Aamulla heräsin hyvissä ajoin ja kuulin heti äänestä, että sinitintin poikaset ovat lähteneet pesästä. Pesäpönttö ei ole kaukana avoimesta ikkunasta. (Aivan oikein, sisälämpötila 16,6°C). Enää ei kuulunut sellaista hätäistä huutokuoroa emon ilmaantuessa pöntön suulle - sellaisesta on hyvä video Kaarina Davisin blogissa - vaan tasaista ja itsetyytyväistä, suorastaan vähän leuhkan oloista huutelua: Tii-tii-tsöö. tii-tii-tii-tsöö!
Kamera käteen ja ulos! Ai niin, ja vaatteet.
- Noniin, nyt olen täällä Suuressa Maailmassa ja pärjään hienosti! Saisi tulla sitä ruokaa! Tarjoilija! Hei, mä olen TÄÄLLÄ!
- Putsaan tässä odotellessa mun höyheniä, koska ne on todella läsässä ja sottaiset sen kimppakämpän jäljiltä. Enkä ole varma ettei olisi kirppujakin... Voi ei! Housut unohtu! Ne jäi varmaan sinne pönttöön. En kyl mee hakemaan! Pärjään ilman. Nyt on kesä.
- Oon jo iso lintu ja osaan tehdä kaikkea, mitä ison linnun kuuluu. Ja voin kakkiakin ihan minne huvittaa eikä tartte kenenkään niitä kanniskella pois pesästä. Oho, oliko siinä alla sun luumut? No voi sori.
- Niin siis osaan tehdä MELKEIN kaikkea, mitä ison linnun kuuluu. Tai kyllä mä osaisin ruokaakin etsiä, mutta en mä nyt viitsi. Kun se menee karkuun. Ja yritin yhtä, mutta se maistukin pahalle. Olen mieluummin tässä oksalla tälleen söpösti ja odotan, että tarjoilija tulee ruokkimaan. Ja huutelen aina välillä, jos ei se tule tarpeeksi nopeasti.
- Aaaa
Really wonderful post and gorgeous photos, as always !
VastaaPoistaGreetings
Thanks, again, Ela!
PoistaPäivän paras! :))
VastaaPoistaKiitos, Pilvi!
Poistaon ne vaan ihania.
VastaaPoistaKiva noita on katsella.
PoistaMainiot kuvat ja jutut taas!
VastaaPoistaAsiasta viidenteen: huomasin kuvista, että teilläkin näkyy olevan omenapuussa tuollasia ihmeellisiä seittikasoja. (Ainakin kahdessa alimmassa kuvassa, kuvan vasemmassa ylälaidassa.) Me tänään huomattiin niitä meillä, ja niitä oli vaikka miten paljon... Osassa oli kauhea möykky jotain ihmeen toukkiakin (sellasia hyvin ohuita, ne oli yhtenä kasana paikallaan). En muista koskaan moisia nähneeni ja heti tietenkin ajattelin, että jostain tuholaisista on kyse. Menin sitten katkomaan oksan jos toisenkin, että saisin ne puusta pois... mutta totta puhuakseni niitä oli niin paljon, että ei olis kyllä puusta paljon jäljelle jäänyt, jos olisin kaikki pois ottanut. Osaatko sinä sanoa, mistä on kyse??
Meillä on niitä tänä vuonna aika paljonkin, enemmän kuin yleensä. Luullakseni pihlajanmarjakoi.
PoistaAha, hän itsenäistyy sittenkin, ainakin jo melkein:)
VastaaPoistaVarmaan on kohta pakko itsenäistyä, kun tarjoiluvälit pitenee. Pönttöön ei ole enää tarjoilua ollenkaan, joten ei sinne peräkammariin kannattanut sitten jäädä.
PoistaIhana postaus:)
VastaaPoistaKiitos, Sussi!
PoistaNäin ne lapsukaiset vaan kasvaa ja kesä etenee. Kiva postaus!
VastaaPoistaKiitos, Taina T! Onhan aina vähän haikeaa, kun poikaset lentävät pesästä, mutta ei sitäkään kestäisi jos eivät lentäisi.
PoistaVoi vitsi, miten hyvä ajoitus kameran kanssa. Hieno kuvasarja ja ihan loistavasti olit saanut haastateltuakin aikuistuvaa tirppaa. ;)
VastaaPoistaKiitos, Farmari! Haastattelun saaminen ei ollut vaikeaa. Nuoret tiput ovat hyvin suulaita, eikä heillä vielä ole oikein käsitystä somen vaaroista.
Poista