Paksu vetäytyy yöpuulle

On ollut vähän fasaaneista pulaa tänä kevättalvena.

Kun niitä on joskus nähty, kuvan ottaminen on ollut haasteellista, eikä, en helkkarissa sano haasteellista. Tyhmä sana. On ollut vaikeaa. Lähes mahdotonta. Tai siis kyllähän kuvan pystyy ottamaan, ikkunalasin läpi vain  on haasteellista tarkentaa   ei pysty tarkentamaan. Mutta voiko kuvan ottaa, kyllä voi, noin, räps:

Pihassa satunnaisesti käyvien noin kolmen kukon tunnistaminen kuvista on silti haa...
En silti pysty hyvin tunnistamaan kukkoja näistä kuvista.

Tällä nyt kuitenkin näyttäisi olevan varsin paksu kaulus. Toisella kukolla, joka on käynyt ruokinnalla silloin tällöin, ei ole ollut valkoista kaulusta eikä kulmaviivaa lainkaan. Ja kolmannella siltä väliltä.

Kukoille on hyvä antaa nimi tuntomerkkien mukaan, tässä tapauksessa siis kauluksen. Kävisikö tämän nimeksi Paksu?

- Minäkö paksu?

Tässä Paksu valmistautuu yöpuulle. Ensin iltavoimistelu.

Sitten astellaan ripeästi kohti valittua yöpuuta. Meillä on useita tarkoitukseen sopivia kanadantuijia ja kuusia tässä lähietäisyydellä.

Kävellessä Paksun komea pyrstö näyttäytyy edukseen. Se on todellakin aivan poikkeuksellisen pitkä. Kaulus on leveä, takaa kiinni ja edestä keskeltä auki. Kulmaviivassa on kaksinkertainen pisterivi valkoista. Lisäksi Paksulla on hienot, isot sarvet. Naama punoittaa sen verran, että tietää kevään tulleen. Jostain syystä vasen poski näyttää helottavan enemmän kuin oikea. Mistä johtuneekaan, että Paksu ei ole alkanut kiekua. No, kevät on vielä nuori.

Ehkä se on tehnyt herätyspalvelusopimuksen muiden lintujen kanssa. Eilen minut herätti aivan tavattoman kovääninen talitiaisen TIIT-TIIT-TIIT, tänä aamuna taas naakka huuteli hormiin: Krrieaack? Krrieaaack? Aivan erilainen ääni kuin naakalla yleensä. Pesänetsintäaika, ja meillä niin kuin monilla naapureillakin on jostain syystä ikävä metalliritilä savupiipun päällä, niin ettei sinne pääse rakentelemaan. NIMBY!

Paksu kuitenkin tietänee fasaanien kiekuma-ajat paremmin kuin minä, joten en ryhdy häntä hoputtamaan. Nämä muut lintuherätyskellot riittävät oikein hyvin toistaiseksi.

Kun on päästy valitun puun läheisyyteen, asetutaan asemiin ja tarkkaillaan ympäristöä hetki. Ettei vain mikään petoeläin vahdi orrellemenoa esimerkiksi alakerran isännän makuuhuoneen ikkunasta.

Kohta ruvetaan katselemaan pää kenossa yläilmoihin. Mikä olisi sopiva oksa?

Siipiä kannattaa vielä tässä vaiheessa kokeilla. Joo, siivet on matkassa. Check.

Lentoradan viimeinen silmämääräinen varmistus. Tästä tuonne ja noin.

Ja hyppy! Fasaanin lähtövauhti on huima. Olen nähnyt fasaanin voittavan maastalähtökisan kanahaukkaa vastaan. Kameran se päihitti helposti, vaikka kuvaaja oli valmiina sormi liipasimella. Kuvan oikeassa reunassa oleva suttu ehti ottaa kaksi siiveniskua kameran laukaisun aikana. Eikä ollut edes mitenkään tavattoman hämärää. Merkittäköön aikakirjoihin, että naistenpäivän iltana 8.3.2015 Paksu vetäytyi yöpuulleen klo 17.


Keittiön ikkunan yläreunasta saattoi vielä nähdä, mihin kohtaan tuijaa Paksu oli lennähtänyt.

Yläkerran keittiöstä olisi voinut vielä saada paremman sihdin. Jos olisi avannut ikkunat. Ehkä. Mutta eikö tämä hätistely jo riitä! Suokaamme Paksulle rauha viimeisten iltatoimiensa ajaksi. Hän asettuu sivuittain tepastellen parhaaseen kohtaan oksallaan, sukii ylöslennossa sekaantuneet höyhenensä ojennukseen, mietiskelee vielä kukkomaisen ilta-ajatuksen ja laittaa sitten päänsä siiven alle. Tuijan oksa keinuu iltatuulessa.

Hyvää yötä!