 |
| kuva: David Stanley / Flickr |
Jääkausi ei todellakaan ollut jotain sellaista, joka loppui 10 000 vuotta sitten ja on nyt ohi. Tuo viimeisin jäätymisjakso oli vain osa pidempää jääkausien sarjaa, joka alkoi jo 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja jatkuu edelleen. Säännöllisin väliajoin ilmasto hieman lämpenee (noin 10°C) ja jää sulaa osittain, mutta vain lyhyeksi ajaksi, 10 000 - 20 000 vuodeksi. Nyt elämme tällaista välivaihetta. Edellisestä lämpöjaksosta on 100 000 vuotta ja oletettavasti seuraavaan on saman verran.
Kaikki jäätiköt eivät ole sulaneet tämän lyhyen lämpimämmän jakson aikana. Antarktiksella, Grönlannissa ja korkeimpien vuorten huipuilla niitä vielä on jääkauden jäljiltä. Eivät ne olisi ehtineet sulaakaan tässä välissä, ellei nyt sitten ihminen toiminnallaan saa sössittyä ilmastoa vielä pari astetta lämpimämmäksi. Voimme sulattaa viimeiset jäätiköt, hukuttaa kaikki rannikkokaupungit ja tappaa sukupuuttoon suurimman osan maapallon eliöistä, mahdollisesti itsemme siinä mukana, mutta jääkausien hidasta rytmiä tämä tuskin keikauttaa. On näitä sukupuuttoja nähty ja merenpinnan vaihteluita.
Yksi elämäni alkupuolen suuria lukuelämyksiä oli maailmankuulun suomalaisen paleontologi Björn Kurténin teos Jääkausi. Ahmin sen tuoreeltaan sen ilmestyttyä suomeksi 1972 ja palasin siihen toistuvasti. Paleontologian saralla on tapahtunut kuitenkin huomattavaa kehitystä viimeisten neljänkymmenen vuoden aikana: on kehitetty uusia tutkimusmenetelmiä ja tehty uusia löytöjä. Olen kaivannut uudempaa, paremmin ajan tasalla olevaa kirjaa, mutta en ole tohtinut hankkia sellaista, koska olen pelännyt pettyväni. Voisiko tieto olla niin huumaannuttavaa enää tässä iässä? Voisiko kukaan pärjätä valovoimaiselle Kurténille? Ei ja ei. Mielenkiintoista blogia pitävän Maija Karalan suosituksesta ostin nyt kuitenkin päivitykseksi Tom Björklundin ja Seppo Vuokon kirjan Mammutin aika - elämää jääkaudella, joka tosin on ilmestynyt jo 2009.
 |
| Jääkausi |
 |
| Mammutin aika |
Tässä heti nähtävissä yksi kirjojen eroista. Kurténin kirja oli Kurténin kirja, jolla oli useita kuvittajia; Vuokon kirja on yhtä paljon taidemaalari Tom Björklundin kirja. Kuvitus on upeaa, kädenjälki tuo tällaiselle asiaatuntemattomalle maallikolle mieleen Rien Poortvlietin.
 |
| Jääkausi |
 |
| Jääkausi |
 |
| Mammutin aika |
Mammutin ajasta puuttuvat kartat ja kaaviokuvat, joita Kurténin Jääkausi tarjoilee anteliaasti. Mammutin aikaa ei selvästi ole tarkoitettu oppikirjaksi, tai sitten se edustaa erilaista oppimiskäsitystä. Asiat tarjoillaan artikkelimaisina paloina ilman vaikeita termejä. Kurtén lähti liikkeelle fossiililöydöksistä, kuvasi niitä tarkasti - myös kuvituksesta huomattava osa esittää erilaisia kalloja - ja heittäytyi esittelemään erilaisten tutkimusmenetelmien yksityiskohtia. Hän spekuloi laajasti erilaisilla teorioilla, esitteli jopa mahdottomat ja perusteli, miksi ne ovat mahdottomia. Teos asettui osaksi tiedeyhteisön sisällä käytyä keskustelua. Mammutin aika on helppolukuisempi. Taustatietoja ei tarvita. Suuri osa kuvituksesta esittää nykyisin eläviä eläimiä ja kasveja; teksti käsittelee paljolti perusekologiaa, tuttuja eliöitä osana muuttuvaa eliöyhteisöä. Niin kuin oikein onkin, sillä useimmat jääkauden kasvi- ja eläinlajit elävät tänäkin päivänä. Eihän siitä ole vielä aikaa kulunut juuri yhtään.
Vaikka Kurténin kirja kertoo yhtä paljon jääkautta tutkivan paleontologin työstä kuin itse jääkaudesta, hän onnistui notkeilla lauseillaan luomaan herkässä iässä olevaan mieleeni kuvan kadotetusta paratiisista. Kun iskee oikein kova ikävä jääkaudelle, joudun ankarasti muistuttamaan itselleni optikko- ja hammaslääkäripalveluiden puutteellisuudesta 30 000 vuotta sitten. Se helpottaa edes vähän.
 |
| Jääkausi |
 |
| Mammutin aika |
Jääkauden ihmisiä koskeva osa on molemmissa kirjoissa jo vanhentunut, uutta tietoa tulvii nyt sellaista vauhtia. Ehkä maltan odottaa, että Svante Pääbon uusin teos aiheesta saadaan käännettyä suomeksi. Tai toisaalta ehkä en.
Kurténin aikana ei ollut keinoja selvittää Neandertalin ihmisen ja nykyihmisen sukulaisuussuhteita. Koska asiasta oli vain teorioita ilman todisteita, Kurtén kirjoitti ajatuksensa romaanimuotoon. Tyylikäs ratkaisu! Itseäni asia jännitti niin kauan, kunnes DNA-tulokset saatiin, ja olin selvinneisiin faktoihin oikein tyytyväinen: tällaista tulosta olin salaa toivonutkin.
Lopuksi, saanko esitellä: taiteilija itse!
Valtaosa kirjoistani on vuosien mittaan kierrättynyt muualle, mutta kas, Björn Kurténin kirja Musta tiikeri löytyy yhä hyllystäni. Käsissäni oleva 4. painos on ilmestynyt 1987. Kirja kertoo kivikautisen ihmisen elämästä ja pohtii myös neandertalin ihmisten kohtaloa.
VastaaPoistaMinusta on upeaa, suorastaan terapeuttista, voida ikäänkuin katsella ajassa taaksepäin, kivikauteen, jääkausiin, mannerten syntymiseen... Jos on jotakin luullut itsestään, murehtinut maailman menoa ja omia huoliaan, on hyvä havaita olevansa mitätön hitunen kehityksen suuressa tarinassa.
Minullakin on Musta tiikeri jossain tuolla vintin kätköissä, missä muutkin kirjat. Jääkausi pääsi yhtenä harvoista kirjoista asuinhuoneisiin muutettaessa. Mustassa tiikerissä Kurtén pääsi tuulettamaan ei-tieteellisesti-todistettavia arveluitaan; olen iloinen, että hän kirjoitti sen.
PoistaGeologisia aikakausia kun ajattelee, nopeatkin muutokset kestävät sentään jokusen tuhatta vuotta. Ihminen on sellainen päiväperho, ettei elämä vain riitä minkään tapahtuman havainnoimiseen. Se on tosiaan huojentavaa muistaa samalla kun yrittää pelastaa maailman sammuttamalla eteisestä valot.
Jos tää maailmankaikkeus olis noin 46-vuotias, ni koko ihmisrodun täällä oleskelema aika mahtuis reippaasti viimosee kahtee sekunttii.
VastaaPoistaSiinä pikkasen ...tule nyt se sana päästä...ei se ny tuu...näkökohtaa. Tulihanse...
No, jokatapauksessa kehittymässähän täällä ollaan ja jos ei kehity tarpeeks, pannaa uuellee ja uuellee oppimaa, kunnes tuut kunnolliseks. Sitten pääset seuraavalle asteelle...ja hommat senku jatkuu.
Kuulostaa rasittavalta. Minä kun ajattelin, että tää olis nyt tässä.
PoistaMusta tiikeri on meilläkin hyllyssä. Kyllä noiden lukeminen antaa perspektiiviä (Timo, tätäkö hait?) tähän omaan pieneen olemisen aikaan.
VastaaPoistaSitä tiiviä justiinsa. Taidan lukea taas uudestaan tuon Jääkaudenkin, se on vielä monelta osalta ihan kuranttia tavaraa.
PoistaJust sitä, Rantis. :D
PoistaErittäin mielenkiintoinen postaus. Haluaisin todellakin tutustua noihin molempiin teoksiin. Lieneekö kirjaston valikoimissa.
VastaaPoistaSiinä tapauksessa sinua saattaisi kiinnostaa myös Untinen-Auelin kirjasarja, joka varmasti löytyy kirjastosta.
PoistaNämä kirjat, kuten Musta Tiikerikin, kertovat kuitenkin ajasta, jolloin ihmisiä jo asusti Euroopassakin. Jääkaudethan muodostavat paljon pitemmän ajanjakson, ja kuten Keskeneräinen kirjoitti, elämme sitä edelleen.
Varmasti Mammutin aika löytyy joka kirjastosta, mutta Jääkauden esiin kaivamiseen tarvitaan jo kirjastosedän apua.
PoistaAuelin kirjat olivat minusta tosi ärsyttäviä, vaikka sijoittuvatkin jääkaudelle. Yksi ainoa turkiksiin pukeutunut brigittebardot keksi muistaakseni aivan yksinään sekä tulen, pyörän, heittokepin, maanviljelyksen, eläinten kesyttämisen että ompelemisen ja harrasti siinä sivussa ihanaa seksiä koko tunnetun maailman komeimman reissumiehen kanssa. Jotenkin näin se meni.
No ei nyt ihan noin! Ja onhan toi Untinen-Auel oikeesti perehtynyt taustoihin! Vaikka jos vertaa tuohon Jääkauteen...
PoistaOlipas mielenkiintoista. En ole kumpaakaan teosta lukenut ja täytyy tunnustaa, että en ole jääkausiasioita edes ajatellut. Mutta näin sitä ajatusmaailma laajenee. :-)
VastaaPoistaMutta sen muistan, kun lapsena hammaslääkärin vastaanoton (miten olikin taas hammaslääkärillä!) odotushuoneessa lueskelin Seuraa, jossa kirjoitettiin, että Helsinki ja moni muu rannikkokaupunki peittyy veden alle vuonna 1992, kun jäätiköt sulavat ja ilmasto lämpenee. Olin aivan kauhuissani.
On mukavaa, kun on välillä aikaa taas ajatella kaikenmaailman asioita!
PoistaNe jääkauden rannat, joilla ihmiset viettivät paratiisillista elämää, olivat eri paikassa kuin nykyään, koska merenpinta oli yli sata metriä alempana kuin nyt. Kyllä heitäkin varmaan harmitti, kun vedenpinta alkoi nousta ja he joutuivat siirtymään uusille alueille. Tässä ihmisen aiheuttamassa ilmastonmuutoksessa ei ole mitään muuta uutta kuin muutoksen nopeus, joka sekään ei meistä lyhytikäisistä tunnu kovin nopealta, ja se että meitä on nyt niin valtavan paljon ettemme mahdu siirtymään minnekään.
Oon kyllä Untinen-Auelista ihan samaa mieltä kuin arvoisa Keskeneräinen. Vaikka se olikin hirmuinen menestys niin aika onttoa tavaraa, mutta niinhän se tuppaa olemaan.
VastaaPoistaYmmärrän hyvin! Te ootte näissä asioissa tietävämpiä, meikäläiselle noi meni täydestä. Ja voihan joku ehkä saada Untinen-Auelista herätyksen oikeesti tutkia asioita!
PoistaKaunokirjallisuudesta minunkin kiinnostukseni jääkauteen alkoi. Muistaakseni Veikko Haakanan kirjasta Kivinen biisoni, jonka sain äidiltä.
Poista