tiistai 20. toukokuuta 2014

Nokkoset eivät kasva rivissä

Taas on kelejä pidellyt. Aurinko porotti tuhatta ja sataa koko eilisen päivän, himertävän usvan läpi. Painostava, kosteankuuma ilma ja lopulta raikas ukkonen.

Vinttikamarissani lämpötila nousi myös hellelukemiin. Talven jäljiltä olivat rutiinit hukassa, enkä ollut sulkenut pimennysverhoja. Aurinko oli paistanut makuuhuoneeni. Illan viilennyttyä järjestelin ristivetoa, heitin peiton huit hemmettiin ja yritin saada unta. Kuuma oli ja kova meteli, ikkunan takana huudettiin. Satakielikin on sitten palannut näille seuduin.

Kahden aikaan yöllä lähdin ilmastopakolaiseksi ja anoin turvapaikkaa alakerran isännän olohuoneen lattialta. Ihanan viileää oli siellä! Yläkerran asunnossa oli vielä tässä vaiheessa 25 kraatua läpivedosta huolimatta. Kyllähän niissä lukemissa nukkuu sitten kun on taas tottunut, mutta näin äkkiseltään tuntuvat yli kahdenkymmenen asteen lämpötilat oudoilta nukkumaan mennessä.

Kuulemma aurinkomyrskyt lisäävät salamointia. Tällainen tutkimus on julkaistu Environmental Research Lettersissä, mutta kun en viitsi klikata esiin alkuperäistä lähdettä, laitan linkin Hesarin uutiseen aiheesta.

Keskeneräisten tutkimusten laitoksen viimeaikaisin havainto on, että paahdettuaan liian kovalla teholla koko päivän aurinko sitten repesi eilen illalla. Oma vika. Kuva:


Oli taas hieno valoshow, sekä salamoinnin aikana että muutoinkin läpi yön. Kiitos järjestäjille!


Minulla on poikkeuksellisesti pari vapaapäivää keskellä viikkoa. Se tuntuu sanoinkuvaamattoman helpottavalta! Mieli on kevyt ja iloinen kuin lapsena kesäloman alkaessa.

Käytin aamun viileän ajan keräämällä nokkosia. No, tuli tietysti muutenkin hohhailtua ja kameroitua sinne tänne. Huomasin esimerkiksi aivan valtavasti nuppuja omenapuiden oksaryteiköissä. Mihin taas joudutaan omenien kanssa. Toivon mukaan ystävät ja tuttavat tulevat keräämään. Omenasadosta voi olla yllättäviä iloja: vielä nyt keväällä viimevuotiset omenat yllättäen muuttuivat kahdeksi tavattoman herkulliseksi kotona leivotuksi ruislimpuksi. Uskokaa tai älkää. Meidän omenat osaavat muuntautua paitsi kuivatuiksi omenalastuiksi tai omenamehuksi myös piirakoiksi ja viiniksi. Jopa punaviiniksi. Sitä sopii ihmetellä. Ja nyt vielä leiväksikin.


Mitähän näistä tuleekaan!

Mutta niistä nokkosistahan minun piti. Ne ovat levinneet hienosti ja niitä alkaa nyt olla joka paikassa. Välillä tulee mieleen, että tarvitseeko niitä välttämättä olla ihan näin monessa kohtaa puutarhassa. Voisiko niitä vähän keskittää. Voisiko jonkun esiintymän suorastaan poistaa.

Tänään poimin tästä:


Kieltämättä tuo nokkospuska alkaa levitä aika laajalle alueelle ja viedä tilaa upealta nurmikoltamme. Mitä jos perustaisin kunnollisen nokkospenkin tai pari ja julistaisin polttiaisille muihin paikkoihin porttikiellon?

Oli vaikea poimia, kun nokkoset eivät kasvaneet suorissa riveissä. Mistä olen jo poiminut? Jos nyt jatkan tuohon suuntaan, eivät kai nämä tällä sivulla unohdu poimimatta? Mikä on loogisin etenemissuunta? Sitten tajusin, ettei ehkä ole kauheasti väliä, vaikka joku nokkonen jäisi väliin. Jäähän niitä joka tapauksessa. Ja sitä paitsi: seuraavaksi tulen lapion kanssa ja otan ylös koko nokkosikon.

Joillain on sama ongelma mustikkametsässäkin. Pitää poimia jokainen mustikka siitä kohdasta, mihin on sattunut istahtamaan. Minulla ei sentään sitä huolta ole, poimin vain parhaat. Niin kuin muutenkin elämässä.



Nautin aivan erityisesti lounaastani, kun vertasin sitä työpaikkalounaaseen. En tahdo moittia työmaalounasta; kasvisruokapuoli kehittyy lounasravintolassani koko ajan paremmaksi. Tänään lounaasta puuttui kuitenkin kokonaan kiireen tuntu. Monesti pöytään istahtaessani joudun toteamaan, että viidentoista minuutin kuluttua on välttämättä oltava jo aivan muualla. Tänään ei tarvinnut katsella kelloa.

En viitsinyt sytyttää tulta puuhellaan, kun keittiössä oli muutenkin kyllin lämmintä. Vein siksi lounastarpeet grillille ja laitoin tulet sinne. Viikonloppuna grillasimme täytettyjä herkkusieniä, jotka oli kääritty luomupekoniin, ja tänään paistoin niistä yli jääneet jalat sipulin ja nokkosen kera munakkaan täytteeksi. Pannu oli ensin liian kuuma ja sitten oli tuli vähällä loppua kesken, sain nokea käsiini ja ampiaisiakin oli. Kurjet säikäyttivät minut seilaamalla matalalta yli ja kiljaisemalla juuri kohdalla. Että niillä on kova ääni, meinasi paistinlasta lentää ruohosipulipöheikköön. Sepelkyyhky huhuili metsässä, vasta palannut punavarpunen vislaili ja kuulin myös ensimmäistä kertaa tänä kesänä ruisrääkän vetävän vieteriään. Tervapääskyt ajoivat toisiaan takaa ja kirkuivat. Luin lehteä ja join kylmää teetä. Herra ja rouva mustarastas kävivät vuorotellen kylpemässä ja polskimassa ojassa ja ravistelivat sitten itsensä kuivaksi kukkivan tuomen oksalla.

Olipas ihanaa!

Nämä ovat eilisiä lintuja, tänään kokatessa en ehtinyt kuvaamaan.


Päivän visailu: mikä kukkii kuvassa?


Virallinen vastaus kommenttilootassa noin puolen metrin kohdalla (20. kommentti).

22 kommenttia:

  1. Hiukan pulleammat ovat omenapuun kukat teillä kuin täällä päin. Meillä kukkii kirsikkapuut, mutta olisiko tuo visailupuu luumu, ei tuo kukka oikein siltäkään kyllä näytä, hm vaikeaa? Nokkosiakin sinulla on kadehdittavasti enemmän:-) Mutta toisaalta olen kerännyt satoa ja koko ajan kasvavat lisää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän teilläkin ole omenapuun nuput jonkin verran avautuneet tämän päivän aikana. Visailusta ei nyt tullut pistettä. Luumunkukkia näkyy alemmassa postauksessa. Ne näyttävät aika tavalla samalta kuin kirsikankukat, ainakin minusta.

      Poista
  2. Aravaappa tuliko nälkä....no tuli..:) Luumupuuksi tuota ehdottelisin....tai sitten ei..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole luumupuu, niitä kukkia oli malliksi edellisessä postauksessa. Odotan vielä, tulisiko lisää arvauksia, ennen kuin paljastan.

      Poista
  3. Varsinainen hyvän mielen (ja ruuan) postaus. Onnistuit taas kirvoittamaan muutaman naurun hörähdyksenkin :). Olet selvästi osannut nauttia vapaapäivästä ja puet sen sanoiksi todella mainiosti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi! Tällaisista kommenteista päivä vain paranee.

      Poista
  4. Ihania kuvia olet taas onnistunut saamaan, ja lounaskin varsin hyvälle kuulostaa. Tuosta kukasta ei kyllä ole mitään hajua!

    VastaaPoista
  5. Sinulla on aivan mahtavat jutut! Ja kuvat!

    Tosi usein mietin, että osaisinpa huomata asioita luonnosta samoin kuin sinä. Mä en oikein osaa keskittyä luontoa katselemaan ja kuuntelemaan... olen aina niin tuskastuttavan täynnä omia huolia ja murheita. Harmitti kerrankin metsässä kulkiessani, kun aivan vierestä ponkaisi lentoon joku iso lintu. Siis en todellakaan tiedä mikä. Enkä huomannut sitä lainkaan ennen kuin se siitä lähti (mikä tietenkin oli linnun tarkoituskin...), koska tuijotin vaan eteeni mitään näkemättömin silmin, omissa ajatuksissani...

    Nokkosten poimintaa olen miettinyt monet kerrat. Vaan mietinnän asteelle se on aina vaan jäänyt... Nuo sinun nokkoset on ihan täydellisen näköisiä. Puhtaita, nuoria ja kauniita.

    Ehdotan kukkijaksi tuomea. Tod.näk. menee ihan metsään, mutta yritys hyvä kuitenkin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomi on tähän asti paras vastaus, koska kukat ovat samalla tavalla pystyissä tertuissa. Mutta ei silti ole tuomi.

      Minulle on käynyt metsäkanalintujen kanssa ihan samalla tavalla monesti. Ei niitä näe ennen kuin meinaa astua päälle. Ja monesti minäkin kuljen mieli ihan muualla, ajan autoakin sillä lailla ja ihmettelen sitten että jokos ollaan täällä asti... Mutta joskus onnistun jonkun hetken ajan olemaan läsnä tässä ja nyt. Tavoitteena on lisätä näitä hetkiä.

      Niin, nuo nokkoset! Ihania. Ei ole vielä lehtokotilo kerinnyt niitä töhrimään.

      Poista
    2. Korjaus edelliseen: eihän metsäkanalintuja näe silloinkaan, kun on meinannut astua päälle. Kuuluu vain kamala pölähdys, kun sellainen lähtee jaloista niin vauhdilla ettei sitä kerkiä näkemään.

      Poista
  6. Meinasin sanoa, että kriikuna se siinä kukkii, mutta luumuhan se on sekin ja siitä ei ollut kyse ja kriikunan valkoiset kukat on kyllä hiukan leveämpiterälehtisiä. Mutta veikataan sitten, että tämä on ns. mustikkapuu eli marjatuomipihlaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on erittäin hyvä veikkaus ja täysin oikein!

      Poista
  7. Kesäistä ihanaa kerrontaa ja ihanat kuvat. Kyllä toi arvoitus kasvi on saskatoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Taina T! Todellakin näin on, jo toinen oikea vastaus! Kyseessä on siis marjatuomipihlaja elikkäs kansan kielellä saskatooni. Paljon on kukkia, paljon tulee myös marjoja, ja sitten linnut syövät ne kaikki raakana. On se niin hyvää.

      Poista
  8. Jos minäkin oppisin Ryötönperällä tuon hienon ulkoruoanlaittamisen taidon, niin saattaisin syödä silloinkin kun olen siellä yksin. Aina hankin paljon ruokaa - ihan kuin naparetkelle - ja sitten jos ei ole muita, unohdan ruokailun - ei vain kiinnosta. Nyt otan sinut esikuvakseni, ja samalla jos en kerran muutenkaan "tee mitään", niin alan edes nuotioruokahommiin. Vermeet on.

    Kuva-arvoitustasi en osaa ratkaista, ei kai tuo tuomikaan ole... Odotan ja opin, kun virallinen vastaus tulee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän helposti menen voileivillä kun en viitsi laittaa ruokaa, mutta nokkosia ei ole kiva laittaa leivän päälle sellaisenaan...

      Poista
  9. Onkohan tuo saskatoon vai entisajan pihapuu tuomipihlaja, en osaa erottaa. Saskatoon on nykyaikaa meillä Suomessa ja tuomipihlajia on ollut jo kauan.
    Nokkosia minäkin keräsin ja kuivattelin, en vaan ole mikään erityisen hyvä ruuanlaittaja, mutta mesiangervo- nokkos- rooibostee on tosi hyvää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koska saskatoon on marjatuomipihlaja, elina-mummo sai nyt tuplavoiton. Kun jo melkein on tuplamummukin.

      Poista
  10. Visailun virallinen vastaus on:

    marjatuomipihlaja eli saskatoon.

    Onnittelen tietäjiä!

    VastaaPoista
  11. Sä oot mahtava tarinanlaskija. Mulle tuli niin hyvä mieli. Ja nauroin myös onnellista naurua ääneen - sen "niin kuin muutenkin elämässä" kohdalla. Kiitos tästä :)

    Niin ja piti sanomani, että upeita kuvia myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, nyt tuli hyvä mieli molemmille! Jaettu ilo on kaksinkertainen ilo, vähintään.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...