sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Risukossa

Olen luopunut toivosta saada valokuvia kiharalasisen ikkunan läpi. Koska linnut ovat ulkona, minunkin täytyy siis uskaltautua ulos keittiön lämmöstä, ainakin pihalle asti!

Ihan lintulaudan viereen en kehtaa mennä tönöttämään. Aremmat eivät nytkään tule syömään, vaikka pidän kunnioittavaa välimatkaa heihin. Ehkä he tottuvat, jos seisoskelen tässä joka päivä läpi talven? Vai pitäisikö minun maastoutua jotenkin?

Tänään oli pilvinen ja tuulinen, hämärä päivä. Ehkä auringon paistaessa saan hienompia kuvia?

Sinitiainen: "Mitäs tölläät!"


Pikku pokkarissani on automaattitarkennus. Kun osoittelen sillä tuonne risukkoon, on melko mahdotonta arvata, mihin oksaan se varsinaisesti nyt tarkensi. Ja vaikka olisi tarkentanutkin ihan siihen, mihin sihtasin, sain kuitenkin taas aikaiseksi niitä hauskoja piilokuvia. Linnut peijoonit maastoutuvat! Ihan minun kiusakseni, vai olisiko haukalla osuutta asiaan? Siitä en saanut kuvaa (vielä), vaikka se näyttää aika usein käyvän tässä tarkistamassa tilanteen. Ehkä tirppojen suojaväri on ihan perusteltavissa. Etsi siis alta kolme yleistä pihalintua:

Pikkuvarpunen pyllistää,
 talitiaista kiinnostaa vain syöminen,
 keltasirkku tietää etten voi nähdä sitä oksan takaa.


Tuija ei taida olla sen parempi kuvauspaikka. Sielläkin voi sijoittautua mukavasti jonkun pikku risun suojiin:

keltasirkku turvassa.


Joskus olen ihan varma, että oksa, jolla lintu istuu, on tarkka. Lintu itse kuitenkaan ei ole, ei läheskään. Kun ne näkevät, että etusormeni jännittyy kameran laukaisimella, ne alkavat heti pudistella itseään! Katso vaikka:

Pikkuvarpunen vastustaa kuvaamista.


Lisäksi minusta tuntuu, että linnut puhuvat keskenään minusta. Ne katsovat sillä tavalla. Osoittelevat ja nauravat! Tai sitten mulkoilevat pahasti.

Pikkuvarpuset: "Kato, tuolla se on!" "Laitetaan pojat hoitamaan se!"


Jollain toisella kerralla esittelen upean päättömien lintujen kokoelmani. Ja sitten sarjan linnuista, jotka ehtivät hypätä lentoon juuri ennen kameran räpsähdystä. Se onkin todella vauhdikas sarja!


keltasirkku aukossa

Joskus kuvassa ei ole suurempaa vikaa, noin aloittelijan pokkarilla ottamaksi. Jotain kuitenkin puuttuu. Eikä se ole vain se auringon kimallus linnun silmässä. Se on se jokin, joka tekee ihmisestä valokuvaajan. Ehkä se syntyy vähitellen, harjoittelemalla. Saattaa myös auttaa, jos ottaa miljoona kuvaa. Joukossa voi olla yksi hyvä.

Sitä en kylläkään käsitä, miten luontokuvaajat edes pääsevät näkemään kaikkia kuvaamiaan elukoita, saati ottamaan niitä mestarilaukauksia! Minä voin istuskella metsässä vaikka miten kauan, mutta en näe yhtään ilvestä, huuhkajaa enkä edes metsoa.

Pitää olla oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Pitää olla hyvät välineet. Pitää hallita tekniikka. Pitää olla tuuria. Pitää olla miljoona kuvaa, mistä valita.

Ja sittenkin tarvitaan silmää, että erottaa oikean hetken, ja otosten joukosta sen hyvän.

Tässähän voisi olla sopivasti haastetta loppuelämän harrastukseksi.


32 kommenttia:

  1. Wonderful photos of these beautiful birds !
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, Ela! Sometimes they resist being photographed.

      Poista
  2. ;) niin se on, loppuelämän harrastus ja elinikäinen harjoittelu ;) Ihanat kuvat ja niin osuva teksti, tuota se kuuri on.

    VastaaPoista
  3. Niin ja sit pitää olla monen tonnin kamera, missä on sääjöjä sinne ja tänne. Sit on pakko olla monen tonnin putki, ainakin 300mm, jalusta, kuvaus koppi ja vaikka mitä. Joten me tyydytään näihin sun käsivarakuviin ne on ihan hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pilkkihaalari olisi myös hyvä, tulisi vähemmän tärinää kuviin.

      Poista
  4. Niin ja jos pitää saada mukaan "auringon kimallus linnun silmässä", tarvitaan vielä se aurinkokin! Luulenpa että nämä kelpaa (!) meille. Jopa ne "kiharalasisten" ikkunoidenkin läpi kuvatut. Kiitos taas!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aurinkoisina päivinä kuvataan auringossa, pilvisinä pilvessä vai miten se menee. Kyllä se auringon kimalluskin täällä vielä nähdään!

      Poista
  5. No ensinnäkin: nuo sun lintukuvat ovat ihania ja ihan jokainen parempia kuin yksikään omista otoksistani :). Nyt nauratti erityisesti nuo juoruilevat varpuset :). En ole onnistunut saamaan linnuista yhtään edes suht hyvää kuvaa (johtuneeko siitä, että jaloissa pyörii aina kissa…).

    Ja toiseksi, yksi jo edesmennyt ammattivalokuvaaja ja ansioitunut lintukuvaaja totesi kerran, että tuhannesta kuvasta saattaa yksi olla onnistunut ja hyvä. Mestariotoksia on vielä harvempi.

    Parhaat lintukuvaajat on yleensä miehiä ja miehillä on välineet kunnossa - ei siellä pokkareilla niitä kuvia todellakaan räpsitä… joten siihen nähden ottamasi lintukuvat ovat kyllä mestariotoksia. Kun sulle saisi vielä oikein kunnon kameran ja objektiivin, niin johan syntyisi :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos! *punastuu*

      Kissa on hyvä seuralainen meditoidessa mutta huono lintuja kuvatessa :)

      Poista
  6. Hyviä kuvia, turhaan valitat.
    Mulla on pikkupokkarissa mahollisuus valita asetus, mikä näyttää kohan johon se tarkentaa. Kännykkä taasen on sellanen paskakamera, mutta kyllä silläkin räpsii, koska aina unohan ottaa kameran mukaan.

    Ammattilaisilla on kymppitonnin vehkeet ja ne saattaa kuukaustolkulla majailla piilokojussaan mistä ne ottaa kilometrin päästä kuvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minunkin pokkarissani myös manuaalitarkennusmahdollisuus ja paljon muutakin hienoa, mutta tunnustan nyt julkisesti etten osaa käyttää edes sitä.

      Poista
    2. Eikai 'kukaan' käyttö-ohjeita lue. Mä en ainaskaa.

      Poista
    3. Meitä on moneks! Sain lahjaksi pölynimurin, mutta käyttöohje oli unohtunut. Nyt olen saanut senkin, ja pääsin käyttämään laitetta (ihana!). Siis en tiedä onko eroa miesten ja naisten välillä vai erilaisessa tavassa oppia asioita. Mulle kirjoitettu teksti on t ä r k e e !

      Olen kyllä ennenkin tavannut sellaisen kuin sinä, mitä käyttöohjeisiin tulee. Hänkin oli mies.

      Poista
    4. *Naurattaa* Sellassii taitaa olla enempiki, ainakin mä oon tavannu paljo ihmisii jotka ei niitä käyttöohjeita lue. Mulla on tuolla kaapissa kaikkien koneitten käyttöohjeet tallessa. Taitaa lähennellä 30 senttiä koko pino. Ohjeeseen oon aina kirjottannu sen, millo vehje on tullu hankittuu.

      Poista
    5. Toi on viisasta, mielestäni, että kuitenkin säästää käyttöohjeet. Eihän sitä koskaan tiedä! Oot merkinnyt, milloin vehje on tullut hankittua. Hyllytilaa säästäis, jos poistaisit ne käyttöohjeet sitten, kun vehje on viety kierrätykseen.

      Tämäkin on taas ihan kiva esimerkki siitä, että me ihmiset ollaan erilaisia, eikä toinen silti ole parempi kuin toinen. Tai huonompi.

      Meille kaikille näissä keskusteluissa on kuitenkin yhteistä tämä viehättymisemme tämän blogin kuviin ja tarinoihin. Ajattelehan, vaikka muuten ollaan eri-ikäisiä ja -näköisiä ja -tapaisia!

      Poista
    6. Enhän mä voi yhtyä viimoseen lauseeseen, kun en oo päässy sua mistään kattomaa! ;DDD
      Mistä sitä tietää vaik oisit ihan samannäköin ku mä. No, ei luoja kait ketää niin rankase et tekee mun näköseks jonku.

      Poista
    7. Voit vastata myös: Partapappa@gmail.com

      Poista
    8. Ole huoleti, minä olen kahdeksankymppinen mummu-ihminen!

      Poista
    9. Hyvää jatkoa luontoharrastukselle, näiden blogienkin kautta!

      Poista
  7. Ylläolevissa kommenteissa onkin se jo todettu, ammattilaisilla on kalliit vehkeet ja piilokojut. Tutulla ammattikuvaajalla on kameraa ja erilaista objektiivia & tarviketta yli 30 tonnin edestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta ei se vielä riitä, kyllä siinä tarvitaan muutakin. Ihan ensimmäisenä tulee mieleen, että nousisi tästä koneelta ja lähtisi ulos, kun nyt siellä olisi hyvä ilmakin (mutta eihän millään voi, kun kamerasta loppui akku). Ja sitten lähtisi ulos, vaikka ei olisikaan hyvä ilma. Ja katsoisi asioita sillä silmällä. Täällä blogistanissa on muutamia hyviä esimerkkejä, sinä esimerkiksi.

      Poista
  8. Minusta sulla on ihan mahtavia kuvia, kun saat niihin vielä huumoriakin mukaan noilla sun teksteillä, niitä on ihana katsoa ja lukea!! Mutta ehkä sun kannattais hommata tällainen, voisit päästä lähemmäs vielä: https://www.varusteleka.fi/fi/product/mil-tec-ghilliepuku-metsa/4255

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kallis. Cetorikirpparilta saa uuen tollassen 3 kymppii halvemmalla.

      Poista
    2. Kiitos, Peppermint! Laitetaan heti röllipuku hankintalistalle. Hmmm... polyesteriä ja tuntematonta tekokuitua. Varmaan lämmin ja ihana. Tässä oman pihan ruokintapaikalla kuvatessa voisin aluksi hankkia talon seinän värisen lauta-asun.

      Poista
  9. Hienoja kuvia, unohda turha vaatimattomuus. Tavallisen talliaisen välineillä ei niitä upeita kuvia tahdo saada, ei sitten millään. Vaikka olisi se aurinko ja lisänä vielä pilkkihaalarikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen täytyy olla kiinni muustakin kuin varusteista! Vaikka sitten halusta maata viikko hangessa että edes näkee kuvauskohteen.

      Poista
  10. Tuli vielä mieleen, että onhan niitä hienoja kuvia lintu- ja luontokirjoissa. Vaan kun nää on juuri sitä, mitä me ehkä itsekin voitais nähdä, sitä tavallista ja todellista.

    Luontokirjoja voi ostaa kaupasta ja lainata kirjastosta. Hienojahan nekin on, vaan kun nää on tätä arkielämää! Meidän silmille sopivaa, silti enemmän kuin välttämättä itse nähtäisiin Ainakaan minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi näitä sitten yleensä edes ottaa, kun hienompia kuvia talitintistäkin on paitsi luontokirjoissa myös täällä Blogistanissa. Jostain syystä vain tekee mieli. Joten siis kuvaan.

      Poista
  11. Sain ensimmäisen kamerani rippilahjaksi muutama vuosikymmen sitten. Siitä saakka kuvaamisen ilo on kulkenut mukanani, useinkaan en ehdi/jaksa asemoida kuvaa sellaiseksi kuin kiiltäväpaperisissa valokuvateoksissa on, ja pikkupokkareilla kuvatessa kuvieni tekninenkin laatu on sattumanvaraista, mutta ainakaan ne eivät ole epätodellisen sileitä, "nukkemaisia". Siis pitkä alkulauseeni tarkoittaa, että kun sinun kuvasi ovat aina eläviä, kuvatekstit hykerryttävän osuvia, nauti vain riemukkaasti edelleenkin kotipihasi tarjoamista valokuvamalleista ja muistakin matkallesi osuneista..☺

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos näistä sanoista, Zirpukka! Tuo kuvaaminen jotenkin vie mennessään, mikähän siinä on. En meinaa lopettaa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...