Mustat pallerot

pikkumusta, 480g

Maksin kaksi eloonjäänyttä poikasta ovat nyt lihottaneet itseään kolme viikkoa vapaalla maitotarjoilulla. Tänään koitti totuuden hetki: punnituspäivä. Odotettavissa oli, että pennut ovat melko tuhteja. Olivatkin lähes puolikiloisia. Ihan kunnon lihakanin kokoisia siis, mutta ei mitään friikkejä. Meillä on punnittu isompiakin kolmiviikkoisia. Tosin silloinkin oli kyseessä poikkeuksellisen pieni poikue: neljä poikasta, yhteensä 2,4 kg.

Tuo kaksi ja puoli kiloa taikka vähän päälle taitaa olla emokanin rahkeille sopiva poikuepaino. Meillä ei ole ollut yhtään kolmeen kiloon yltävää poikuetta, ellei lasketa sellaisia, joita imettää kaksi emoa yhdessä. Tämä koskee kaiken kokoisia poikueita. Viiden ja kymmenen poikasen satsit painavat tässä iässä yleenä saman verran; emokanin maidontuotannolla on rajansa, ja jos maitoannosta jakamassa on monta, jokainen saa vähemmän.

Poikueet punnitaan könttänä 21 vuorokauden iässä, koska siihen asti ne elävät enimmäkseen emonsa maidolla. 21 vrk:n poikuepaino kertookin siis lähinnä emokanin ominaisuuksista. Sitä käytetään yhtenä vertailulukuna kun mietitään, mitkä emot jätetään jatkamaan sukua. Tällä kertaa tulos oli pohjanoteeraus: 950g! Mutta ehkäpä tätä kertaa ei lasketa, kyseessä taisi olla vasta harjoitus, kun poikasia oli vain kaksi. Eihän kaninpoikanen mitenkään pysty imemään itseään yli kilon painoiseksi kolmessa viikossa!

Ylläoleva kuva on kaninkasvattajan raamatusta, teoksesta Rabbit Production (Cheeke & al.), ja käppyrästä voi nähdä emokanin maidontuotannon määrän. Huippukohta on tässä kolmen viikon kuluttua poikimisesta, sitten maidon määrä kääntyy laskuun ja pupukaiset opettelevat syömään ruohoa, tai mitä nyt sattuu olemaan tarjolla. Alemmasta taulukosta käy vielä ilmi, että kaninmaito sisältää erityisen paljon rasvaa ja proteiinia. Tämä on yksi kanin tehokkaan lisääntymisen salaisuuksista.

Käyrä päättyy äkisti kuukauden kohdalla, koska jos emokani on tullut uudestaan tiineeksi heti poikimisen päälle, se vieroittaa poikasensa imetettyään niitä neljä viikkoa, kaivaa uuden pesäkolon ja saa uudet poikaset 31 vuorokautta edellisten jälkeen. Kani on monien petojen lempiruokalistalla, ja sen keino selviytyä tästä on lisääntyä kuin kani.

pikkumustat, 950g

Seuraava punnitus on 56 vuorokauden iässä. Kuka muistaa seiskan kertotaulun? Siis kahdeksan viikon vanhana. Tällä kertaa punnitaan puput erikseen, sillä tämä tulos kertookin jo heistä itsestään. Sukupuolen ohella tämä on tärkein tieto, kun lihakaninpoikaselle tehdään jatkosuunnitelmaa.

Sellaista tietoa ei tietenkään lainkaan oteta huomioon, että näillä on sama mutaatio kuin äidillään ja vielä pahempana: antavat paijata, jopa ottaa käteen, vastustelematta. Ragdoll-kaneja. Sanoisinko jo suorastaan passiivisia. Näiden suhtautuminen elämän yllättäviin ilmiöihin menee osapuilleen näin:

- Ai kappas, maailman katto aukes. Nyt sieltä tulee jonkun jättiläishirviön räpylä tännepäin. Viittiskö avata toisenkin silmän, no en taida viittiä. Oho, nyt se jättiläinen koskee mua. Olkoon, en jaksa siirtyä. Jaa, ei olis kannattanutkaan, ei se kai ollukkaan vaarallinen. Maistanpa sitä varmuuden vuoksi (lipslipslips) ... aika suolanen. No, tämä on nyt varmaan vaan joku ilmiö. Ottaisko vielä torkut.