tiistai 8. heinäkuuta 2014

Kehitystä

Piskuisen kanaparveni sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut hieman kehitystä.

Tännepäin, rouvat!

Kanat seuraavat jo kukko Syrjästä ja uskovat, mitä se sanoo. Kun Syrjänen löytää mielestään hyvän makupalan, hän huudahtaa ihastuneena: "Kuk-KUK!" ja Frida ja Miina ryntäävät paikalle. Aikaisemmin Liinukin ryntäsi, mutta joutui pysähtymään vähän matkan päähän herkusta, ettei saisi Miinalta nokkaisua. Nyt Liinu ei enää juokse, kun kukolla on herkkuja. Sen sijaan hän on alkanut seurailla minun liikkeitäni tarkalla silmällä. Minä kun heittelen herkut laajemmalle, niin että hänkin saa osansa. Liinukin uskaltaa jo ottaa namin, kuten lehtokotilon, kädestä, jos Miina ei ole liian lähellä. Ja hän on kehittänyt tavan syöksyä juosten Fridan ja Miinan nokan edestä ja napata herkut vauhdissa, ennen kuin rouvat tajuavat mitä tapahtui.

Kerran Syrjänen varoitti yli lentävästä pienestä haukasta. En koskaan näe kanojen kääntävän päätään, kun kukko varoittaa, mutta nehän näkevät melkein joka suuntaan muutenkin. Yleensä varoitus saa ne korkeintaan nostamaan päätään, mutta nyt ne kaikki lähtivät juoksemaan. Liinu oli ainoa, joka juoksi tarhan ovelle. Hyvä, Liinu! Viisas kana!


No oo nyt siinä tän kerran.

Tässä Miina sietää Liinua tonkimassa tunkiota suhteellisen likellä. Edistystä. Kai. Välillä hän kyllä käy häätämässä Liinun pois ja omii tämän kaivaman kuopan. Saattaa juosta monen metrin päästä nokkaisemaan Liinun tiehensä, jos luulee tämän löytäneen jotain. Mutta ei sentään koko ajan kurmota.

Frida ei enää yleensä noki Liinua, ellei nyt sitten jotain tavattoman herkullista ole tarjolla. Luomupihvistä putsattuja kalvoja toukan kokoisina muruina, tai vastaavaa. Silloin kyllä roikutaan siivessä kiinni ja juostaan perässä. Muuten Frida jättää Liinun rauhaan.


Jokos viinimarjat alkavat kypsyä?

Ruokavalio on laajentunut. Munankeltuaiset ovat oransseja.


Syksymmällä lennetään oksalle syömään noita tyrnejä!

Reviiri on laajentunut.


Älkää menkö kauas, mä otan vielä pari kierrosta.

Grillin vieressä on hyvä kohta, jossa on kivituhkaa maassa. Siellä käydään aina, kun ollaan ulkona. Miina nauttii kylpemisestä kaikkein pisimpään.



Viiniköynnöksessä on varsin huomaamattomat kukat, mutta mehiläiset löytävät ne kyllä. Ehkä kanat vähän myöhemmin saavat maistaa rypäleitä. Niitä näyttäisi tulevan.


13 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Näyttää niillä olevan kunnon kanan elämä, tosin pääsevät vapaasti tarhasta pihalle vain silloin kun on paimen paikalla.

      Poista
  2. Mä jotenkin niin sympatiseeraan tuota Liinua. ♥ On näitä sinun juttujasi aina vaan niin ihana lueskella.

    Ja tuo pari kierrosta vielä -kuva sai aikaan äänekästä höröttelyä. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi vaikka 10 000 identtistä kanaa, olisi varmaan vaikea huomata niiden luonne-eroja, mieltymyksiä ja suhteita tällä tavalla. Minäkin salaa sympatiseeraan Liinua.

      Poista
  3. Hyvä Liinu!
    Tuo ensimmäinen kuva, jossa jono kulkee, on aivan ihana♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. R-peri on Rantakasvin (ja muidenkin) kanssa ihan samaa mieltä! Olen aivan lumoutunut kuvista ja tarinoista.

      Yksi asia askarruttaa: kananne ovat teillä vain kesän. Miten selviätte kesän jälkeen?

      Poista
    2. Kiitos, Rantis!

      Kesän jälkeen tulee uusi kesä. Ei me selvittäisi talvella kanojen kanssa, kun ei ole talviasuttavaa kanalaa (vielä). Ajateltiin tällä kertaa laittaa myös kaikki kanit pataan syksyllä ja aloittaa uudella kannalla keväällä.

      Poista
  4. Go Liinu! Ihania kuvia, jälleen kerran. Hyvä että Syrjäsen haaremissa on tapahtunut hiukan edistystä perhesovun suhteen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liinu kiittää. Kyllä tilanne on nyt helpottanut, vaikka ei Liinun kohtelu reilua ole vieläkään, ihmismittapuulla. Onneksi Syrjänen itse on hyvin tasapuolinen ja yhtä herrasmiesmäinen kaikkia kohtaan.

      Poista
  5. Hienosti osaavat olla nuo neidit + isäntänsä. Me täällä mietitään, missä ovat (metsä)kanamme, ei ole tänä vuonna tullut pyitä pihavierailuille, vaikka kyllä ne joka kesä ovat käyneet ja hassusti heinikossa menneet. Viime kesänäkin kävivät, vaikka oli meillä kissat täällä. Ei vaikuta ihan ruudinkeksijöiltä pyyt teini-iässä. Ehkä he vielä tulevat. (P.S. Hauska arvonta! Jätän silti osallistumatta, kun meillä on miehen toimesta ihan liikaa kaikenlaisia gadgetteja. Hermo menee niihin. Omat keräilykohteeni toki ovat tärkeitä. Esim. kipot.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä, Saara! Meidän kanathan ovat neroja, mutta heillä on silti vaikeuksia löytää tarhan ovea, jos ovat eri puolilla verkkoaitaa ja haluavat samalle puolelle. Läpi vaan yritetään. Toivottavasti pyyt löytävät teidän pihaan.

      Siksihän minäkin tätä arvon, kun on liikaa kaikkea tällaista. Olen jo miettinyt valmiiksi, mitä muuta voisin laittaa kiertoon arpomalla, jos se vaikka on hyvinkin hauskaa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...