torstai 5. maaliskuuta 2015

Mikä on riittävä rangaistus bloggaamisesta?

Olen tässä blogissa tullut puolihuolimattomasti pilkanneeksi sekä omia että toisten uskomuksia.

Rangaistava teko.

Kuten olemme uutisista lukeneet, saudiarabialainen Raif Badawi tuomittiin bloginpitämisestä kymmeneksi vuodeksi linnaan. Hänelle määrättiin annettavaksi vielä kaupanpäällisiksi tuhat ruoskaniskua, aina viisikymmentä viikossa, julkisesti perjantaisin moskeijan edessä. Niin meilläkin ennen laitettiin suurrikolliset näytille kaakinpuuhun kirkon eteen sunnuntaisin.



Tuomio oli varmaan aiheellinen, koska Raif Badawi oli blogissaan arvostellut vallitsevia oloja. Sellainen on islamin halventamista. Onkos meillä muuten vielä se jumalanpilkkapykälä laissa, vai joko se poistettiin?



Oliko tuomio riittävän ankara? Ilmeisesti ei. Kansainvälisestä painostuksesta tai jostain muusta syystä ruoskinnat lopetettiin, mutta nyt Raifia uhkaa kuolemantuomio.

kuva: Amnesty Finland / Flickr

Jos sattuisit pitämään tuomiota turhan ankarana, pistäydy Avaaz-järjestön sivulla. Raif Badawin vaimo pyytää meitä allekirjoittamaan vetoomuksen miehensä puolesta. Hän toivoo, että Saksan talous- ja energiaministeri Sigmar Gabriel voisi käyttää vaikutusvaltaansa vieraillessaan ylihuomenna Saudi-Arabiassa.

Vietin taas mietteliään hetken odottaessani, että oma nimeni putkahtaisi allekirjoittaneiden listaan. Koska vetoomus oli julkaistu vain tuntia aikaisemmin, oli hieman ryysistä. Kerkisin nähdä neljä suomalaista sinä aikana, kun katselin, kaikki miehiä. Suurin osa allekirjoittajista oli ns. länsimaista, mutta aina joukossa pilkahti ilahduttavasti joku Trinidad&Tobago tai Nepal välissä. Huomasin, että joku grönlantilainen oli ilmoittanut kotimaakseen Grönlanti eikä Tanska. Niin sitä pitää! Nimien rullatessa esiin tasaista tahtia tunsin maailmanlaajuista sisaruutta kaikkien noiden ihmisten kanssa. Teki mieleni hurrata rohkaisu niille allekirjoittajille, joiden omassakin maassa saattaa joutua ikävyyksiin mielipiteensä ilmaisemisesta. Panin merkille, että ruotsalaisia näkyi useammin kuin suomalaisia, mutta ei se erityisemmin harmittanut kuitenkaan. Mietin, kerääkö NSA yhdysvaltalaisten allekirjoittaneiden nimet, he kun ovat kauppalankoja saudien kanssa. Osa oli allekirjoittanut vain etunimellään.

Ja kas, siinä miettiessäni ylitettiin 100 000 allekirjoituksen tavoite. Uutta tavoitetta peliin sitten vain. Käyhän, kuule, sinäkin lisäämässä nimesi listaan.

Niin, ellei sitten mielestäsi tuomio ollut aivan aiheellinen ja sopivasti mitoitettu.


23 kommenttia:

  1. Tämän blogin ansiosta palasin takaisin aikaisemmin jättämäni Avaazin listoille. Siis jättämäni? Muistaakseni se johtui kurjasta englannistani, joka jotenkin on sittemmin parantunut, tai ainakin ymmärrän nyt useimmiten, mistä on kysymys.

    Nyt allekirjoitettuani vetoomuksen katselin ohi virtaavia nimiä, suomalaisiakin näkyi jokunen. Ja tunsin samanlaisia sisaruustuntemuksia kuin sinäkin, arvoisa Keskeneräinen. En voinut viipyä siinä niin pitkään, että olisin nähnyt omankin nimeni. Piti ehtiä katsomaan Doc Martinia.

    Jotenkin nuo kömpelösti käyttäytyvät lääkärit ovat lähellä sydäntäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jatkoksi vielä: osaamattomat ja välinpitämättömät lääkärit eivät saa minulta lämpimiä ajatuksia. Ylen uutisten nettisivuilla kerrotaan juuri antibioottien sivuvaikutuksista!

      Mutta mitä kysymykseen bloggaajien rankaisemisesta tulee: onneksi tämä kulttuuri sallii bloggaamisen. Ja muun mielipiteenilmaisun.

      Poista
    2. En minäkään jaksanut katsella niin kauan, että oma nimi olisi kierähtänyt esiin, kun niitä tuli juuri silloin niin paljon. Mutta jotain rauhoittavaa siinä aina uusien ja uusien nimien ilmestymisessä on.

      Poista
    3. Niin on, se käy melkein mietiskelystä.

      Poista
    4. Mäntynen: oletko myös oikeusantropologi Temperance Brennanin ystävä? Vaikka ei lääkäri olekaan... eikä William Murdoch... näitä kömpelösti käyttäytyviä on nyt teeveesarjoissa. Aspergerius on trendikästä?

      Poista
    5. Sanna! Aikaisemmat lääkärisarjat on esittäneet kiiltokuvalääkäreitä. Nuoruudessani seurasin, miten koulupojista ja -tytöistä kasvatettiin lääkäreitä. Joistakin tuli kiiltokuvia. Niistä, jotka pysyivät ihmisinä, tuli tosi hyviä vuosien mittaan.

      En luule, että kysymyksessä on aina aspergerius.

      Poista
  2. Laitoin nimeni. Vain etunimeni ja blogini sähköpostiosoitteen. Miksikö? Koska olen tiettävästi ja aika varmasti ainoa laatuani maailmassa, mikä on toisaalta aika hienoa, mutta toisaalta pelottavaakin. Olen hyvin helposti jäljitettävissä, jos joku haluaa. Jos nimeni olisin vaikka Liisa Virtanen, tilanne olisi aika erilainen. Ehkä olen myös raukkamainen.,

    Olen yhä useammin joutunut miettimään, uskallanko kommentoida ja uskallanko kommentoida omalla nimelläni. Keskustellessani kasvokkain en epäröi sanoa omaa mielipidettäni, mutta netti on vähän eri juttu. Mietin usein, että onko kommenttini sen arvoinen, että joudun pelkäämään. Ruoskaniskuja tai kuolemantuomiota täällä ei oneksi joudu pelkämään, mutta nettiahdistelua kyllä.

    Yhdessä facebookryhmässä käytiin äskettäin vilkasta ja rajua rasismikeskustelua ja joukkoon eksyi, kuinkas muuten, aika hurjiakin tyyppejä. Pelottavia suorastaan. Veikkaan, että valeprofiililla. Mutta sen keskustelun seurauksena kävin muuttamassa omat fb-asetukset ja suojaukset tiukimmiksi mahdollisiksi.

    Maailma on nykyään aika pelottava paikka, vaikka meillä asiat on kuitenkin vielä aika hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole naamakirjassa, ja täälläkin vain salanimellä. Turha silti luulla, ettei Google tietäisi henkilöllisyyttäni ja jakaisi sitä tarvittaessa eteenkinpäin. Avaazin vetoomuksia allekirjoitan omalla nimellä. Tuskin saudien tiedustelupalvelu tulee hakemaan kotoa kaikkia allekirjoittaneita (tällä hetkellä kohta 800 000 ja tavoite nostettu miljoonaan).

      Kiitos allekirjoituksesta. Etunimi käy hyvin!

      Poista
  3. Tulikohan mun "allekirjoitus" sinne, kun en älynnyt laittaa postinumeroa ennen kuin lähetin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä varmaan. Mahtaako kaikissa maailman paikoissa edes olla postinumerot käytössä.

      Poista
  4. Allekirjoitettu. Postinumerokin tuli laitettua. Postinumerosta voinkin siirtyä luontevasti toteamaan, että palkinnoksi saamani pannun sekä tuopin aluset ovat tänne saapuneet. Suurkiitokset. Huomenna on vuorossa sisäänajo.

    VastaaPoista
  5. Joskus omalla nimellä vetoomusta allekirjoittaessa tulee miettineeksi sitä, että kun tässä nyt oikeastaan puutun suurvallan sisäpolitiikkaan, niin tuleeko tästä miulle seuraamuksia? Periaatteessa saatan olla ei-toivottu yksilö muutamassakin valtiossa pelkästään näiden pienten tekojen takia, mutta toisaalta, mitä sitten? Siellä ei ole läheisiä, joiten turvallisuuden vaarantaisin, enkä luultavasti edes haluisi vierailla maassa, jossa valtio tekee asioita, jotka ovat vetoomuskampanjan arvoisia. Ei sieltä sentään tule iskuryhmää perään terminoimaan vääriä mielipiteitä tukevia ulkomaalaisia. Toisaalta, jos joku kanssayksilö siellä kaukana on ollut niinkin rohkea, että on oikeasti oman turvallisuutensa kaupalla ilmaissut ajatuksiaan tai tehnyt asioita koska "sydän sanoo niin", niin enkö mie olisi melkoinen pelkuri jos en täältä lintukodosta käsin pystyisi asiaa edes asiallisen kriittisesti kommentoimaan vetoomuksen allekirjoittamisen muodossa?

    En tällä halua arvottaa kenenkään muun päätöksiä vetoomusten suhteen, jokaisella on omat lähtökohtansa ja oma tilanteensa, ja kyllä sitä kannattaakin miettiä mihin nimensä netissä laittaa. Olen miekin joitakin vetoomuksia joskus ohittanut kun on tuntunut että tuo ei kyllä ole minun taisteluni. Näihin suoraan jonkun kanssaihmisen henkeä tai hyvinvointia uhkaaviin tapauksiin lähden kuitenkin aina mukaan, koska mikään laki maailmassa ei voi niitä tehdä oikeutetuksi, eikä niitä ole varaa jättää pelkän virallisen politiikan tai toivon varaan.

    Raifin tapauksesta muistan lukeneeni, Amnestyn tai jonkun muun tiedotteista, että enemmät ruoskinnat lykättiin alunperin, koska jo se ensimmäinen 50 vei miehen niin huonoon kuntoon ettei rangaistuksen täytäntöönpanon jatkaminen ollut mahdollista. Sitä voi miettiä omalle kohdalleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuolemantuomiohan se 1000 ruoskaniskua on, vaikka sitten vähän hitaammin viikkoannoksina.

      Uskoisin, että tällaisen vetoomuksen sadattuhannet allekirjoittajat ja jopa mielenosoituksiin osallistujat ovat täällä aivan turvassa ja voivat rauhassa matkustaa ulkomaillekin. Asiasta ovat uskaltaneet kirjoittaa ja puhua myös lukemattomat toimittajat. Täällä mielipiteen ilmaisu on helppoa ja vaaratonta; voimme vain ihailla niitä, jotka tekevät sen oman henkensä uhalla.

      Poista
  6. Kävin lisäämässä nimeni, allekirjoituksia oli jo yli 700 000 !!!
    Minullakin on ainutkertainen nimi, toista ei ole samanlaista missään, mutta mitä väliä, tällaisen asian puolesta tulkoot koputtelemaan ovelle, jos haluavat.

    VastaaPoista
  7. Kävin myös allekirjoittamassa.

    VastaaPoista
  8. Menen heti allekirjoittamaan, kun vastaan sinulle. Hyvä, että toit asian esiin, on mennyt minulta jotenkin ohi, Aivan hirvittävä kohtalo miehellä!

    VastaaPoista
  9. Kävin ja laitoin jakoon facebookissa.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...