tiistai 13. toukokuuta 2014

Alfredin kanahuolet

Alfred vartioi hautovaa rouvaansa...


...kylmässä räntäsateessa torkkuen...


... tai puoliunessa päivänpaisteessa...


... raskaiden velvollisuuksiensa lomassa.



Nuori kukko Pikkukaula, Kevätmielen ansioitunut poika, luikkii ympäri Alfredin tonttia ja tunkeutuu päivittäin aivan sen ydinalueelle. Alfred ei millään pysty vahtimaan kaikkea.



Nimittäin vain toinen rouvista hautoo. Toista täytyy paimennella ympäriinsä ja pitää silmällä.

Emme tiedä, miksi toinen kana ei vielä haudo. Näimme kyllä eräänä päivänä variksen kiusaavan fasaanikanaa pellolla ja ojanreunalla, tuolla kuvan näyttämässä paikassa mutta pari päivää myöhemmin. Alfred pyyhälsi apuun pörheänä kuin kalkkunakukko, mutta varis vain lennähti ilmaan ja laskeutui muutaman metrin päähän, kanan toiselle puolelle. Kävin myöhemmin paikalla tutkimassa, löytyisikö sieltä hajotettu pesä ja variksensyömien munien kuoria. Ei löytynyt. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Jotain hyötyä retkestä oli kuitenkin. Paluumatkalla satuin törmäämään hautovaan kanaan.


Tontin ja pellon rajalla kasvaa pari isoa tuijaa. Heinikkokaistale viettää pellonojaan.


Nuoren, kasvavan heinikon takana, tuijan pilkullisessa varjossa makasi kana aivan paikallaan, vaikka kävelin ohi puolentoista metrin päästä. Vain kirkas musta silmä seurasi menoani. En tietenkään silloin pysähtynyt ottamaan kuvaa vaan jatkoin matkaani muina mummoina. Tämä kuva on otettu kauempaa, eikä pesää ja kanaa erota lainkaan. Ne voi huomata vain ihan vierestä.

Alfredin vartiopaikka on tuon tuijan takana, pihan puolella.



Alfredia on turha syyttää, jos molemmat rouvat eivät haudo. Hän on parhaansa yrittänyt.



Eikä lakkaa yrittämästä. Herrasmiesmäisesti hän saattelee toisen rouvansa tämän lempitiheikköön ja jää joksikin aikaa sen laidalle vahtiin tasapuolisuuden nimessä.


Alfredin päivät ovat täynnä huolta ja vaivaa. Hänen äänensä on paljosta kiekumisesta kireä. Pelkäämme työuupumuksen iskevän. Katsokaa taivaan lintuja, sanotaan sanassa, mutta kyllä niiden työsuojelu on rempallaan. Kuinkahan tässä käyneekään.

----------------------------

Lämpimät tervetulotoivotukset uusille keskeneräisen blogin lukijoille, Tanjalle ja pepitalle!

9 kommenttia:

  1. Voi tuota Alfredia, vaikeat ovat ajat hänellä! ;)

    VastaaPoista
  2. Kiirettä pitää Alfredilla. Oliskohan yksi rouva riittänyt, pitikö ahnehtia? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, kun ei osaa aikatauluttaa hommia paremmin.

      Poista
  3. Hauskaa katteltavaa!
    Mä seuraan kiikareilla aina sillontällön joen toisenpuolen pellon tapahtumia. Nyt kun sitä ei oo viellä kylvetty, niin paljon siellä porukkaa liikkuu. Jopa kissa osaa kadota peltoon niin, ettei tarkkaan tiedä missä se on. Sitten yht'äkkiä näkyy loikka ja kissa lähtee kotiinpäin saalis suussaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältäkin kun rupeaa ikkunasta katselemaan, mitä kaikkea näkyy, ei ehdi päivän aikana muuta tehdäkään. Mutta mitäpä sitä ei tieteen eteen uhraisi.

      Poista
  4. Kiitos Tervetuloa toivotuksesta :).

    Kaikkea saatkin kameralle tallennettua :D. Itselläni aina kamera solmussa taskussa tai akku loppu :/.

    Tuossa aikaisemmassa postauksessa olleet kuvat rusakosta olivat kyllä mahtavat. Ikinä en ole rusakkoa nähnyt noin lähikuvana, ja on kyllä mielenkiintoisen näköinen :O.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä onkin ihan kamalaa, kun ei voi edes postilaatikolle lähteä ilman kameraa. Muuten tulee heti flamingoparvi vastaan.

      Rusakko ei tajunnut autoa ihmiseksi, joten auton ikkunasta onnistui kuvaaminen. Kävelyreissulla ei olisi onnistunut.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...