Eroon lehtokotiloista

Jos haluat eroon lehtokotiloista, hanki kana.

Olen maininnut ennenkin, että lehtokotilot ovat kanojen herkkua, mutta todisteiden puutteessa kukaan ei uskonut minua. Nyyh. Nyt olen kuitenkin onnistunut kameroimaan lehtokotilonsyöntitapahtuman. Tässä on kiistaton todiste:

Frida Kana syö lehtokotiloita.

Ai miten niin photoshopattu? Etteikö muka valokuva enää kelpaa todisteeksi? Älä nyt viitsi, eivät tällaiset mummot osaa kuvankäsittelyä!

Nyt en enää ala tuollaisten epäilijöiden kanssa. Tästä eteenpäin saavat lukea vain ne molemmat, jotka luottavat sanaani.

No, muut! Lopettakaa lukeminen!

Lopussa nimittäin seuraa paljastus.

Kun hankit kanan, et pääse eroon ainoastaan lehtokotiloista vaan myös esimerkiksi kaikista marjoista. Jo raakileina.

Syrjänen syö mustaherukan.

Minusta on niin hauskaa katsoa kanoja marjapensaassa, että olen antanut heidän mellastaa. Syövät siellä räkätitkin, miksi siis kieltäisin saman apajan kanoilta, joista kuitenkin pidän enemmän. Kanat eivät mitenkään systemaattisesti tyhjennä marjapuskaa. Maistavat sieltä täältä ja sitten taas siirtyvät eteenpäin. Pihassa on niin paljon kiinnostavaa! Ei voi jäädä yhteen puskaan köhkimään.

Kukko Syrjänen on kallellaan kasvissyöntiin. Mansikoita hän aivan rakastaa! Mutta kyllä viinimarjatkin maistuvat. Sen sijaan herkulliset tuhatjalkaiset, etanat ja muurahaiset hän jättää enimmäkseen rouville. Saattaa maistaa, jos tulee ylivoimainen kiusaus, niin kuin vaikka muurahaisenmuna. Mutta yleensä pudottaa kaikki liharuuat nokastaan ja kutsuu rouvat herkuttelemaan. Itse nokkii voikukanlehteä. Mutta kuinka Syrjänen löytää kotilot ja muut herkut? Miten hän menettelee? Tiedustelen asiaa.

Hyvää päivää, kansalaiset! Valistan teitä nyt hieman ötökänlöytämisen jalossa taidossa. En suinkaan halua ottaa kunniaa itselleni, ötökänlöytäminen on tiimityötä. Jos joku kuvittelee, että minä löydän eniten ötököitä, se johtuu vain siitä, että muut ryhmän jäsenet syövät ne vaihvihkaa suihinsa sitä mukaa kuin löytävät, kun taas minä julkaisen aina tutkimusteni tulokset. Se on minulla sellainen tapa. No joskus en niin suureen ääneen; jos sattuu Liinu olemaan siinä vierellä, sujautan vain putukan hänelle enemmittä kotkotuksitta. Mutta asiaan.

Kotiloita ja muita ötököitä löytää parhaiten kasvustosta, jota ei ole parturoitu liian lyhyeksi. Hajaantuminen tietenkin kannattaa. Ryhmän kaikki jäsenet ovat silmä tarkkana, sillä tavalla tulee helposti haravoitua laajahko alue.

Monesti korkean ja lyhyemmän kasvillisuuden rajakohdat ovat otollista metsästysmaastoa. Kannattaa myös tuntea kotiloiden tavat ja olla perehtynyt kasvioppiin. Vuohenputkistosta esimerkiksi löytää päivänpaisteella usein kotiloita lepäämästä hyvinkin ylhäältä lehtien alapinnoilta. Kosteammalla säällä kotilot taas ovat liikkeellä, ja niitä kannattaa etsiä maasta ja kasvien päältä.

Tietysti mikään ei estä menemästä korkean kasvuston sisäänkin, jos uskaltaa. Jotkut meistä aluksi hieman arastelivat tällaista, mutta viidakkokanojen perillisinä sopeuduimme äkkiä näihin olosuhteisiin. Viidakkoon tunkeutuminen voi todella kannattaa. Tämä on ammattilaisten juttu eikä sovi heikkohermoisille. Älkää yrittäkö tätä kotona.

Haluan vielä mainita, että paikasta toiseen siirtyessä voi myös kulkea viuhkamuodostelmassa ja tutkia avoimen paikan tarjoamia mahdollisuuksia. Jotkut ovat löytäneet nurmikolta jopa kastematoja! Aina kannattaa pitää silmät auki.

Isomman aukean yli siirrymme kuitenkin mieluiten jonomuodostelmassa. Se on turvallisinta, eikä kannata ottaa turhia riskejä. Tällöinhän mennään muutenkin puolijuoksua, joten ei siinä ehdi juuri ötököitä tarkkailemaan.

Jos on oikein kiire, minä saatan lentää edeltä varmistamaan. Näin.

Eiköhän tässä nyt tullut kotilonmetsästyksen ja pihassa kulkemisen alkeet esiteltyä. Alkeissahan emme vielä edenneet pintaa syvemmälle. Kaivaminen on sitten aivan oma taiteenlajinsa. Harjoitelkaa nyt näitä konsteja ensin. Onnea metsästykseen!