Ruoppaus

Kuljen toisinaan erään pienen järven sivuitse. Kevättalvella huomasin, että järven rantapellolta oli aurattu lumet reunoille kasoihin, ihan kuin siihen olisi tehty iso parkkipaikka. Seuraavaksi tuli kaivinkone jäälle. Järven toinen pää oli vuosien mittaan kasvanut umpeen. Ruovikossa elelee monenlaista hiipparia, onpa sieltä kuulunut monena kesänä kaulushaikarankin kumea huhuilu aina kilometrien päähän. Mutta lahden pohjukassa oleva talo oli menettänyt yhteytensä avoveteen, joka näkyi enää kaukana järven toisessa reunassa. Ruovikon läpi ei päässyt enää veneellä.

Nyt oli ilmeisesti saatu lupa ruopata väylä ryteikön läpi.

Ruoppaamisessa on ongelmansa. Väkisinkin siinä pohjamutia sekoitellaan, vesi samenee ainakin joksikin aikaa ja umpeenkasvaminen voi saada uutta vauhtia pohjasta nousevista ravinteista. Samalla sotketaan monien eliöiden elämää ja elinympäristöä. Työssä tarvitaan vankkaa ammattitaitoa. Ruoppauksen tilaaja vastaa mahdollisista seuraamuksista.

Tämän kuvan otti alakerran isäntä.

Kaivinkone teki työtään viikkoja. Järven pohjasta nostettiin mustaa mutaa, joka kipattiin lumesta puhtaaksi auratulle pellolle. Liete näytti hyvinkin hedelmälliseltä. Sitä tuli ja tuli säännöllisiin kasoihin vieri viereen koko pellon leveydeltä ja pituudelta. Kevään lämmetessä kasojen terävät huiput vähitellen tasaantuivat - vai olisiko joku jossain välissä tasoittanut peltoa jollain - mutta eihän se musta mutapelto mikään kaunis näky ollut. Ennen kuin loppukesästä. Kun taas kerran ajoin järven ohi, se näytti tältä:

 Kuva on otettu eri suuntaan kuin aikaisempi, mutta samaa peltoa se esittää. Kaunis rantakukkakasvusto on noussut mudasta. Ruovikkoa on jätetty mielestäni kiitettävän paljon linnuille asuinpaikaksi, ja lahdenpohjukan talollinenkin pääsee veneellään avoveteen uutta väylää pitkin. Toivottavasti kaikki järvenrannan asukkaat ovat tulokseen tyytyväisiä. Ohikulkijoita tämä näky ainakin on ilahduttanut.