torstai 5. syyskuuta 2013

Kuinka kävi Valkean Kuulaan?

Välillä jo mietittiin, onko meidän uusi vauvapuu Valkea kuulas ollenkaan, kun sen raakileet olivat punertavia. Vielä elokuun alussakin yksi neljästä puuhun kasvamaan jätetystä omenasta punersi aivan selvästi. Lisäksi omenat olivat paljon pienempiä kuin aikuisessa Valkeassa Kuulaassa.

epäilyksenalainen omena verrattuna tunnettuun Valkeaan Kuulaaseen

Nyt on kaikki kuitenkin päättynyt onnellisesti: ompuista on tullut sekä valkeita että kuulaita, ja pikku puu on vapautettu kaikista epäilyksistä, jotka mahdollisesti ovat saattaneet heittää varjon hänen jalosukuisen syntyperänsä ylle.

sama omena kuukautta myöhemmin

Siskosta tuli jopa aika iso.

Muuten omenasato on ollut keskinkertainen. Omenissa on paljon pieniä, muumiotautisia ja madonsyömiä. Monet putoilivat ennen aikojaan.


Muutama puista näyttää kuitenkin tekevän kelpo sadon tänäkin vuonna. Eniten iloitsen lempipuuni hyvästä tuotosta. Hän on tunnistamaton talviomena, jonka latvaan en uskonut tänä vuonna kasvavan ensimmäistäkään omenaa, kun pahoinpitelin häntä omenapoimurilla viime syksynä. Omenat säilyivät hyvin kellarissa silkkipaperiin käärittyinä ja lastuihin peiteltyinä. Vielä paremmin ne talvehtivat kuivattuina viipaleina. Täytyypä tänä vuonna yritellä taas jotain vastaavaa.

talviomenapuu X


Monessa muussa puutarhassa omenapuut ovat jättäneet tämän vuoden kokonaan väliin. Niinpä meillä on riittänyt iloisia poimijoita. Tyrnikin on huvennut ihan kiitettävästi, vaikka latvukset ovat kyllä vielä poimimatta, mikä lähiseutujen asukkaille kutsuna mainittakoon. Kun en itse ehdi enkä pysty käyttämään kaikkia omenia ja tyrnejä, olen erittäin tyytyväinen, kun ne tällä tavalla merkillisesti jalostuvat piirakoiksi, viinipulloiksi ja suklaalevyiksi. Eräiltä tyrninpoimijoilta sain ison purkillisen mielenkiintoista suppilovahverohilloa, joka sopii kaiken ruuan kanssa. On myös ollut hauska poimia yhdessä syksyn satoa aurinkoisina iltoina töiden jälkeen ja levittää tätä ilmaista iloa mahdollisimman laajalle ympäristöönkin. Tänään otin tyrneistä pistokkaita töihin vietäväksi; kokouspöydällä törröttävä tyrninoksa on kerännyt poimijoita sielläkin ja käännyttänyt muutaman irvistelijän tyrnien ystäväksi.

Ja kun tyrnit loppuvat, on kohta maa-artisokkien vuoro.

2 kommenttia:

  1. Talviomenoissa on ihat värit!

    Pakko palata vielä edelliseen postaukseen. Se maitotila selittääkin rannan ruovikkoa. Jostainhan ne ravinteet aina vesistöihin tulevat. Maataloudessa tarvittaisiin kipeästi rannoille suojavyöhykkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nytpä isäntä sen näki itse konkreettisesti. Ei varmaan tullut ruoppaus halvaksi.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...