sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Sunnuntaikävely

Tietä käyden tien on vanki.
Vapaa on vain umpihanki.


Kuka teki liukumäen?


lauantai 23. helmikuuta 2013

Pihalintuja

Tämä talvi on ollut erilainen. Tavallisesti sydäntalvella tunnistaa kaikki lintulaudalla kävijät melko helposti. Tänä vuonna on täytynyt kaivaa lintukirjaakin esille, kun ei muuten usko riitä.

Pihassamme on ympäri vuoden pikkuvarpusia sekä tali- ja sinitiaisia, fasaaneja ja harakoita. Talvella käy lintulaudalla viherpeippoja ja harvakseltaan punatulkkuja. Keltasirkut ovat yleensä ilmestyneet kevätpuolella.

Tänä vuonna keltasirkkuparvet valtasivat lintulaudat jo alkutalvesta. Joukossa on vihervarpusia ja urpiaisia, jotka ovat ennen vain joskus poikenneet tässä kevättalven matkoillaan. Peipposet jäivät jouluun asti, järripeipot ovat tuossa vieläkin! Tiklejä näkyy silloin tällöin.

Järripeippo

Käpytikka ja sinitintti

Talipallojen lisäksi tarjoamme maapähkinöitä, kauraa (keltasirkkujen iloksi) ja auringonkukansiemeniä. Ensimmäistä kertaa ostimme nyt auringonkukansiemenet kuorittuina. Siitä on etuja: ruokintalaitteita ei tarvitse täyttää niin usein, keväällä ei maa ole kuorikerroksen peitossa, ja saattaapa tuo pieni ero ratkaista jonkun elämän ja kuoleman välillä lyhyenä pakkaspäivänä. Kuoren auki nakuttelemiseenkin kuluu energiaa. Alakerran isäntä on vielä käärinyt makuuhuoneensa ikkunan alla kasvavan luumupuun rungon ympäri siankamaran läskeineen. Kellarissa alkavat talviomenat silkkipapereissaan olla jo melko nahistuneita, mutta vielä ne mustarastaille kelpaavat.

Tässä yhteydessä ei sitten sovi ajatella maailman nälkäänäkeviä ihmisiä!

Kaikki linnut eivät käy pihassa linnunsiementen takia. Naakat ovat jo ruvenneet kiertelemään naapuruston savupiippuja ja manailemaan niihin asennettuja ritilöitä. Ensimmäinen pari asettui pesimään kesämökkinä toimivan naapuritalon piippuun pari vuotta takaperin. Nyt laskin 24 naakkaa pihakoivussa.

Alkuviikosta omenapuuhun istahti myös lapinharakka eli isolepinkäinen katselemaan pikkulintuja sillä silmällä. Muutama muukin on ollut niistä kiinnostunut. Ja fasaanikantamme on vasta toipumassa kolmen vuoden takaisesta täystuhosta:

Kanahaukka ja fasaani, kuvattu keittiön ikkunasta

Aina ei fasaanin niskaan iskeminen pusikkoisessa pihassa onnistu. Tuo kanahaukka oppi laskeutumaan maahan ja kävelemään sisälle tuijaan, jonka katveeseen fasaanit olivat piiloutuneet. Jos fasaani ehti hypätä lentoon vähänkin haukkaa edellä, haukka ei sillä kertaa saanut sitä kiinni - fasaanilla näyttää olevan räjähtävä lähtö. Siitä huolimatta toistakymmentä fasaania hävisi pihasta talven aikana. Haukka söi useita, ja viimeinen kana jäi auton alle.

Ulkoa kuuluu viherpeipon sinnikäs kevätlaulu. Talitinteillä on jokaisella omansa, se on sitä nykyaikaa. Titityy on niin 60-lukua, nyt on uudet sävelet.

perjantai 22. helmikuuta 2013

Terveissi Turust

Poikkesin Turussa. Illastimme Mamissa, joka viime vuonna rankattiin Suomen seitsemänneksi parhaaksi ravintolaksi. Kokemus oli miellyttävä ja lisäksi varsin täyttävä.

Kukkogalantiinia à la "Caesar"
Seesamilla maustettua kuhaa ja selleripyrettä

Grillattua karitsanfileetä

Ruoka oli hyvää, jopa oikein hyvää, ja palvelu aivan erityisen ystävällistä. Silti koko illan aikana eivät keneltäkään menneet silmät nurin päässä. Kukaan meistä ei julistanut tätä ateriaa parhaaksi ikinä tai vaipunut mykistyneeseen hurmostilaan. Näitähän tapahtuu Porvoon Sinnessä harva se kerta. Ei kuitenkaan ihan aina; siksi täytyy vielä antaa Mamillekin uusi mahdollisuus.

On aina suuri ilo saada kanaa, jota voi syödä hyvällä omatunnolla. Mamin kukkogalantiinin kukot tulivat Viskilän tilalta. Harvasta marketista tällaista saa ja valitettavan harvasta ravintolastakaan. Yksi looginen ratkaisu tietysti olisi kasvattaa omat kanansa, ja tämä onkin suunnitelmissa, mutta tänä vuonna pidetään meidän remonttityömaalla elukaton kesä. Lihakaneja on aikomus ottaa taas 2014, ja kyllä niitä kanojakin lopulta on saatava. Täytyy vain pidätellä itseään, ettei sorru liian moneen kiusaukseen. Eikö samalla otettaisi ankkoja... Ja pari kalkkunaa! Niille olisi jo nimetkin valmiina: Kekri ja Joulu. Tilojen puute kuitenkin pakottaa kiiruhtamaan hitaasti. Kuinka saatoimme ostaa talon, johon ei kuulu navettaa eikä pienintäkään pellonläimärettä!

Kiitos ja ylistys siis niille hyville ihmisille, jotka kasvattavat eläimiä kunnollisissa olosuhteissa yli oman tarpeen, niin että meillä maattomillakin välillä on tilaisuus saada lihaa, jota kehtaa syödä.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Hevosenlihaskandaali

Valmisruuista on löytynyt hevosenlihaa, vaikka tuoteselosteessa lukee nautaa. Eurooppa on järkytyksen tilassa; briteistä kolmasosa on lakannut syömästä valmisruokia ja 7% luopunut kokonaan lihansyönnistä. (Lähde: eilinen Hesari) Suomessakin etsitään tuotteista hevosenlihaa dna-testien avulla. Uutisia päivitetään sitä mukaa, kun hevosta löytyy sieltä ja täältä.

Minulla on hevosenlihaa sekä jääkaapissa että pakastimessa. Se on herkkua. Ei sitä ole varaa koko ajan syödä, ja hyvä niin. Lihan ei pidäkään olla halpaa.

Ongelma on ymmärtääkseni siinä, että jos ruuan myyjä ei tiedä edes, minkä eläinlajin lihaa hän myy, hänellä tuskin on käsitystä siitä, oliko eläin kuollessaan terve vai sairas, lääkitty vai puhdas. Saati miten se oli kuollut ja miten elänyt. Välikädet vetävät välistä, niitä ei voisi vähempää kiinnostaa. Taas yksi syy syödä lähellä tuotettua ruokaa, kasvattaa itse tai ostaa kasvattajalta. Tai tarkistaa edes kaupassa, että lihapaketin kyljessä lukee luomu.

maanantai 18. helmikuuta 2013

Uutinen: remontti on vielä kesken!

Monta vuotta taloja katseltuamme ostimme kaverin kanssa kimppaan rintamamiestalon, johon saisi isomman asunnon alakertaan ja pienemmän (minulle)yläkertaan. Yhteisiä tiloja on kellarissa ja piharakennuksissa. Kaverini sai kellarin autotallin verstaakseen. Panimme paperille taloyhtiön periaatteet: Kiinteistöön jäävät hankinnat kuten yhteiset remonttikulut maksetaan osuuksiemme mukaan 40-60, juoksevat menot kuten vesi, sähkö ja jätemaksut 50-50. Minä vastaan puutarhasta, alakerran isäntä remontista. Isot päätökset on tehtävä yksimielisesti.

Aloitimme täydellisellä putkiremontilla ja 20 vuotta vanhan öljykattilan vaihdolla maalämpöpumppuun. Sitten huoneiden kimppuun! Olimme lukeneet hyviä neuvoja: asu talossa ensin vuosi, remontoi yksi huone kerrallaan... mutta työnjohtaja ei keksinyt remonttihuumaiselle joskin ammattitaidottomalle talkooporukalle muuta hommaa kuin repimisen. Ja kyllä me revimmekin! Revimme kaiken! Sitten loppui kesäloma, loppui talkoointo, loppuivat rahat - ja nyt asumme seitsemättä vuotta aukirevityssä talossa, suuri osa tavaroista edelleen pahvilaatikoissa.


Tähän tulee vessa!
Maalämpökaivo 2006

Salaojat 2009



Viemäriin liittyminen 2010



Kattoremontti 2011

On tämä remontti hiljalleen edennyt. Ei mennyt kuin puolitoista vuotta, kun sain jo vesivessan yläkerran asuntoon. Alakerran isäntä käyttää edelleen ulkohuussia, ja minäkin ajoittain. On se niin mukava! Kattoremontti on tehty sekä taloon että puuliiteriin. On kaivettu salaojia ja pengerryksiä. Reilut kuusi vuotta tässä majailtuamme valmistui HUOM! VÄLIAIKAINEN suihkuhuone kellariin. Melko varmasti yläkerran keittiökin tulee käyttökuntoon jo tämän vuoden aikana.

Kun talo(i)sta haaveillessa mietimme, mitä tiloja voisimme säästösyistä jakaa, ulkosauna ja kodinhoitohuone olivat ykkösinä. Keittiö oli viimeisenä: emme missään olosuhteissa halua yhteistä keittiötä! Olemme molemmat asuneet yksin ennen tätä projektia, ja meillä on keittiön olemuksesta jonkin verran erilaiset näkemykset. Ihmeen kaupalla olemme sietäneet toisiamme yhteisessä työmaakeittiössä nämä kuusi ja puoli vuotta, mutta HUOM! VAIN VÄLIAIKAISESTI!

Työmaakeittiö sijaitsee alakerrassa. Siellä on järkyttävä muovimatto, seinässä reikä, jonka peitoksi on jeesusteipillä kiinnitetty ilmansulkupaperin pala, kaksi jääkaappia mutta ei lainkaan sähkö- tai kaasuhellaa. Puuhella on hyvä, ja näköjään sillä pärjää. Kesällä ruoka valmistetaan yleensä ulkona grillipaikalla, joten keittiön lämpeneminen ei ole ongelma. Työmaakeittiön pöydällä on aina vähintään yhdet suojalasit, porakoneita, ruuvikärkiä, meisseleitä ja tunnistamattomia puun, metallin, paperin ja muovin paloja. Mutta se ei ole minun keittiönpöytäni, joten ei ongelmaa...
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...