tiistai 20. tammikuuta 2015

Kalsareita ostamassa

Nytpä saa halvalla kerrastoja, ulkoilualusasuja ja ties vaikka mitä. Olen kuitenkin alkanut suhtautua karsaasti keinokuituisiin "teknisiin" vaatteisiin ja fleeceihin ja siirtynyt epävegaanimpaan suuntaan. Villahousut ne olla pitää.

Ympäristökeskuksen tutkija Jan-Erik Bruun kertoi viimekeväisessä Hesarin jutussa mikromuoveista, jotka uhkaavat Itämerta. Näitä pienenpieniä muovinpalasia irtoilee kemikaaleista ja keinokuituvaatteista. Joka kerran, kun fleecepusero pestään, siitä irtoaa parituhatta muovihiukkasta, jotka sujahtavat läpi vedenpuhdistuslaitoksen suodattimista ja seilaavat edelleen suoraan mereen. Osa niistä päätyy merenelävien vatsaan ja aiheuttaa siellä muutakin ikävää kuin pelkkiä vatsanpuruja. Pitkäaikaisia vaikutuksia koko ravintoketjulle ei vielä edes tunneta.

Kuluttaja-lehti testasi sopivasti merinovillaisia lämpökerrastoja. Valitettavasti sinä, joka et ole lehden tilaaja, et näe juttua kokonaan lehden nettisivuilla. Asuissa oli nimittäin huomattavia laatueroja. Ilokseni testin voitti yksi edullisimmista merkeistä. Ostaa pätkäytin oitis parit kerrastot. Nytpä ei tarvitse moniin vuosiin miettiä aluskerrastojen hankkimista, vaikka tulisi enemmänkin ulkoiltua. Mikä onkin hyvä, koska merinovilla on muovia arvokkaampaa myös ostovaiheessa.

Devold-villahousut

Merinovillassa on teknisiin asuihin nähden muitakin etuja kuin Itämeren eliöstön terveys ja hyvinvointi. Miltä esimerkiksi keinokuitupaita löyhkää rankan päivän jälkeen? Se pitää kantaa pesukoneeseen pitkän tikun nokassa. Merinovillapa ei ala haista, vaan vaatteen voi tuulettaa ja ottaa käyttöön seuraavanakin päivänä. Pitemmillä vaelluksilla oivallinen ominaisuus. Merinovilla lämmittää paremmin kuin mikään tekokuitu, myös kosteana. Lämpimällä säällä se tuntuu viileältä.

Ostamani kalsarit ovat todella ohuita mutta silti kestäviä. Ohkaisuus johtuu merinolampaiden villan pitkistä, ohuista kuiduista. Merinovilla on pehmeää eikä kutita. Kuluttaja-lehden testissä havaittiin eroja myös käyttömukavuudessa, ja nämä minun ostamani kuteet arvioitiin erityisen mukaviksi päällä. Ne voi myös pestä koneessa. Käyttöikänsä lopussa merinovillavaate maatuu arvokkaasti eikä jää ikuisiksi ajoiksi ekosysteemin riesaksi.

Merinovillaisia vaatteita valitessa on tärkeää selvittää, onko villa tuotettu ns. mulesing-menetelmää käyttämällä. Tämä seikka oli otettu huomioon myös Kuluttaja-lehden testissä. Jos et tahdo voida huonosti, älä lue seuraavaa kappaletta.

merinolammas, kuva: Wikipedia

Merinolampaita kasvatetaan etupäässä Australiassa. Niillä main elää myös ikävä loiskärpänen, jonka toukat syövät elävää lihaa. Kärpänen munii eläimen iholle haavaan tai muuhun kohtaan, jossa toukat pääsevät tunkeutumaan ihon läpi, tyypillisesti peräaukon seudulle. Mulesing-menetelmällä pyritään estämään kärpäsen toukkien lampaille aiheuttamat vammat. Siinä nyljetään karitsalta iho peräaukon ympäriltä. Haava paranee noin kuukaudessa ja jättää jälkeensä arpikudoksen, jonka läpi kärpäsen toukkien on vaikea tunkeutua. Mulesing-menetelmästä pyritään luopumaan, luultavasti ennen kaikkea siksi, että meikäläiset villahousunkuluttajat eivät suostu ostamaan muita kuin mulesing-vapaita merinovillatuotteita. Menetelmä on kuitenkin vielä käytössä osalla tiloista. Tarkista siis tuoteseloste ennen kuin ostat.


13 kommenttia:

  1. Villakerrasto on ihan ehdoton, mutta missä oli kotimainen Ruskovilla tuosta testistä? Itsellä on kaksin kappalein ruskovillan merinokerrastoja ja ne on ihan pettämättömät. Eikä ainakaan ruskovillan asuja käsitellä koinsuoja-aineilla, joka itsestä tuntuu tosi hyvältä mutta asettaa tietenkin vähän vaatimuksia säilytyksen suhteen. Mutta mikä merkki sitten onkaan, niin villa päihittää mennen tullen kaikki "tekniset" alusasut ja fleecet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kysymys! Huomasin itse asian vasta nyt!

      Poista
    2. Myös minulle Ruskovilla on ehdoton villavaatteiden tuottaja! Vanhanaikaiset (?) neuvot villahousujen tarpeellisuudesta ovat tosia ja ajankohtaisia edelleen.

      Poista
  2. Katsoin kerran documentin tuosta lampaiden "nylkemisestä" ja ei ollut oksennus kaukana niin kamalaa se oli katsella. On todellakin tärkeää katsoa mistä merinovilla tulee. Mutta ei ole villan voittanutta, enkä usko että tuleekaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uudessa Seelannissa on valistuneempia lammastilallisia, mutta Australiassa valtaenemmistö vielä käyttää mulesingia. On kuulemma parempi vaihtoehto kuin ne kärpäsentoukat... Ja muut torjuntakeinot ovat liian kalliita...

      Poista
  3. Täällä myös suositaan luonnonkuituja (mahdollisiman paljon luomuna tuotettuina) niin alus- kuin päällysvaatteissa :). Itse olen niin herkkähipiäinen että tekokuidut aiheuttavat iho-oireita ja ovat muutenkin epämiellyttävän nihkeitä urheillessa, ja tosiaan ei voi edes ajatella kunnon hikiliikunan jälkeen tekokuituisten vaatteiden uudelleen käyttöä pelkän kuivatuksen jäljiltä, pesuun joutavat. Villaiset ja silkkiset ovat lopulta helpompia käytössä kun tuulettumalla raikastuvat ja ovatpa kyllä kestävämpiäkin kuin muoviset vastaavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kestävyydessä ja muissakin ominaisuuksissa on myös merkkien välillä eroa, siksi tuollaiset testit ovat hyviä.

      Poista
  4. Merinovilla on aivan ehdoton. Sekä alla että päällä. Minulla on marimekon merinovillainen vaate (hame+pusero) ollut n 20 vuotta ja edelleen kuin uusi. Tuulettaminen riittää puhditukseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieläköhän niitä myydään? Mäkin tahon!

      Poista
  5. Just tuota mulesingia mietin tekstisi alkupätkällä... mutta hyvä kun otit sen puheeksi. Mistä sen sitten voi tietää/tarkastaa, että sitä käytäntöä ei ole niillä lampailla minkä villaisia vaatteita ostaa? Mulla on Lambarin villainen peitto, en löytänyt netistä mitään tietoa sen villan alkuperästä, kun kerran etsin. Osaatko sanoa, mistä tietoja vois löytyä?

    Mä en kyllä ole vielä tavannut sellasta villaa, mikä ei kutittais mua. Mikä sellasta kutittamatonta sitten olis?

    Voitko avata tuota juttua sen verran, että mikä sortti nyt sitten voittajaksi julistettiin ja mikä huonoksi todettiin? Tai ihan vaikka kaikki testatut merkit järjestykseen...?

    Ja Ruskovillan silkkivilloista sen verran, tai siitä silkistä etenkin, ihan minkä hyvänsä silkkiä käyttävän yrityksen kohdalla, että mua alkoi ajatus silkin käyttämisestä tökkiä tosi kovasti, kun luin (joltain vegaanisivuilta) että silkin takia tapetaan älytön määrä niitä toukkia...

    Ja tuota en ole kyllä tullu lainkaan ajatelleeksi, että ne fleecehituset on osallisena merien ongelmassa... kääk!! Ja minä kun oon niin ajatellu, että fleece on hyvä juttu, kun käsittääkseni se tehdään suunnilleen jostain kierrätyspulloista...!! (Olenkohan ihan ulapalla tämänkin käsitykseni kanssa...??)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kutittaa vähän myös alpakka... mutta ei niin paljon kuin villa. Lapasina ja sukkinakin (siis paljaalle iholle) alpakka varmaankin menis, mutta muulle iholle ehkä ei. Testasin just, tungin alpakasta tehdyt lapaset paidan alle... =D On toi alpakka kyllä kieltämättä aika eri tuntuista kuin villa. Kutittaakohan mua sit enemmän se ajatus...? Mutta toi merinovilla ainakin kutittaa, mulla on joku kerrasto missä sitä on ja sellanen "yleinen epämiellyttävä olo" mulla sen kanssa on.

      Poista
    2. Mulla ei nyt ole sitä testä käsillä (täällä sairaalassa), mutta en varmaan voisi julkaista sitä kokonaan, koska Kuluttaja-lehti, joka sen on suurella työllä tehnyt, myy sitä (2€). Siinä oli 11 kerrastoa, joista yksikään ei ollut täydellinen mutta 1 erittäin hyvä ja muistaakseni 8 hyvää. Jutussani on kyllä vihje voittajasta.

      Jos jonkun merinovillatuotteen valmistaja ei kotisivuillaan kerro, onko villa tuotettu mulesing-menetelmää käyttäen, se on. Ei päde vanhoihin tuotteisiin, niistä ei voi olla varma, mutta ostettu mikä ostettu.

      Kokeile baby-alpakkaa. Niissäkin voi olla eroja.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...