Ryteikön raivausta

Viikonlopun aikana laitettiin (fasaanien suureksi suruksi) pihastamme yksi pöheikkö maan tasalle.

Kesämökkinaapurin ja meidän välissä oleva luumupuutiheikkö oli levittäytynyt juurivesojen avulla yhä laajemmalle ja vallannut sisältäpäin hienon vuorimännyn (ynnä vadelmarivin, saskatoonin jne). Ryömittyäni muutaman vuoden vuorimännyssä oksasaksien kanssa luumunvesoja napsimassa tajusin, etten pysty hillitsemään vesakon kasvua muuten kuin niittämällä koko luumumetsän. Vadelmikko oli ajettu alas jo aikaisemmin, mutta lauantaina tuli moottorisahamies ja pisti maan tasalle sekä luumutiheikön että vuorimännyn.

lauantaina

Tässä osa vuorimännystä ja vesakosta sen sisällä on vielä pystyssä.

nyt

Mainittakoon, että meillä on tuota samaa vesovaa luumuryteikköä  myös toisaalla pihassa, joten olkaa huoleti: ilman luumupuita emme suinkaan jää. On vielä toistakin sorttia, joka tekee erivärisiä luumuja mutta vesoo yhtä riivatusti kuin tämäkin.

Tiedän kyllä, että tämä ei pääty tähän. Luumunjuuristo hautoo vastaiskua. Ajattelee, että se parhaiten nauraa, joka viimeksi kasvaa. Mutta erehtyy! Seuraavaksi tilataan pihaan Jukka Jyrsö mainioine koneineen. Hän saa myllätä koko juuriston tulitikuiksi. Muuten en ikinä pysty istuttamaan minkäänsorttista uutta näköestettä naapureiden ja meidän väliin.

Sitten seuraa päivän arvoitus. Mittailkaa, hyvät lukijat, silmillänne noita oksakasoja ja arvatkaa sitten, mikä kodinkone hajosi eilen.

Laitetaanpa tähän väliin pari rauhallista syystoivotuskuvaa, ennen kuin paljastan vastauksen.

Noin. Tyyntä ja rauhallista syksyä teille!

Arvasitte oikein. Meiltä hajosi eilen oksasilppuri. Lähetämme sen huoltoon luottaen pikaiseen paranemiseen ja jälleennäkemiseen.

-----------------------------------------------------

Toivotetaan kaikki lämpimästi tervetulleeksi mukaan uusi lukija Avletto! Piti ihan kartasta katsoa, missäpäin Norjaa se Stø on, jossa Lauri Pietikäinen harjoittaa permaviljelyä; hui olkoon!