tiistai 23. huhtikuuta 2013

Tokkuraiset kimalaiset

Eilen katselin kimalaisia krookuksissa. Valtavia kimalaisia! Ne kuitenkin vaikuttivat huonokuntoisilta. Ne viettivät pitkät tovit päällään kukassa, välillä aivan liikkumatta kuin olisivat nukahtaneet kesken aterian.


Kun ne havahtuivat, ne eivät suinkaan lennähtäneet seuraavaan kukkaan. Ei, ne kävelivät. Tai siis ryömivät, mönkivät, välillä torkahtaen kukanjuureen.













Liekö talvi kuluttanut niiden voimavarat näin loppuun? Tosin on kuulemma tieteellisesti todistettu, että tuollainen elukka ei voi lentää. Ehkä tieto on nyt lopulta saavuttanut kimalaisetkin.

Toisen pihan laidalla kohtasin kolme noin yhdeksänvuotiasta ihmistä, joista yksi sihtaili kivellä krookuksessa pungertavaa kimalaista. Hän ei kuitenkaan uskaltanut käydä hyökkäykseen, vaan pyysi ohikulkevalta aikuiselta strategista konsulttiapua:

- Hei, tiiäksä pistääks noi?
Kerroin, että kimalainen pistää vain, jos sitä häiritään, ja että kimalaiset ovat maailman tärkeimpiä eläimiä. Niitä ei saa tappaa!
- Ai kuinnii?
Kuulijakuntani iän huomioonottaen oikaisin hieman ja sanoin, että kimalaiset tekevät meille mustikoita, omenia ja kaikkea sellaista. Kivelläsihtailija harkitsi ja lausui:
- Niitä on sellasiaki jotka ei syö mustikoita ja omenia. Mä syön vaan lihaa!
Taas mutkia oikoen väitin, että jos kasvit loppuvat, myös eläimet loppuvat, koska eläimet syövät kasveja. Tässä maailmassa kaikki liittyy kaikkeen. Jos kimalaiset kuolevat sukupuuttoon, väitin edelleen, ihmisetkään eivät voi enää monta vuotta elää. Kimalainen on ihmisen paras ystävä, julistin.

Kuulijakunta pullisteli silmiään, kivelläsihtailija nakkasi kiven kädestään sivummalle. Ei nyt ainakaan juuri tässä kehdannut ruveta kimalaista kivittämään.

Sitä vielä mietin, että jos olisin vastannut alkuperäiseen kysymykseen vain kyllä tai ei, kumpi olisi koitunut kimalaisen kohtaloksi. Halusiko ihmistaimi tuhota pörriäisen vain siinä tapauksessa, että se olisi ollut vaarallinen ihmisille? Vai halusiko hän varmistua omasta turvallisuudestaan ennen kuin ryhtyisi kivittämään luontokappaletta pelkästä tappamisen ilosta? Tämä jäi nyt auki.


Mehiläisetkin olivat hereillä eilen. Tänään ne pysyttelevät mukavissa pesissään, koska ulkona on koleaa ja tuulista, saattaa sataa ripsahtaakin. Mutta kimalaiset ovat töissä. Ei tässä maassa tulisi mistään mitään ilman kimalaisten työpanosta.


2 kommenttia:

  1. Todennäköisesti lapset ovat omaksuneet asenteensa vanhemmiltaan. Voi tätä maailmaa, joka ei anna arvoa kaikelle elämälle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuokin on optimistisempi käsitys kuin se, että tappamisen ja rääkkäämisen halu olisi lapsissa, siis kaikissa ihmisissä, luonnostaan. Sillekin kannalle voi kallistua, kun katselee maailmanmenoa :(

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...