perjantai 30. tammikuuta 2015

Liukumisen riemua


En ole milloinkaan nähnyt koskikaraa tällä koskella, mutta mistäs sen ikinä tietää. Aina kannattaa käydä tarkistamassa, jospa se juuri nyt olisi siellä.

Mennessä näkyi kahdet lumen osittain peittämät jäljet: omani ja ketun. Ihan kuin olisi vieri vieressä siinä kuljettu joskus.



Vaikka koski pauhaa, tunnelma koskella on silti meditatiivinen. Jäälautatkin levitoivat!



Kas ihmettä, ei näkynyt koskikaraa tälläkään kertaa.



Voi, jonkun kelkka näyttää plumpsahtaneen suvantoon! Kuka on kelkkaillut täällä?



Tuosta kelkkailija on noussut jälleen ylös. Omituista, hän näyttää ajelehtineen vastavirtaan.

Nämä jäljet ovat tuoreet, ilmestyneet viimeöisen lumisateen jälkeen. Onkos tuossa hännän jälki?



Ylävirralla. Vasemmanpuoleinen jälki (ei tuo kettu, joka haarautuu heti alussa sivulle) on tullut riemulaukasta: humpsis hömpsis, kieli ulkona ja jäähileet turkista roiskuen. Oikeassa reunassa on liukujälki.



Kelkkailija on potkaissut itselleen vauhtia niin että lumikökkäreet lensivät: laukka-askel, liiiiiiiiuku,...



...laukka-askel, liiiiuku, laukka-askel, liiiiiuku,... koko joen pituudelta.



Kohti uusia seikkailuja!


----------------------

Tervetuloa tämän blogin lukijaksi, Satu Saarnela!


17 kommenttia:

  1. Se virrassa pulahtanut oli selvästi avantouimari. Sitten sille tuli kiire saada turkki kuivaksi, joten lisäsi vauhtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eihän sinulla ole häntää... vai onko?

      Poista
    2. Myös hännällisiä avantouimareita on olemassa.

      Poista
  2. Mitä kaikkea jäljet kertovatkaan, ne ovat melkeimpä jännittävämpiä kuin itse jäljen jättäjä... ei silti olisi tuon liukuriluikurin mieluusti nähnytkin. Ihana postaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mielelläänhän sen veijarin näkisi! Minulle on onnistunut vain eläintarhassa.

      Poista
  3. Mahtavia havaintoja! Nyt kyhäät sinne virran varrelle jonkun kyttäysmajan, mihin menet huomiseksi kyhjöttämään, niin näet laskettelijan itse teossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menenkin yöksi sinne, ettei se pääse luikuroimaan ohi aamuhämärissä.

      Poista
  4. Mä pidin ennen saukolle avantoo auki. Kun ilta pimeni, kuulu kun saukko solahti veteen. Hetken päästä tuli kalan kanssa jään reunalle ja alko aterioimaan. Viisi kalaa se yleensä söi.

    Kun kesällä ongin ja sain kalaa mitä en käyttäis, vippasin ne pääni yli pihalampeen, saukkoa varten.
    Enää ei oo liukujaa näkynny.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nehän ovat kulkureita, välillä näkyy ja välillä ei. Toivottavasti tulee takaisin.

      Poista
  5. Saukko! Ihanaa, mun suosikki! Voi että kun joskus itsekin näkisi muita kuin vain sen jälkiä. Pitäisi tosiaan pistää jokin passiteltta pystyyn mökillä joen rannalle, sama asia myös majavia nähdäkseni. Onhan siitä ollut puhetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Entisen mökkini lähellä oli mäyrien sukukartano. Aina ajattelin jääväni yöksi kyttäämään niitä, mutta ei koskaan tullut tehtyä sitä. Pitäisi enemmän tehdä ja vähemmän meinata.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Joo, vielä kun pääsisi näkemään sen itse teossa!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...