Aikaisemmin
täällä (
ja täällä) esitellyn fasaanitipukahdeksikkomme emo alkaa hermostua lapsiinsa. Parvi kulkee paljon laajemmalle levittäytyneenä kuin ennen, mutta jos joku tipusista tulee liian lähelle, mamma nokkaisee. Tai ehkä tänään oli vain huono päivä. Kellepä ei noita sattuisi aika ajoin.
Mamma kuvassa takana vasemmalla, selin jälkikasvuunsa mutta silmä tarkkana.
Kuten kuvasta näkyy, meillä riittää vielä fasaanien mieleisiä pusikoita viikonloppuisen raivauksen jälkeenkin.
Kukkopojat alkavat jo muistuttaa komeaa isäänsä. Tuo hassu tipunvaalea raita keskellä rintahöyhenystä kapenee ja katoaa. Uljaammat värit saavat sijaa.
Huomaa tyhjät tyrnipensaat. Syksy on taas edennyt askelen, tyrnien aika on ohi.
Ihania! Noiden touhuja on varmasti kiva seurata :)
VastaaPoistaTäällä meillä en ole koskaan nähnyt fasaaneja. En myöskään siilejä. Molempia olen harmitellut.
Meiltäkin puuttuvat siilit. Mielellään katselisin niitä, paitsi ei liiskana tuossa viereisellä tiellä. Saisivat syödä lehtokotiloita. Mutta ehkä fasaanitkin osaavat. Hauska niitä on katsella.
PoistaHyvä nimikkolinnut! Pidetään nokka pystyssä:)
VastaaPoistaKatsotaan sitten, millaiset laumat näitä tulee talvella ruokintapaikalle :)
Poista