Vakuumikone

Kun menee ulos, sen tuntee näpeissään. Kylmä viima ja sormien kohmettuminen kertovat, että teurastusaika on käsillä, vaikka kuinka olisi Rantala julistanut lihattoman lokakuun. Tähän aikaan päästetään joutavat elukat päiviltä ja otetaan sisään ne, jotka aiotaan pitää talven yli.

Alakerran isäntä on hankkinut kauan haaveilemansa vakuumikoneen. Tässä:

Siis pienimuotoinen lihankasvatus takapihalla voi myös olla välineurheilua. Jopa tällaisena vuonna, kun takapihalla ei ollut mitään omia elukoita kasvamassa!

Ostamme lihaa yleensä suoraan tuottajilta, ja monesti vakuumipakkaukset sitten valskaavat, kun lihoja sulattelee pakastuksesta jääkaapissa. Sanomalehti laitetaan alle ihan vakiosti, kun arvataan jo, ettei ne saumat pidä kuitenkaan. Muuten on lihasnestettä pitkin hyllyjä. Yäk.

Omat kaninlihat on pakastettu ihan vaan pakastuspusseissa, ja eihän se nyt ole sama ollenkaan! Sitä paitsi törröttävät luut rikkovat pakastuspussit. Vaikka ei meillä ole pitkiin aikoihin luut enää törröttäneet, kun kokemus on opettanut katkaisemaan koivet nätisti nivelestä. Mutta kuitenkin. Seuraavat pääsevät vakuumiin. Ja siinä on sitten tuplasaumat!

Jos joku tahtoo tietää enemmän kaninteurastuksesta, Harmaan torpan emäntä postasi juuri aiheesta. Kurkatkaapa blogia. Ja jos taidon haluaa itse oppia, suosittelen Kaniininkasvattajat ry:n tuotantokanijaoston järjestämiä erinomaisia tuotantokanikursseja. Niin muodikasta kuin esimerkiksi kesäkanojen pito onkin, ei kenenkään pitäisi lähteä elukoita lahtaamaan, ennen kuin joku asian osaava on kädestä pitäen näyttänyt, kuinka se käy, ja lakipykälätkin ovat selvillä.

Alakerran isäntä harjoitteli vakuumihärvelin käyttöä hevosenlihalla. Kiitos lihavuoresta, Lissu!

Tällaista jälkeä se tekee. Pussissa on kaksi ulkofilepihviä. Ja sitten ne tuplasaumat!