Kasvimaa kukkii

Eilistä paistoa -blogin Johanna kertoi taannoin käyttävänsä nokkosen siemeniä ruuassa kuin ruuassa. Hän rauhoitteli minua, että vielä ei ole kiire, siemenet kypsyvät vasta loppukesästä. Hän on aikaisemmin kirjoittanut hyvän ohjeen niiden keräämisestä. No voi kauhistus, kun tuossa hiljattain satuin jälleen löytämään pusikon kätköistä kasvimaani. Siellähän se nokkonen siementää jo täyttä häkää ja suoraan palsternakkapenkkiin.

Palsternakan kylvö näytti sittenkin onnistuneen. Ilokseni löysin pari riviä eri kokoisia taimia rikkaruohojen (lähinnä kehäkukan) joukosta. Muutama saattaa olla peräisin jopa ensimmäisestä kylvöstä, jonka luulin kokonaan tuhoutuneen. Kitkin kehäkukkaa maljakkoon ja kuivumaan ja sain palsternakat esiin. Aika paljon niitä piti harventaakin, suoraan kaninruokasaaviin. Samassa penkissä näytti istuvan tanakka tomaatintaimi. Ai niin, se oli se, jonka alakerran isäntä sai keväällä lahjaksi. Tännekös se tuli tökättyä? Vielä hengissä! Ja näyttää kukkivan.

Miten niin leväperäistä? Aina kun ihmiset ihmettelevät irtipäässyttä kukkapenkkiäni tai kitkemättömiä käytäviä, sanon arvokkaasti, että minä olenkin enemmän hyötykasvi-ihminen. Olenhan minä kuitenkin selvästi jossain välissä kylvänyt tai istuttanut joitakin hyötykasveja, koska niitä näyttää tuolla laatikoissa kasvavan. Ei ole minun vikani, ettei kylvöksiä tarvinnut kesäkuussa kastella, kun kastelu hoitui luonnostaan. Ja niin kylmäkin oli, ettei mikään kasvanut, paitsi rikkaruohot. Joten päätin syödä vastedes rikkaruohoja ja unohdin kasvimaani. Nyt kun rikkaruohoja niittäessäni osuin kasvimaan kohdalle ja hämmästyksekseni huomasin siellä vielä joidenkin vihannesten sinnittelevän elossa, tästä voidaan päätellä, että olen menestyksekäs hyötykasvien viljelijä.

Tämän minä tunnen, se on kesäkurpitsa! Jaahas, niitäkin täytyy kohta alkaa kuluttaa. Istutinkos minä tosiaan noin monta?

Tässä sarjassa esitellään näköjään keltaisia kukkasia. Joku papukin siellä näytti kukkivan. Voiko pavulla muka olla keltaiset kukat?

Kaalit eivät tykänneet tästä viljelytavasta. Muistan kyllä, että ne ryökäleet eivät lähteneet ollenkaan kasvamaan edes sisällä esikasvatuslaatikoissaan. Työnsivät pari sirkkalehteä ilmoille ja ehkä yhden oikean, ja sitten jumahtivat siihen. En käsitä, miksi ne osoittavat mieltään. Kaikki herkulliset lehtikaalini, parsakaalit ja suippokaalit! Ne ovat edelleen muutaman sentin korkuisia. Ei tullut kaalisatoa meille. Onneksi kaverini hakkaa jo nyt maahan lehtikaalejaan, jotka pursuavat joka puolelle. Ehkä häneltä liikenee. Meiltä saa varmaan pian kesäkurpitsaa vaihdossa...

Kehäkukkaa on joka puolella. Valkosipulista en ole muistanut pätkiä kukkavarsia. En ole koskaan huomannut sen vaikuttavan sipuloiden kokoon mitenkään. Nekin pitäisi jo nostaa. Jospa huomenna.

--------------------------

Tervetuloa tämän blogin viralliseksi jäseneksi, marketta konttila!