Eilen katselin kimalaisia krookuksissa. Valtavia kimalaisia! Ne kuitenkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Ne viettivät pitkät tovit päällään kukassa, välillä aivan liikkumatta kuin olisivat nukahtaneet kesken aterian.
Kun ne havahtuivat, ne eivät suinkaan lennähtäneet seuraavaan kukkaan. Ei, ne kävelivät. Tai siis ryömivät, mönkivät, välillä torkahtaen kukanjuureen.
Liekö talvi kuluttanut niiden voimavarat näin loppuun? Tosin on kuulemma tieteellisesti todistettu, että tuollainen elukka ei voi lentää. Ehkä tieto on nyt lopulta saavuttanut kimalaisetkin.
Toisen pihan laidalla kohtasin kolme noin yhdeksänvuotiasta ihmistä, joista yksi sihtaili kivellä krookuksessa pungertavaa kimalaista. Hän ei kuitenkaan uskaltanut käydä hyökkäykseen, vaan pyysi ohikulkevalta aikuiselta strategista konsulttiapua:
- Hei, tiiäksä pistääks noi?
Kerroin, että kimalainen pistää vain, jos sitä häiritään, ja että kimalaiset ovat maailman tärkeimpiä eläimiä. Niitä ei saa tappaa!
- Ai kuinnii?
Kuulijakuntani iän huomioonottaen oikaisin hieman ja sanoin, että kimalaiset tekevät meille mustikoita, omenia ja kaikkea sellaista. Kivelläsihtailija harkitsi ja lausui:
- Niitä on sellasiaki jotka ei syö mustikoita ja omenia. Mä syön vaan lihaa!
Taas mutkia oikoen väitin, että jos kasvit loppuvat, myös eläimet loppuvat, koska eläimet syövät kasveja. Tässä maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Jos kimalaiset kuolevat sukupuuttoon, väitin edelleen, ihmisetkään eivät voi enää monta vuotta elää. Kimalainen on ihmisen paras ystävä, julistin.
Kuulijakunta pullisteli silmiään, kivelläsihtailija nakkasi kiven kädestään sivummalle. Ei nyt ainakaan juuri tässä kehdannut ruveta kimalaista kivittämään.
Sitä vielä mietin, että jos olisin vastannut alkuperäiseen kysymykseen vain kyllä tai ei, kumpi olisi koitunut kimalaisen kohtaloksi. Halusiko ihmistaimi tuhota pörriäisen vain siinä tapauksessa, että se olisi ollut vaarallinen ihmisille? Vai halusiko hän varmistua omasta turvallisuudestaan ennen kuin ryhtyisi kivittämään luontokappaletta pelkästä tappamisen ilosta? Tämä jäi nyt auki.
Mehiläisetkin olivat hereillä eilen. Tänään ne pysyttelevät mukavissa pesissään, koska ulkona on koleaa ja tuulista, saattaa sataa ripsahtaakin. Mutta kimalaiset ovat töissä. Ei tässä maassa tulisi mistään mitään ilman kimalaisten työpanosta.
Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
Todennäköisesti lapset ovat omaksuneet asenteensa vanhemmiltaan. Voi tätä maailmaa, joka ei anna arvoa kaikelle elämälle...
VastaaPoistaTuokin on optimistisempi käsitys kuin se, että tappamisen ja rääkkäämisen halu olisi lapsissa, siis kaikissa ihmisissä, luonnostaan. Sillekin kannalle voi kallistua, kun katselee maailmanmenoa :(
Poista