perjantai 29. toukokuuta 2015

Mustat pallerot

pikkumusta, 480g


Maksin kaksi eloonjäänyttä poikasta ovat nyt lihottaneet itseään kolme viikkoa vapaalla maitotarjoilulla. Tänään koitti totuuden hetki: punnituspäivä. Odotettavissa oli, että pennut ovat melko tuhteja. Olivatkin lähes puolikiloisia. Ihan kunnon lihakanin kokoisia siis, mutta ei mitään friikkejä. Meillä on punnittu isompiakin kolmiviikkoisia. Tosin silloinkin oli kyseessä poikkeuksellisen pieni poikue: neljä poikasta, yhteensä 2,4 kg.

Tuo kaksi ja puoli kiloa taikka vähän päälle taitaa olla emokanin rahkeille sopiva poikuepaino. Meillä ei ole ollut yhtään kolmeen kiloon yltävää poikuetta, ellei lasketa sellaisia, joita imettää kaksi emoa yhdessä. Tämä koskee kaiken kokoisia poikueita. Viiden ja kymmenen poikasen satsit painavat tässä iässä yleenä saman verran; emokanin maidontuotannolla on rajansa, ja jos maitoannosta jakamassa on monta, jokainen saa vähemmän.

Poikueet punnitaan könttänä 21 vuorokauden iässä, koska siihen asti ne elävät enimmäkseen emonsa maidolla. 21 vrk:n poikuepaino kertookin siis lähinnä emokanin ominaisuuksista. Sitä käytetään yhtenä vertailulukuna kun mietitään, mitkä emot jätetään jatkamaan sukua. Tällä kertaa tulos oli pohjanoteeraus: 950g! Mutta ehkäpä tätä kertaa ei lasketa, kyseessä taisi olla vasta harjoitus, kun poikasia oli vain kaksi. Eihän kaninpoikanen mitenkään pysty imemään itseään yli kilon painoiseksi kolmessa viikossa!


Ylläoleva kuva on kaninkasvattajan raamatusta, teoksesta Rabbit Production (Cheeke & al.), ja käppyrästä voi nähdä emokanin maidontuotannon määrän. Huippukohta on tässä kolmen viikon kuluttua poikimisesta, sitten maidon määrä kääntyy laskuun ja pupukaiset opettelevat syömään ruohoa, tai mitä nyt sattuu olemaan tarjolla. Alemmasta taulukosta käy vielä ilmi, että kaninmaito sisältää erityisen paljon rasvaa ja proteiinia. Tämä on yksi kanin tehokkaan lisääntymisen salaisuuksista.

Käyrä päättyy äkisti kuukauden kohdalla, koska jos emokani on tullut uudestaan tiineeksi heti poikimisen päälle, se vieroittaa poikasensa imetettyään niitä neljä viikkoa, kaivaa uuden pesäkolon ja saa uudet poikaset 31 vuorokautta edellisten jälkeen. Kani on monien petojen lempiruokalistalla, ja sen keino selviytyä tästä on lisääntyä kuin kani.

pikkumustat, 950g

Seuraava punnitus on 56 vuorokauden iässä. Kuka muistaa seiskan kertotaulun? Siis kahdeksan viikon vanhana. Tällä kertaa punnitaan puput erikseen, sillä tämä tulos kertookin jo heistä itsestään. Sukupuolen ohella tämä on tärkein tieto, kun lihakaninpoikaselle tehdään jatkosuunnitelmaa.

Sellaista tietoa ei tietenkään lainkaan oteta huomioon, että näillä on sama mutaatio kuin äidillään ja vielä pahempana: antavat paijata, jopa ottaa käteen, vastustelematta. Ragdoll-kaneja. Sanoisinko jo suorastaan passiivisia. Näiden suhtautuminen elämän yllättäviin ilmiöihin menee osapuilleen näin:

- Ai kappas, maailman katto aukes. Nyt sieltä tulee jonkun jättiläishirviön räpylä tännepäin. Viittiskö avata toisenkin silmän, no en taida viittiä. Oho, nyt se jättiläinen koskee mua. Olkoon, en jaksa siirtyä. Jaa, ei olis kannattanutkaan, ei se kai ollukkaan vaarallinen. Maistanpa sitä varmuuden vuoksi (lipslipslips) ... aika suolanen. No, tämä on nyt varmaan vaan joku ilmiö. Ottaisko vielä torkut.




15 kommenttia:

  1. Ilmiö :D
    Ihanat pastat mullerot... mejän kuopuksen unikissan nimi on Mustapallero. Ja kuvat kirvoitti äännähdyksiä, joita amerikkalaiset kirjoittaa muotoon "aaawww".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tietäisit, miltä ne tuntuu, tulis vielä vähän lisää awwww'ta!

      Poista
  2. Voi mikä söpöys! Ja mikä määrä tietoa!!! Olen aivan lumoutunut. Tosin tuo söpöys kai pitää unohtaa, kun kysymys on ruuasta eikä lemmikeistä.

    Kaikkien on pakko syödä (jos haluaa/täytyy elää). Kasvikunnassakin on lihansyöjiä (kihokit). Minulla ei ole ongelmia lihansyömisessä, mutta kylläkin siinä, jos lihaeläimeni elämä ei ole ollut tosi laadukasta ja sille sopivaa. Kunnioitukseni kaikille lajinmukaista elämää tarjoaville lihaeläinten kasvattajille!

    Kananmunatkin kelpaavat vain luomuna, samasta syystä. No, nyt taisin pahkua jo ohi aiheen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne sitten enää murkkuiässä ole niin kauniita, kuten on ollut täällä aiemminkin puhetta. Mutta jos nämä pallerot osoittavat lahjoja siihen suuntaan ja jos edes toinen niistä sattuisi olemaan tyttö, jättäisin mielelläni tällaisen meille emoksi.

      Lihansyönnissä olemme siis samoilla linjoilla. Eläinten oikeuksista keskusteltaessa voisi muistaa, että eläimillä ei ole oikeutta olla tulematta syödyksi, eikä sellaista voida niille antaa, vaikka koko ihmiskunta ponnistelisi asian hyväksi. Niin monet eläimet elävät syömällä toisia eläimiä, nuo pääskyset esimerkiksi, korppikotkista puhumattakaan. Mihin päädyttäisiinkään, jos kukaan ei enää söisi eläimiä!

      Mutta vaikka eläimillä ei olekaan tällaista oikeutta, ihmisellä on velvollisuuksia.

      Poista
  3. So sweet little creatures :))))

    VastaaPoista
  4. Vastaukset
    1. Niin ovatkin. Täytyypä leikkiä niillä usein, että tottuvat.

      Poista
  5. Suloisia! Meilläkin on yhdet kaninpoikaset syntyneet, mutta emokani oli ensikertalainen, eikä ymmärtänyt lapsukaisten päälle. Kerroit surullisesta äitienpäivästä. Samanlainen näky odotti minuakin: Kuolleita, kylmiä kaninpoikasia oli muistaakseni kuusi tai seitsemän. Kaksi poikasta oli vielä elossa ja ne elivätkin jonkin aikaa pulloruokinnalla, mutta valitettavasti kumpikaan ei lopulta selviytynyt. Tapaus oli sen verran ikävä, että uusia kaninpoikasia ei enää tullut. :(
    Mutta onhan nuo valtavan hellyyttäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en edes yrittänyt pulloruokintaa vaan jätin nuo kaksi eloonjäänyttä pesään. Emo sai sitten onneksi äitiysvaihteen päälle, vaikka alku ei ollutkaan ihan suoraan oppikirjasta. Olisihan siinä voinut käydä toisinkin.

      Poista
  6. Voi hyvänen aika..☺♥☺♥☺♥☺♥

    VastaaPoista
  7. Aika herkullisia, kuin pehmoleluja, kuten tuolla jo sanottiinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkullinen on juuri oikea sana tässä tapauksessa :)

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...