Ei saatu vauvoja

Kanifarmiamme on kohdannut yllättävä takaisku. Kumpikin suunniteltu emokani jäi tyhjäksi. Ei saatu pupuvauvoja. Mitäs nyt?

2010

Mistä moinen voi johtua? Kaninkasvatusvuosiemme aikana tiinehtymisessä on harvoin ollut ongelmaa. Joskus on tarvittu uusinta-astutusta, kun emokani ei ole heti ollut vastaanottavainen. Sen on kuitenkin huomannut jo astutustilanteessa, ja tilanne on päästy paikkaamaan. Mutta nyt kaikki näytti sujuvan hyvin, ja silti molemmat poikueet menivät pieleen yhtaikaa.

Onko olosuhteissa vikaa? Jos luonnonvarainen kaniyhdyskunta on kasvanut liian suureksi ja ruuasta, vedestä tai sopivista pesäkoloista on pulaa, kanien hedelmällisyys laskee, samoin kuin aina talvikaudella. Stressaantunut tai nälkiintynyt kaniemo voi sulauttaa jo hedelmöityneet sikiöt takaisin kehoonsa aina tiineyden 19. päivään asti. Nämä tytöt vaikuttavat kuitenkin päällisin puolin terveiltä ja hyväkuntoisilta. Sopivaa ravintoa on ollut tarjolla riittävästi, ja tilaa on paljon enemmän kuin tuotantokaneilla yleensä. Olen tosin alkanut miettiä, olisiko kanilla kuitenkin enemmän omaa tilaa rauhallisessa neliön häkissä kuin isossakaan yhteishäkissä, jossa toinen ahdistelee ja ajaa takaa vähän väliä. Ammattikasvattajat eivät pidä emokaneja yhdessä. Meillä ryhmäkasvatus on aikaisemmin onnistunut, ja tiedän muitakin, jotka ovat harrastaneet sitä. Se vain vaatii sopuisat emokanit ja riittävän suuret tilat.

Alan epäillä, että Pieni on yhteispesimiseen liian vilkas. No, sanotaan suoraan, se on hyperaktiivinen. Kaivaa, hyppää, singahtaa juoksuun, ajaa Isoa takaa, hyökkää syömään, työntää olkivuorta parempaan paikkaan, kiskoo ruokakuppia, lähtee taas loikkimaan, lähentelee Isoa kurnuttaen kuin koiras kunnes Iso loikkaa pois alta, puputtaa yhden voikukanvarren, lötkähtää makuulle, pomppaa pystyyn ja taas mennään.

Onko stressi estänyt Ison tiineyden? Entäs Pieni itse?

Kaneilla ei ole varsinaista kiima-aikaa kuten monilla muilla eläimillä, mutta niidenkin lisääntymisalttius vaihtelee syklisesti. Kierron pituus vaihtelee paljonkin riippuen yksilöstä ja olosuhteista, esim. ravinnosta ja valosta. Naaraalla on aina eri kypsymisvaiheessa olevia munarakkuloita. 10-20 niistä valmistuu kerralla ja alkaa tuottaa estrogeeniä. Yleensä naaraskani on tuolloin vastaanottavainen parin viikon ajan ja sitten, ellei se ole tiinehtynyt, munarakkulat surkastuvat ja kani on nelisen päivää haluton hyväksymään urosta, kunnes seuraava munarakkulaerä on kypsä.

Kanilla, kuten esimerkiksi kissallakin, ovulaatio tapahtuu vasta parittelun antamasta ärsykkeestä. Kani on kuitenkin mutkikas otus, ja pelkkä sukupuolinen kiihtymys tai toisen naaraan astumisyritykset saattavat laukaista ovulaation. Jos ovulaatio ei johda hedelmöittymiseen, kanilla alkaa valeraskaus, joka kestää 16-18 päivää. Tänä aikana kani ei normaalisti tiinehdy.

Olisiko tässä arvoituksen ratkaisu? Kaninaaraat "astuvat" toisiaan myös osoittaakseen arvoasemaansa, ja olen nähnyt näiden tyttöjen yrittävän sitä kumpaankin suuntaan. Tilalla, josta ne tulivat, oli kolme tyttökania samassa pienehkössä häkissä, ja emäntä mainitsi sen kolmannen purevan näitä muita. Ehkä ne olivat astutuksen aikaan valeraskaina?

Olipa syy mikä hyvänsä, hieno kasvatusaikataulumme meni aivan pieleen. Jos nyt yrittäisimme uudestaan, ja molemmilla tärppäisikin, meillä olisi kaikki paikat täynnä pikku paistikkaita lokakuussa. Eihän siinä mitään, jos syksy on lämmin, ruohoa riittää ja ulkohäkkejä voi käyttää. Vaan entäs jos tuleekin lunta? Toisekseen, yritys ei välttämättä onnistuisi nyt sen paremmin.

Päädyimme kompromissiin. Kokeilemme Ison astuttamista uudelleen. Pieni lähti takaisin naapuritilalle, ja toin sieltä vaihdossa uuden pupun, hädin tuskin luovutusikäisen pikkuotuksen. Pitäähän Isolla olla seuraa, kani on sosiaalinen eläin. Jaoimme kanilan kahteen osastoon verkkoväliseinällä näin aluksi, ja toivomme että Iso hyväksyy pian pikkuruisen tunkeilijan reviirillään, niin että väliseinän voi poistaa. Ainakaan Pienenpieni ei kiusaa, aja takaa eikä pyri astumaan häntä. Hyvä, jos uskaltaa nuuskaista väliseinää, ja senkin vain ellei Iso ole aivan seinän vieressä.

Pikkupupu tuli valmiiksi korvamerkittynä jonkun tapaturman jäljiltä. Ei haittaa, meistä hän on silti hurjan suloinen. Saattavat muuten olla täyssisarukset Ison kanssa, vaikka sitä lienee heille turha kertoa.

Tämän läheisemmät välit heillä ei vielä ole, mutta onpa jotain mielenkiintoista seurattavaa aidan takana.

Isolla ja Ihan Pienellä on nykyään tapana syödä yhdessä. Siis erikseen, mutta yhtä aikaa. Siitä se lähtee.

Isolle on sovittu treffit vanhan poikaystävänsä kanssa. Hän oli minusta oikein komea ja hyväkäytöksinen mutta tehokas. Täytyy varmaan sopia vielä varmistelukierros sitten, kun Pienen lähdöstä on kulunut säädetyt 18 vuorokautta. Voi voi, tässä menee kyllä pitkälle syksyyn asti pupufarmia pyörittäessä. Tai toivotaan ainakin. Tämän jälkeen en enää ole niin varma siitä, että kanit lisääntyvät kuin kanit.

Kaikille kaninkasvatusta suunnitteleville suosittelen mitä lämpimimmin alan perusteosta ja raamattua, Cheeken ja kumppaneiden kirjaa Rabbit Production. Ensimmäinen painos julkaistiin vuonna 1955. Amazonista saa uudenveroisia käytettyjä; omani on viides painos vuodelta 1987. Kaneja on tutkittu todella paljon tämän jälkeenkin, niitähän käytetään yleisesti koekaniineina. Tuotantokanien tutkimus keskittyy kuitenkin massatuotantoon tehdasmaisissa oloissa. Jos aikoo kasvattaa kaneja käsityönä, tämä on Se Kirja.

Jos taas uusi tutkimus kiinnostaa, osoitteesi on World Rabbit Science Association. Ihan oikeasti, on sellainen! Tietysti pitää olla kanitieteellinen yhdistys, missä muuten kanitieteilijät tapaisivat toisiaan.

----------------------

Tervetuloa seuraamaan keskeneräisen kanifarmin ihmeitä, Anne!