Terveisiä sairaalasta

Vietin yhden yön sairaalassa, voi että oli ylellistä ja mukavaa! Edellinen leikkaus tehtiin Töölössä ja olin kuvitellut kaikki sairaalat sellaisiksi, mutta ei onneksi sentään. Ei tarvinnut kärvistellä kovalla suoraselkätuolilla tuntikausia tungoksessa telkkarin pauhatessa ja laitapuolen kulkijoiden huutaessa. Odotustilassa oli ylelliset lepotuolit, jotka sai aivan vaakatasoon. Oli hiljaista ja rauhallista. Minulle asennettiin lukuvalo sopivasti ja leviteltiin lämpöpeitto polville. Välillä käytiin kysymässä, onko rouvalla kaikki hyvin. Pahoiteltiin, kun jouduin odottamaan! Niin kuin minulla olisi ollut jonnekin kiire! Olinhan varannut koko loppuviikon ihan vain tähän hommaan - vai voiko sitä hommaksi sanoa, kun muut hoitavat kaiken ja itse vain makaa! Harvoinpa sitä saa keskellä työviikkoa lojua päivän joutilaana hyvä kirja kädessä.

Nyt olen palannut kotiin, mutta päästyäni hyvään alkuun aion jatkaa laiskottelua. Sain nimittäin sairausvapaata ihan ruhtinaallisesti. Ehdin myös hienosti laitostua; kyllä näinkin lyhyessä ajassa ehtii, kun heti oikein heittäytyy! Nyt siis odotan, että joku muu laittaa minulle sukat jalkaan ja tarjoilee ruuan eteen, kertoo mitä ohjelmassa on seuraavaksi, käy välillä kysymässä haluaisinko jotain, vähän mehua ehkä? Ja jos yöllä tekee mieli jotain niin soita vain tuota kelloa.

Haloo, Joku Muu, ollaanko siellä kuulolla?

------------------

Sydämellisesti tervetuloa mukaan, Sanna!