perjantai 26. huhtikuuta 2013

Nippeleistä

Jos tästä ryjäläjästä joskus vielä sukeutuu ihmisasumus, olen tyytyväinen ja kiitollinen, eipäs vaan suorastaan riemuissani jo siitä. Kunhan jotkut hanat ja jonkunlaiset ovenkahvat. Ei väliä, ovatko ikkunanpokat ja -karmit samaa valkoista. Ei väliä, ovatko kaikki materiaalit varmasti 1950-luvun mallin mukaisia. Kunhan seinät hengittävät ja ilma kulkee. Kunhan lämmin pysyy sisällä ja kylmä ulkona, kesällä mielellään toisinkinpäin. Hyvä olisi, jos ei olisi kovin rumaa. Jos värit eivät sattuisi silmiin. Mutta todellakaan en jaksa valita 283 eri kermansävystä juuri sitä oikeaa. Ei sillä oikeasti ole mitään väliä. Alakerran isäntä kysyi mielipidettäni ulko-oven väristä. Toivoin vihreää, kaupasta tuli siniharmaata maalia. Pikkuharmi. Ulko-ovi toimii, pitää ulon ulkona.

Talossa on tällä hetkellä monenlaisia valokatkaisijoita.





Onhan nuo vanhat nättejä, ja tuleehan niistä muistoja mieleen, mutta uskotteko, että olen aivan tyytyväinen myös uudenmallisiin isoihin valokatkaisijoihin. Niistä on helppo räpsäyttää valot päälle kyynärpäällä, kun tulee huoneeseen kädet täynnä. Niihin osuu hyvin pimeässä. Ne toimivat. En todellakaan aio ruveta metsästämään 50-luvun sähkötarvikkeita tai uusvanhoja nippeleitä. Jos sähkömies joskus suvaitsee saapua paikalle, tyydyn tasan siihen, mitä hänellä sattuu pakissaan olemaan.

Niin muuten tekivät rintamamiestalojen rakentajatkin. Otettiin, mitä oli, ja sillä pärjättiin. Ei hylätty yksi toisensa jälkeen kaikkien maahantuojien kaakelivalikoimia ja vaadittu rahtaamaan Minun tasoni mukaisia suoraan Italiasta. Sodasta oli selvitty, vaikka ehjänä ei kukaan, eikä sitä taustaa vasten kaikkien sisustuselementtien harmoninen yhteen sointuminen ehkä tuntunut maailman tärkeimmältä asialta. Kunhan päästiin pois toisten nurkista ja saatiin oma katto pään päälle, ei kaiken tarvinnut olla juuri tismalleen niin kuin Minä keksin haaveilla.

Kaikki kuvissa olevat seinät menevät jossain vaiheessa uusiksi. Mutta tiedättekö: jos valokatkaisijat ovat turvallisia, ne saavat palata takaisin uudistetulle seinälle. Ei koko talossa tarvitse olla samanlaiset katkaisijat, eikä niiden tarvitse olla vanhanmalliset. Tämä ei ole museo.

7 kommenttia:

  1. Niin samoilla linjoilla sun kanssa :)
    Kylläpä on monenlaista katkaisijaa olemassakin, enpä ole aiemmin huomannut tuollaistakaan asiaa ajatella. Meiilä ei ole sisällä mitään noista malleista. Ulkosaunassa on tuo väännettävä vanha malli.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Aamen! Nimenomaan, tämä on asumus, ei museo. Ja näille eri aikakausien jäljille on hieno nimikin: ajalliset kerrostumat. Jokainen aikakausi väistämättä jättää jälkensä, ellei kohdetta suojella museoamanuenssimaisella mentaliteelilla (ei millään pahalla tällaista toimintaa kohtaan, on silläkin arvonsa vanhan säilyttäjänä).
    Olen aikonut tästä aiheesta kirjoittaa jo aiemminkin, taitaa olla sen aika kun alkoi tähän puskea tekstiä ihan liikaa.

    VastaaPoista
  4. Entisaikaan talo oli eri aikakausien kerrostuma. Sitten tuli elinkaariajattelu ja vanhaa alettin pitää huonona pelkästään siksi, että se on vanhaa.

    VastaaPoista
  5. Ihan kuin olisin saanut synninpäästön :) Kiitos kommenteista, hyvät ihmiset!

    VastaaPoista
  6. Mulla on sulle tunnustus http://sininentupa.blogspot.fi/2013/04/tunnustuksia-pukkaa.html

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...