Mahtaa olla herkkua. Yäk!
Oravapari on perustanut pesän viereiseen tuijaan suunnitellen ilmeisesti toimeentulonsa tämän läskin varaan. Söpöä.
Tässä yhtenä iltana hämärissä alakerran isäntä kutsui minut seuraamaan läskipalan kieppeillä sykkivää yöelämää. Pahoittelen muuten kuvien laatua. Eikun enpäs pahoittele. Ei aina voi onnistua täydellisesti, mutta tunnistaahan tuosta yläkuvasta oravan, vaikka se ei olekaan ihan tarkka. Ja alakuva on otettu pimeässä, ainakin melkein. Lisäsin siihen valoa, että sinäkin näet tämän söpöliinin.
Vaikka itse olen tuuheatukkaista sorttia, minusta ei ole yhtään kivaa tuollainen rasistinen tai pitäisikö sanoa spesistinen suhtautuminen joihinkin eläimiin. Tällä jälkimmäisellä oravalla on vain hieman vähemmän karvaa hännässä ja korvissa, mutta eikö se silti ole ihan yhtä hyvä eläin. Molemmat syövät linnunsiemeniä ja kaninpoikasia. Samanlaisia söpökuonoja ovat. Mutta alakerran isäntä sai jonkun puolueellisuuskohtauksen ja päätti ottaa läskinsä alas, etteivät nuo tuollaiset pääse siitä nauttimaan. Se kun on sellainen paremman väen läski. Tikoille kyllä, harakoille ei, ja sitä rataa.
Saas katsoa, milloin se oikeasti ehtii sanoista tekoihin.
Lopuksi kiitoksen sana. Pikku blogissani tuli eilen 40 000 käyntiä täyteen. Toki oikeissa blogeissa tulee sen verran päivässä, mutta minulle se oli aivan juhlan aihe. Haluan erityisesti kiittää kaikkia teitä mukavia, älykkäitä ja tyylitajuisia ihmisiä, jotka olette linkanneet tähän blogiin jutuissanne tai ottaneet minut suorastaan sivupalkkiin! Tulee aina niin hyvä mieli, kun löytää jonkun sivupalkista itsensä! Niin kuin olisi jotenkin enemmän olemassa. Kiitos!
Puutarhavastaava on syyspuolella karsinut luumutiheikön, jossa kasvoi kyllä kaikkea muutakin vattupuskista aina monimetrisiin jättipiikkisiin ruusunrankoihin, sellaisiin, joihin kiedotaan lumottuja linnoja. Jätin minä kaksi nuorta luumupuuta siihen kasvamaan. Viime talvena läski oli köytetty toiseen niistä.
Mutta kuinka ollakaan, asioilla on taipumus hieman venyä. Vaikka enää ei varsinaisesti ole talvi, läski kipristelee edelleen puussa.
Tiaiset käyvät siinä yhä. Mahtaa olla herkkua. Yäk!
Oravapari on perustanut pesän viereiseen tuijaan suunnitellen ilmeisesti toimeentulonsa tämän läskin varaan. Söpöä.
Tässä yhtenä iltana hämärissä alakerran isäntä kutsui minut seuraamaan läskipalan kieppeillä sykkivää yöelämää. Pahoittelen muuten kuvien laatua. Eikun enpäs pahoittele. Ei aina voi onnistua täydellisesti, mutta tunnistaahan tuosta yläkuvasta oravan, vaikka se ei olekaan ihan tarkka. Ja alakuva on otettu pimeässä, ainakin melkein. Lisäsin siihen valoa, että sinäkin näet tämän söpöliinin.
Vaikka itse olen tuuheatukkaista sorttia, minusta ei ole yhtään kivaa tuollainen rasistinen tai pitäisikö sanoa spesistinen suhtautuminen joihinkin eläimiin. Tällä jälkimmäisellä oravalla on vain hieman vähemmän karvaa hännässä ja korvissa, mutta eikö se silti ole ihan yhtä hyvä eläin. Molemmat syövät linnunsiemeniä ja kaninpoikasia. Samanlaisia söpökuonoja ovat. Mutta alakerran isäntä sai jonkun puolueellisuuskohtauksen ja päätti ottaa läskinsä alas, etteivät nuo tuollaiset pääse siitä nauttimaan. Se kun on sellainen paremman väen läski. Tikoille kyllä, harakoille ei, ja sitä rataa.
Saas katsoa, milloin se oikeasti ehtii sanoista tekoihin.
---------------------
Lopuksi kiitoksen sana. Pikku blogissani tuli eilen 40 000 käyntiä täyteen. Toki oikeissa blogeissa tulee sen verran päivässä, mutta minulle se oli aivan juhlan aihe. Haluan erityisesti kiittää kaikkia teitä mukavia, älykkäitä ja tyylitajuisia ihmisiä, jotka olette linkanneet tähän blogiin jutuissanne tai ottaneet minut suorastaan sivupalkkiin! Tulee aina niin hyvä mieli, kun löytää jonkun sivupalkista itsensä! Niin kuin olisi jotenkin enemmän olemassa. Kiitos!
sunnuntai 4. toukokuuta 2014
Kato nyt näitä
Onpa ollut merkillinen viikonloppu, säitä on tarjottu ihan laidasta laitaan ja nopeassa tahdissa. Aika holotna on ulkosalla, kylmä tuuli. Paitsi heti kun aurinko tulee esiin, sitten taas tarkenee seuraavaan raekuuroon asti.
Tykkään paljon tästä vaiheesta puiden vuodenkierrossa. Nyt tästä saa nauttia pitkään. Lämpimänä keväänä lehdet vain yhtäkkiä räjähtävät auki. Aamulla puut kuin varpuluutia ja töistä päästessä täysiä vihtoja. Näin kylmällä ehtii muutoksen huomaamaan, ja se on hyvä. Eräitä muitakin kovasti laulattaa. Tänä viikonloppuna on ollut kova meteli meidän pihassa. Kuvissa näkyy muutama mekkaloitsijoista.
Kun kulkee kamera kädessä, tuntuu melkein kuin tekisi jotain. Eikä esimerkiksi harjoittaisi syntistä joutilaisuutta.
On se onni, että on tämä blogi. On joku paikka jonne työntää kuvia. Näitä ihmeitä kukaan jaksa katsoa. Kun kuskaan alakerran isäntää kauppaan autolla, huudan puolen minuutin välein: "Kato noita koivuja!" "Mut kato NOITA koivuja!" "Kato! Kato noita! Kato nyt vähän!" Eihän tuota kukaan kestä. Tuuratkaa nyt alakerran isäntä -parkaa ja katsokaa näitä.
Lajintunnistusapu:
Kuva 1: viherpeippo ja öö omenapuu?
Kuva 2: viherpeippo ja vaahtera
Kuvat 3-5: sepelkyyhky ja sähkölanka, taustalla joku koivu
Kuvat 6-7: sinitiainen ja koristeomenapuu, molemmat märkiä
Kuva 8: kirjosieppo ja orapihlaja
Tykkään paljon tästä vaiheesta puiden vuodenkierrossa. Nyt tästä saa nauttia pitkään. Lämpimänä keväänä lehdet vain yhtäkkiä räjähtävät auki. Aamulla puut kuin varpuluutia ja töistä päästessä täysiä vihtoja. Näin kylmällä ehtii muutoksen huomaamaan, ja se on hyvä. Eräitä muitakin kovasti laulattaa. Tänä viikonloppuna on ollut kova meteli meidän pihassa. Kuvissa näkyy muutama mekkaloitsijoista.
Kun kulkee kamera kädessä, tuntuu melkein kuin tekisi jotain. Eikä esimerkiksi harjoittaisi syntistä joutilaisuutta.
On se onni, että on tämä blogi. On joku paikka jonne työntää kuvia. Näitä ihmeitä kukaan jaksa katsoa. Kun kuskaan alakerran isäntää kauppaan autolla, huudan puolen minuutin välein: "Kato noita koivuja!" "Mut kato NOITA koivuja!" "Kato! Kato noita! Kato nyt vähän!" Eihän tuota kukaan kestä. Tuuratkaa nyt alakerran isäntä -parkaa ja katsokaa näitä.
Lajintunnistusapu:
Kuva 1: viherpeippo ja öö omenapuu?
Kuva 2: viherpeippo ja vaahtera
Kuvat 3-5: sepelkyyhky ja sähkölanka, taustalla joku koivu
Kuvat 6-7: sinitiainen ja koristeomenapuu, molemmat märkiä
Kuva 8: kirjosieppo ja orapihlaja
torstai 24. huhtikuuta 2014
Peltopyyt etsivät kotia
Pari peltopyytä vieraili pihassa. Joskus aina heitä näkee, syksyllä ja talvella parvena ja näin keväällä pareittain. Varmaankin kaikkialla möyrivät traktorit olivat karkottaneet heidät kodistaan etsimään turvapaikkaa. Toivottavasti ei pesä tuhoutunut, ei kai tuo naaras ainakaan vielä hautomaan ollut ehtinyt. Peltopyy ei sentään ole niin pöhelö, että tekisi pesänsä keskelle peltoa, vaan yleensä johonkin pellonreunan heinikkoon. Toivottavasti he palaavat paikalle, kun traktoriralli hiljenee. Tai löytävät uuden hyvän paikan vaikka tästä meiltä.
Toinen vaihtoehto on, että he seuraavat tätä blogia ja heitä alkoi ottaa päähän, kun täällä esitellään kesykanoja, fasaaneja ja ties mitä teeriä, mutta peltopyistä ei sanaakaan. Niin se muuten varmaan on, he nimittäin aivan tälläytyivät kameran eteen vaikka yleensä ovat hyvinkin ujoja.
Tuo meidän piha on siitä merkillinen paikka, ettei voi yhtään lähteä ulos ilman kameraa. Nytkin siitä oli multaa kärrätessä vain haittaa, mutta kovasti olisi harmittanut, jos ei se olisi ollut matkassa. Kaikenlaista väkeä oli liikkeellä taas. Ja kevään edistymistä pitää tietysti dokumentoida. Aina on pakko saada kuva, jos on hiirenkorva vastavalossa. Tai kukkanen. Tai mehiläinen. Tai joku risu taiteellisesti poikittain tai muuten vaan. Kanin viiksikarvat. Jos tänne laittaisin kaikki, sinun koneesi olisi jo tiltannut niitä aukoessa. Huhtikuussa täytyy harjoittaa ankaraa itsehillintää blogin suhteen. Onneksi silloin ehtii olla niin vähän koneella.
Toinen vaihtoehto on, että he seuraavat tätä blogia ja heitä alkoi ottaa päähän, kun täällä esitellään kesykanoja, fasaaneja ja ties mitä teeriä, mutta peltopyistä ei sanaakaan. Niin se muuten varmaan on, he nimittäin aivan tälläytyivät kameran eteen vaikka yleensä ovat hyvinkin ujoja.
Tuo meidän piha on siitä merkillinen paikka, ettei voi yhtään lähteä ulos ilman kameraa. Nytkin siitä oli multaa kärrätessä vain haittaa, mutta kovasti olisi harmittanut, jos ei se olisi ollut matkassa. Kaikenlaista väkeä oli liikkeellä taas. Ja kevään edistymistä pitää tietysti dokumentoida. Aina on pakko saada kuva, jos on hiirenkorva vastavalossa. Tai kukkanen. Tai mehiläinen. Tai joku risu taiteellisesti poikittain tai muuten vaan. Kanin viiksikarvat. Jos tänne laittaisin kaikki, sinun koneesi olisi jo tiltannut niitä aukoessa. Huhtikuussa täytyy harjoittaa ankaraa itsehillintää blogin suhteen. Onneksi silloin ehtii olla niin vähän koneella.
perjantai 28. maaliskuuta 2014
11+11+11 -haaste
Punainen pihlaja antoi minulle tämän haasteen, joka on jo kiertänyt maapallon kahdeksan kertaa, mutta esiintyy nyt uudessa, virkeässä muodossa. Hän sai hyvän idean muuttaa vanhan haasteen kysymykset täydennettäviksi lauseiksi. Näin saadaan vaihtelua blogisfääriin.
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
11 asiaa alakerran isännän ja minun muodostamasta asuntoyhtiöstä:
1. Omistamme rintamamiestalon 40/60.
2. Alakerran isäntä asuu alakerrassa, minä yläkerrassa. Kummankin kerroksen remontti on kesken; yläkerrassa on enemmän työtä.
3. Remonttikulut jaamme 40/60, juoksevat menot kuten sähkö-, vesi- ja jätemaksut 50/50.
4. Isoista asioista päätettäessä asuntoyhtiön hallituksen täytyy olla yksimielinen.
5. Teemme ruokaa puuhellalla tai ulkogrillillä. Valmistamme usein yhteisen ruuan.
6. Käytämme toistaiseksi alakerran keittiötä yhteisenä työmaakeittiönä. Yläkerran keittiö on vielä kesken.
7. Asuntoyhtiöllä on yhteinen (väliaikainen) suihku kellarissa, yhteinen pesukone, yhteinen kuisti, hillokellari, puutarha, puuliiteri, grillipaikka, vierasmaja, pihasauna ja huussi pihan perällä.
8. Ostimme juuri asuntoyhtiölle ensimmäisen yhteisen auton. Entinen auto oli minun.
9. Meillä ei kummallakaan ole telkkaria.
10. Tänä kesänä meille tulee ensimmäistä kertaa kanoja, aluksi vain kesäksi. Jatkamme myös kaninkasvatusta vuoden tauon jälkeen.
11. Puutarhassamme on kasvimaa, omena- luumu- ja kirsikkapuita, saskatooneja ja tyrnejä, karviaispensaita sekä musta- ja punaherukkapensaita. Muun muassa.
Jatka lauseita:
1. Tänään aloitin aamuni... väsyneenä, huonosti nukutun yön jälkeen, klo 6.15. Mutta onneksi sentään normaaliajassa! Ensi viikolla pitää jostain käsittämättömästä syystä alkaa herätä klo 5.15. Jotkut luulevat saavansa vuorokauteen lisää valoisia minuutteja sillä, että pakottavat kaikki hölmöläiset siirtelemään kellon viisareita sinne tänne. Mikseivät vain itse herää aikaisemmin?
2. Ilahdun erityisesti... kun minua kehutaan aiheesta.
3. En voi sietää... muita jotka ovat aina oikeassa.
4. Minut saa nauramaan... erittäin harvoin. Olen huumorintajuton tosikko.
5. Pelkään... nöyryyttävää ja tuskallista laitosvanhuutta.
6. Ihmettelen... alituisesti jotain suurta tai pientä osasta elävän planeettamme täydellisesti yhteensopivassa palapelissä, jossa kaikki riippuu kaikesta äärimmäisen monimuotoisella, tarkoituksenmukaisella ja hurmaavalla tavalla. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän ihmettelen.
7. Häpeän... huonosti muotoiltuja lauseita ja suoranaisia möläytyksiä - seuraavana yönä kello puoli kolme.
8. Kesältä odotan... kanoja, kaneja ja muuttoa omaan keittiöön!
9. Seuraavana jouluna en taatusti... pukeudu mihinkään kiristävään.
10. Haaveilen... onnellisista eläkepäivistä terveenä kotitarveviljelijänä. Vaikka voisin keskittyä nauttimaan nykyisistä illoista ja viikonlopuista terveenä kotitarveviljelijänä.
11. En koskaan enää... vedä leukoja.
Uusi haaste
Jatka lauseita:
1. Minusta on hauskaa...
2. Pidän...
3. En pidä...
4. Viiden vuoden päästä minä...
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,...
7. Jos rikastuisin,...
8. Kamalinta olisi...
9. Yritän välttää...
10. Olen päättänyt...
11. Tärkeintä elämässä on...
Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Elämää Linnanpuistossa
Herralassa
Kaupunkilaistyttö muutti maalle
Kotopellossa tapahtuu
Navetan nurkalta
Saman Otavan alla
Savea ja papuja
Talviveräjä
Tiili 5
Vihreämpi akkuna
Villa Valpuri
Haasteen tarkoituksena on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa.
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää täydentää 11 haastajan aloittamaa lausetta.
3. Haastetun pitää keksiä 11 lauseen alkua uusille haastetuille.
4. Sitten tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun tulee kertoa kenet olet haastanut.
11 asiaa alakerran isännän ja minun muodostamasta asuntoyhtiöstä:
1. Omistamme rintamamiestalon 40/60.
2. Alakerran isäntä asuu alakerrassa, minä yläkerrassa. Kummankin kerroksen remontti on kesken; yläkerrassa on enemmän työtä.
3. Remonttikulut jaamme 40/60, juoksevat menot kuten sähkö-, vesi- ja jätemaksut 50/50.
4. Isoista asioista päätettäessä asuntoyhtiön hallituksen täytyy olla yksimielinen.
5. Teemme ruokaa puuhellalla tai ulkogrillillä. Valmistamme usein yhteisen ruuan.
6. Käytämme toistaiseksi alakerran keittiötä yhteisenä työmaakeittiönä. Yläkerran keittiö on vielä kesken.
7. Asuntoyhtiöllä on yhteinen (väliaikainen) suihku kellarissa, yhteinen pesukone, yhteinen kuisti, hillokellari, puutarha, puuliiteri, grillipaikka, vierasmaja, pihasauna ja huussi pihan perällä.
8. Ostimme juuri asuntoyhtiölle ensimmäisen yhteisen auton. Entinen auto oli minun.
9. Meillä ei kummallakaan ole telkkaria.
10. Tänä kesänä meille tulee ensimmäistä kertaa kanoja, aluksi vain kesäksi. Jatkamme myös kaninkasvatusta vuoden tauon jälkeen.
11. Puutarhassamme on kasvimaa, omena- luumu- ja kirsikkapuita, saskatooneja ja tyrnejä, karviaispensaita sekä musta- ja punaherukkapensaita. Muun muassa.
Jatka lauseita:
1. Tänään aloitin aamuni... väsyneenä, huonosti nukutun yön jälkeen, klo 6.15. Mutta onneksi sentään normaaliajassa! Ensi viikolla pitää jostain käsittämättömästä syystä alkaa herätä klo 5.15. Jotkut luulevat saavansa vuorokauteen lisää valoisia minuutteja sillä, että pakottavat kaikki hölmöläiset siirtelemään kellon viisareita sinne tänne. Mikseivät vain itse herää aikaisemmin?
2. Ilahdun erityisesti... kun minua kehutaan aiheesta.
3. En voi sietää... muita jotka ovat aina oikeassa.
4. Minut saa nauramaan... erittäin harvoin. Olen huumorintajuton tosikko.
5. Pelkään... nöyryyttävää ja tuskallista laitosvanhuutta.
6. Ihmettelen... alituisesti jotain suurta tai pientä osasta elävän planeettamme täydellisesti yhteensopivassa palapelissä, jossa kaikki riippuu kaikesta äärimmäisen monimuotoisella, tarkoituksenmukaisella ja hurmaavalla tavalla. Mitä enemmän tiedän, sitä enemmän ihmettelen.
7. Häpeän... huonosti muotoiltuja lauseita ja suoranaisia möläytyksiä - seuraavana yönä kello puoli kolme.
8. Kesältä odotan... kanoja, kaneja ja muuttoa omaan keittiöön!
9. Seuraavana jouluna en taatusti... pukeudu mihinkään kiristävään.
10. Haaveilen... onnellisista eläkepäivistä terveenä kotitarveviljelijänä. Vaikka voisin keskittyä nauttimaan nykyisistä illoista ja viikonlopuista terveenä kotitarveviljelijänä.
11. En koskaan enää... vedä leukoja.
Uusi haaste
Jatka lauseita:
1. Minusta on hauskaa...
2. Pidän...
3. En pidä...
4. Viiden vuoden päästä minä...
5. Jos kaikki menee pieleen, voin...
6. Jos voisin muuttaa yhden asian,...
7. Jos rikastuisin,...
8. Kamalinta olisi...
9. Yritän välttää...
10. Olen päättänyt...
11. Tärkeintä elämässä on...
Lähetän haasteen seuraaville blogeille:
Elämää Linnanpuistossa
Herralassa
Kaupunkilaistyttö muutti maalle
Kotopellossa tapahtuu
Navetan nurkalta
Saman Otavan alla
Savea ja papuja
Talviveräjä
Tiili 5
Vihreämpi akkuna
Villa Valpuri
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















