tiistai 1. heinäkuuta 2014

Postia Syrjäsiltä




- Syrjänen tässä, hyvää päivää taasen. Tänään kerron postitervehdyksestä, jonka meidän perhe viimeksi lähetti henkilökunnalle. Toki tapaamme heitä päivittäin, mutta jotkut asiat on mukavampi hoitaa noudattaen tiettyä muodollisuutta. Tarkoitan palkanmaksua ja sentapaista. Meillähän on postilaatikko kätevästi kanalan seinässä, joten tästä ei muodostu mitään ongelmaa kummallekaan osapuolelle.




Tässä eräänä iltana tunsimme olomme aivan erityisen iloisiksi, ja siitä kai se postilähetyksen suunnitteleminenkin alkoi. Henkilökunta oli sinä päivänä huomaavaisesti jättänyt kanatarhan oven auki, ja oli vaihteeksi poutainen sääkin.




Olemme vasta aivan viime aikoina huomanneet, että kotimme välittömässä läheisyydessä on tavattoman kiehtova retkikohde. Tehtyämme ensin pitkähkön huvikävelyn suuntasimme lopuksi sinne.




On mukavaa tutustua erilaisiin ympäristöihin ja maistella paikallisia herkkuja, ja mielellämme käymme kauempanakin, mutta tämä paikka on sekä sijainniltaan että tarjonnaltaan todella ensiluokkainen ja juuri meille sopiva. Katsokaapas, kuinka Liinu kuopaisee kauniilla koivellaan! Puuhamaan talonmieskin sanoi, että Liinu potkii pidemmälle kuin fasaani!




Minua alkoi aivan hymyilyttää, kun rouvilla riitti tekemistä. Ajan kulumista ei huomannut lainkaan, kun oli niin kiinnostavaa ohjelmaa. Onneksi oli sitten lyhyt matka kotiin jyväillalliselle, kun olimme väsyttäneet itsemme perusteellisesti täällä huvitellessa.




Henkilökunta löysi myöhemmin yllätysbonuksen postilaatikosta. Tällaiset hauskat retket parantavat mielestäni ilmapiiriä aivan tavattomasti. Meistä on asiallista muistaa myös palvelusväkeä, kun asiat sujuvat hyvin. Rouvani laativat viestin aivan itse eivätkä tarvinneet minulta lainkaan neuvoja oikeinkirjoituksessa, vaikka olenkin aapiskukko. Minusta siinä on sanottu kaikki oleellinen tyylikkään kompaktisti.





Post Scriptum: 

Koko perheeni sekä myös palvelusväki haluaa toivottaa Betunian lämpimästi tervetulleeksi tämän palstan lukijoiden hilpeään joukkoon!


P.S.2 Keskeneräinen tässä. Sainpas suunvuoron! Jos kukkojen kuulumiset kiinnostavat, kerron, että fasaanikukkomme Alfred ei viitsi enää kiekua kuin vähän malliksi. Syrjänen ei korvaansa lotkauta Alfredin huutelulle, vaikka vahtii tarkkaan räkättejä ja muita lintuja, jopa matalalla lentäviä suihkukoneita. Fasaaninpoikasia ei ole ainakaan vielä näkynyt, eikä kanojakaan. Sen sijaan edellinen ykköskukkomme Kevätmieli on palannut! Hän on laajentanut etelässä sijaitsevaa reviiriään tännepäin ja kiekuu jo melkein talon nurkalla. Hänen komea yksivuotias poikansa Pikkukaula kuljeskelee myös taas pihassa. Ilmeisesti kukkotappeluiden aika on tältä lisääntymiskaudelta ohi.

Minäkin laitan vielä kuvan nyt kun pääsin koneelle. Toivottavasti tästä välittyy sinne asti sellainen yltäkylläinen omavaraisuuden ilo!




26 kommenttia:

  1. Kyllä nuo kanaeläimet vaan osaavat hienosti kiteyttää viestinsä! Ja me ihmiset kun tuherramme sanavalintojemme kanssa, ajatuksenjuoksumme on liian monimutkaista ja väärinymmärryksen riski on aina olemassa. Toista se on kanoilla. Ollapa kana. Vapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanat eivät tosiaan paljon kiertele ilmaisussaan. Mutta kyllä minusta on aika kivaa olla ihminenkin, kaikkine väärinymmärryksen mahdollisuuksineen. Ja ihmisellä on enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, kuinka vapaa on.

      Poista
  2. Välittyi suorastaan tuoreen kananmunan korjaan postin maku:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva! Meillä on herkullista postia nykyään.

      Poista
  3. No kyllä välittyi! Komea on kukko ja pitää näköjään rouvansa hyvällä tuulella.

    Hieno postilaatikko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi! Syrjänen kohtelee ilahduttavan tasapuolisesti ja huomaavaisesti kaikkia rouviaan. Minusta oli mukava huomata myös, että kaikki osasivat heti käyttää postilaatikkoa suunniteltuun tarkoitukseen.

      Poista
  4. Onhan ne ihania! Ja niin kauniita! ja viisaita!

    VastaaPoista
  5. Tuo postilaatikkoidea on huikea! Ja päivän piristys, että Kevätmieli on mukana menossa taas. Olen sen edesottamuksia täällä jo pitemmän aikaa käynyt seurailemassa, vaikka virallisesti lukijaksi liityinkin vasta hiljan. Kerro sille terveisiä kun näet, että sillä on täällä fani!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kerron. Oltiin jo itsekin vähän huolissamme, että mihin se on joutunut.

      Poista
  6. Aapiskukko on nimensä mukainen:) Ihana postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hänellä on vähän mahtipontinen tyyli, mutta kyllä tämä blogi sen kestää.

      Poista
  7. Hieno tarina kuvien kera. Piristi päivää kummasti, Kiitos.

    VastaaPoista
  8. Ooh, olen vaikuttunut, jälleen!! Käykö kaikki rouvat tuolla mainiossa laatikossa lähettämässä terveisiä, vai onko se jonkun yksityinen postitoimisto?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki käyttävät samaa postitoimistoa. Joskus siellä tulee istuttua tuumailemassa pitkiäkin aikoja, vaikka jonossa seuraavalla ehkä olisi kovakin munahätä. Välillä sieltä kuuluu myös salaperäistä kolinaa ja kuopsutusta. Kolmen munan päiviä on kuitenkin todella harvoin. Nämähän ovat maatiaiskanoja eivätkä mitään munimiskoneita. Laatikossa käydään silti varmuuden vuoksi tunnustelemassa, että munattaako, vaikka ei sitten munattaisikaan.

      Poista
  9. Kerrassaan mainio postaus;) Kiitos!!

    VastaaPoista
  10. Mahtavaa! Kiva postaus. Voi mäkin haluan kanoja..ensi kesänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiden katseleminen on kyllä hyvin mukaansatempaavaa, onkohan se sitten hyvä vai paha...

      Poista
    2. R-perin mielestä se on hyvä. Kun tulee hyvä mieli, eikä kenellekään aiheudu mitään vahinkoa.

      Poista
    3. Niin, ellei sitten sen takia laiminlyö jotain tähdellistä.

      Poista
    4. Jos ei se "tähdellinen" ole todella tärkeetä, ja vain hyvin harvat asiat ovat, sen voi iloisesti laiminlyödä. Tosin olen itsekin tätä vasta opiskelemassa, mutta jo opiskelu tuo mielihyvää. Meidät on opetettu (kulttuurimme on sellainen), että asiat pitää hoitaa kunnolla ja ajallaan, laiminlyönti ja asioitten jättäminen rempalleen ja keskeneräisiksi (!) on hirveän huonoa. Todellisuus taitaa olla jotakin ihan muuta? Eihän elämän kuulu olla suorittamista. Vai?

      Poista
    5. Todellisuus on todellakin jotain ihan muuta, ainakin täällä. Yritin keksiä tähdellisempiä asioita kuin kanojen katselu ja sitten kuvitella että ne jäisivät tekemättä kanojenkatselun takia, ja koko jutusta tuli ihan ääliömäinen. Olet oikeassa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...