En katso telkkaria. Puoli vuotta tähän taloon muuttamisen jälkeen halusin kerran katsoa jotain Avaraa luontoa ja totesin, että kakkoskanava ei näy. Silloin tuli mieleen, että kannattaakohan sitä TV-lupamaksua maksaa, kun en ollut puolessa vuodessa huomannut tuollaista asiaa. Toosa lähti kierrätykseen. Olin sen digiboxisöhellyksen aikana hyvin tyytyväinen tähän ratkaisuun ja olen vieläkin.
Nyt kuitenkin on käynyt mielessä, että saattaisin Areenasta katsoa Docventuresia. Kovasti sitä on kehuttu. Ylihuomenna on tulossa jakso minua erityisesti kiinnostavasta aiheesta, ruuan tuotannosta.
 |
| borkazoid: Meat! (Flickr / Creative Commons) |
Elämää Linnanpuistossa -blogista äkkäsin, että Docventuresin Riku Rantala on lanseerannut Lihaton lokakuu -kampanjan vastustamaan lihan tehotuotantoa. Ehdottomasti kannatettava tarkoitus! Ajankohdan valintaan sen sijaan en ole tyytyväinen muussa kuin siinä mielessä, että usein paras aika ryhtyä mihin tahansa toimeen on NYT.
Lokakuuhan on sinänsä hyvä aika heittäytyä kasvissyöjäksi. Kotimaisia kasviksia on hyvin saatavilla, sadonkorjuu on vielä osittain käynnissä, kaikki on tuoretta ja ihanaa ja runsasta. Toisaalta kyllä pientilallinen jo saattaa jotain teurastaakin lokakuussa. Meillä ainakin on ollut tapana laittaa kaneja paisteiksi niihin aikoihin, ja olen antanut kertoa itselleni, että jossain on lokakuulla jo kukonpoikaakin syöty. Pidetään perinteisiä peijaisia ja kekrijuhlia ja syödään niin, että rasva tirsuu suupielistä.
Tämähän ei tietenkään mitenkään liity lihan tehotuotantoon, jossa teurastetaan yhtä lailla ympäri vuoden, mutta arvelen Ylipäällikön päiväkäskyn määräävän kieltäytymään kaikesta liharuuasta, myös kunniallisesti kasvetetusta.
Erityisen sopivia aikoja lihansyönnistä pidättäytymisen ensiaskeleisiin ovat esimerkiksi kristikunnan paastonajat ennen joulua ja pääsiäistä. Adventtiaikana kannattaa paastota siksi, että jouluinen mässäily vaikuttaisi tehokkaammin. Nykyään ei jouluruokia edes odota, kun samanlaista holtittomuutta on joka viikko, arkena ja pyhänä. Toista olisi, jos kinkkua saisi vain kerran vuodessa. Tai jos yleensä nousisi ruokapöydästä nälkäisenä ja sitten jouluna kerrankin saisi syödä niin paljon kuin jaksaa! Pääsiäisen alla taas ruoka muinoin omavaraistaloudessa alkoi käydä vähiin muutenkin, joten kannatti tehdä välttämättömyydestä hyve ja lepyttää talven jumalia vähentämällä syömistä. Lehmät olivat perinteisesti olleet tuolloin ummessa jo kauan ja kanatkin munintatauolla. Miten ihanalta onkaan mahtanut pääsiäismuna maistua, kun päivä on vihdoin pidentynyt niin paljon, että munia taas talven jälkeen saa!
Toinen hyvä tapa lihansyönnin vähentämiseen on moderni 2:5. Tässä versiossa ei vähennetä kaloreita kahtena päivänä viikossa vaan jätetään vain liharuuat pois. Siitä on helppo pikkuhiljaa edetä suhteeseen 3:4, 4:3, 5:2, 6:1 ja 7:0. Tai jäädä sille asteelle, joka itsestä tuntuu kohtuulliselta. Arvelisin, että maapallon kantokyky sietäisi lihansyönnin kerran viikossa (6:1), ainakin jos ihmisiä olisi siedettävä määrä. Näinhän ei nykyään ole. Olisiko sopiva väestömäärä yksi prosentti vai promille nykyisestä, siitä voidaan teorian tasolla keskustella, mutta nyt ollaan vielä menossa väärään suuntaan eikä kukaan ole tarjonnut ongelmaan helppoa ratkaisua.
Jos lokakuussa ei saa kaikkia rahojaan kulutettua, kun kasvikset ovat halpoja ja lihat jätetään Ylipäällikön päiväkäskyä noudattaen ostamatta, törsätään tietysti sitäkin enemmän vaatteisiin ja uusitaan kerralla koko talvigarderoobi. Oheinen kokotaulukko olkoon apuna tässä pyrinnössä. Tuo kirjoitusvirhe kyllä ahristaa, mutta olen liian laiska tekemään asialle mitään.
 |
| Vaatteiden kokotaulukko, lähde: Hikipedia (Uncyclopedia) |
