sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Salakuvia tyrnivieraista

Tyrnit ovat vähentyneet kiitettävästi. Olen onnistunut erilaisten piilokamerajärjestelyjen avulla nappaamaan osin hyvinkin heikkolaatuisia kuvia muutamista tyrnivieraista.

Tyrnivieraita esiintyy Suomessa useita eri lajeja. Niille on annettu yhteisnimi lähinnä käyttäytymisen perusteella. Ne ovat yleisiä ja kiusallisia tuholaisia varsinkin kaupallisilla tyrniviljelyksillä. Luonnonvaraiselle tyrnille niistä on hyötyäkin, koska ne edesauttavat tyrnin leviämistä ympäristöön. Tyrnivieraat eivät ole läheistä sukua humalan- eli nokkosvieraalle, vaan kuuluvat yleisemmin eläin- kuin kasvikuntaan.

Tyrnivieraita tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla ja merenrantapensaikoissa. 

Ohikulkevan tyrnivieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta turkoosiin. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin tyrnivieras kasvattaa laajoja, jopa 190 cm pitkiä sotkuisen haarovia lonkeroita, jotka hakeutuvat tyrnimarjojen läheisyyteen. Ohikulkeva tyrnivieras ääntelee tyypillisesti hiljaa jupisten: "Auts! Saakeli! No onpa hankalaa! Aih! Nyt saa riittää!"

Muita tyrnivieraslajeja ovat mm. seuraavat:

- Parveileva tyrnivieras on mustavalkoinen, ääntelee pilkallisesti räkättäen ja repii marjojen lisäksi myös puolet lehdistä. Parveileva tyrnivieras tekee tyypillisesti toistuvia yllätyshyökkäyksiä tyrnikasvustoon suuren joukkovoiman turvin.

- Sinnikäs tyrnivieras on yleensä pienikokoinen, pallomainen ja keltavatsainen. Sinnikästä tyrnivierasta ei ole helppo havaita sen pienen koon vuoksi, mutta jatkuvalla hiljaisella aherruksella se saa verotettua tyrnisatoa suurestikin. Sinnikäs tyrnivieras ei yleensä vie kokonaisia marjoja vaan syö niistä sisukset paikan päällä ja jättää raadot oksiin roikkumaan.

- Hyppivä tyrnivieras ylettyy kurottamalla alimpiin oksiin mutta on liian laiska ja mukavuudenhaluinen lennähtämään oksalle piikkien pisteltäväksi. Se kurottaa siis kaulaansa ja nousee varpailleen venyen yhä pitemmäksi, ja kun ei muu auta, se hyppelee nappaamaan alimmat marjat. Hyppivä tyrnivieras esiintyy myös parvina, mielellään yhtä aikaa parveilevan tyrnivieraan kanssa, joka pudottelee sille anteliaasti marjoja ja pienempiä oksiakin maahan syötäviksi. Hyppivä tyrnivieras käyttää myös hyväkseen parveilevan tyrnivieraan parempaa havaintokykyä ja keskittyy täysin tyrnien ahmimiseen luottaen siihen, että parveileva tyrnivieras antaa ajoissa hälytyksen vaaran uhatessa. (Parveilevan tyrnivieraan varovaisuus häiritsee myös valokuvausta pahasti.)

Lähde: Wikipedia

Tehtävä: etsi ja nimeä kuvista eri tyrnivieraslajit.







Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet tyrnien saattamisessa hyötykäyttöön! Vielä viimeinen rutistus! Jos joku ohikulkeva tyrnivieras tahtoo tyrnejä, kannattaa tulla pian. Parveilevat, sinnikkäät ja hyppivät tyrnivieraat ovat paikalla.

-----------------------------------------------------------
Juan Bermejo, ¡bienvenido a seguir este blog!

10 kommenttia:

  1. Hih...sinne häviät parempiin suihin, jos ei pidä kiirettä poiminnalla...:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, täällä käy aika sutina puskissa. Taitaa mulla olla jo tarpeeksi talven varalle, saavat muutkin ottaa osansa.

      Poista
  2. Ohhoh, mitkä pensaat teillä on! Ja meillä täällä on mies pyssy kädessä etsimässä kuumeisesti metsäkanalintuja, vaan osaavatpa pysyä kauempana :) joten jos tämän hänelle näyttäisin, veikkaan, että meillä on kohta kymmenen tyrnipensasta tontilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvattakaa vaan tyrnejä, meillä on kaksitoista. Metsäkanalinnut ovat täälläkin harvinaistuneet, äijät ampuvat puluja pellolta. Mutta fasaanikanta näyttää nyt hyvältä tosiaan. Peltopyitäkin on joskus tässä pihassa nähty.

      Poista
  3. Mahtavat pensaat! Haluaisn tyrnipensaita kanssa, onko ne helpot kasvattaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämähän on rikkaruohoja, ei niitä saa tapettua millään! Vesovat minkä ehtivät pitkin nurmikkoa. Jos marjaoksan laittaa maljakkoon, se kasvattaa juuret.

      Mulla on nämä savimaassa, vaikka eivät kuulemma siitä kovin tykkää. Tuhkaa annan niille silloin kun sitä on, muuta en, en vettäkään. Kun kasvavat liikaa, leikkaan niitä kovasti, mutta ne vain innostuvat kasvamaan kahta kauheammin. Että helppoja ovat, kyllä.

      Poista
  4. Tekstiä lukiessa luulin, että kysessä on ihminen:) Hih! Parempi pitää kiirettä, että ei mene marjat toisten suihin vai pitäisikö sanoa nokkiin. Itselle tuo on aivan vieras laji ja en ole edes onnistunut maistamaan. Kehuvat kovin terveelliseksi ja vitamiinipitoiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu. Mutta pahan makuinen se on! Mulla on jo tarpeeksi; saavat muut nokkia, jos maistuu.

      Poista
  5. Mustarastaiden tiesin olevan tyrnimarjojen perään, mutta näkyvät maistuvan monelle muullekin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt rastasparvi tässä kohdalla, mutta he ovat omenapuissa ja mustamarja-aroniassa, ei tyrni kelpaa. Enimmäkseen ovat räkättejä, mutta on mustarastaitakin muutamia.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...