maanantai 25. toukokuuta 2015

Hävytön vislaus

Töistä tultuani keitin itselleni pannullisen teetä. Laitoin sen tarjottimelle, samoin ohuen porsliinikupin, hopealusikan, hunajapurnukan, pari voileipää (kylmäsavustettua hevosta ja tomaattia ruisleivällä) sekä päivän Hesarin.

Niitin vielä ämpärillisen villivihreitä tuomisiksi ja suunnistin kanilaan.

kanilan/puuliiterin ovi ja luumupuu

Pönkkäsin oven auki ja tarjoiltuani herkut istuin ovensuuhun nauttimaan omaa välipalaani. Kodikkaasti puputimme siinä kaikki kolme. Kolme, niin, koska mustat kaninpoikaset kieltäytyvät tulemasta ulos pesästä. Niillä olisi ollut silmätkin auki jo viikon, mutta ne eivät juurikaan viitsi avata niitä. Miksi suotta lähteä maailmalle onneaan etsimään, kun palvelu pelaa kotipesässäkin. Mustasta kahdeksikostahan jäi henkiin vain kaksi, ja nyt ne nauttivat nelinkertaista maitoannosta ja pulskistuvat kuin virtahevot.

Söimme siis kolmisin, Mixi, Maxi ja minä.

Silmäni sattui nurmikolla kasvavaan inhaan rönsyleinikkiin, ja jaksoin ihan hakea istutuslapion kitkeäkseni sen. Mutta tiedäthän, kuinka siinä käy: kun on nähnyt yhden, näkee toisen ja kolmannenkin, ja siinä tulee viettäneeksi tuntikauden kitkemisen huumassa. Se on samalla tavalla addiktoivaa kuin klassiset yhdistä-kolme-ja-poksauta -tietokonepelit. Vetoaa varmaan suoraan metsästäjä-keräilijän selkäytimeen. Sitä alkaa hakea tiettyjä kuvioita, vihreää vihreällä, ja jokainen löytö palkitsee.

Mutta miksi haluan kitkeä leinikkejä? Kas kaninkasvattajalle nurmikko on laidun ja pientareet heinäpeltoja. Herkulliset voikukat, ravitsevat juolavehnät ja mehevät vuohenputket ovat erittäin tervetulleita ravintokasveja nurmikollamme, kunhan pysyvät poissa kasvimaaltani, mutta leinikki on myrkyllinen! Ja leviää kuin rutto. Niittyleinikkien yli voi ajaa ruohonleikkurilla ja sitten viettää kuusi tuntia nyppien juurta myöten irti kaikki, jotka vain lakosivat eivätkä katkenneet. Seuraavana päivänä nurmikko on taas täynnään leinikkejä, jotka nostavat kiiltävän keltaiset hymynaamansa aurinkoon kuin niillä ei olisi koskaan ollut pienintäkään vastoinkäymistä elämässään. Mutta rönsyleinikki, tuo katala pirulainen, luikertelee valkoapilan, siankärsämön ja suikeroalpin seassa - nurmikkomme koostuu kaikenlaisista rönsyilijöistä, mutta on siellä hieman ruohojakin joukossa - ja työntää uusia juuria maahan aina kun saa lonkeronsa ojennettua muutamankaan sentin päähän. Se haarautuu, risteilee, kurkottaa, ylettyy kaikkialle ja ennen kaikkea pitää päänsä alhaalla niin ettei ruohonleikkurilla ole siihen mitään vaikutusta. Paitsi ehkä varjostavien kilpailijoiden poistaminen parantaa sen elinvoimaisuutta ja etenemisnopeutta. Rönsyleinikki on paholaisen isoäiti.

huussin ovi ja tuomi


Kun siinä kyykin leinikinmetsästykseen uppoutuneena, kuulin hävyttömän vislauksen. Sellaisen, josta heti kuulee, että viheltäjällä ei ole pienintäkään käsitystä pohjoismaisesta demokratiasta tai sukupuolten tasa-arvosta, ei ymmärtäisi niitä vaikka selitettäisiin eikä piittaisi niistä vaikka ymmärtäisikin. No, ehkä kaiken tämän kuuleminen tuosta vihjailevasta ja irstaasta vihellyksestä onnistui paremmin, koska tunsin vislaajan. Hän on intialainen kesänaapurimme. Häntä ei ollutkaan vielä näkynyt tänä vuonna.

Nousin siis iloissani seisomaan ja huusin: "Tervetuloa!"

Intialainen naapuri nousi siivilleen ja lensi talon taa yhtenä punaisena räpytyksenä. Toivottavasti tulee vielä takaisin. Hän on aika komea kaveri, nokka varsinkin. Ääninäyte hävyttömästä vislauksesta on kuunneltavissa täällä.

Punavarpunen on sikälikin taantumuksellinen, että hän ei ole vielä huomannut jääkauden loppuneen. Siksi hän sinnikkäästi muuttaa talveksi Intiaan, vinosti poikki koko mantereen, vaikka nykyään yhtä hyviä talvehtimispaikkoja löytyisi lähempääkin. Mutta konservatiivi on konservatiivi.

Totta puhuen punavarpusen muuttoreitti on pysynyt samana, koska se ei opi sitä emoiltaan vaan suunnistaa vaiston varassa. Kuinka tuollainen asia voi olla geeneissä, se on minusta ihme, niin kuin erinäiset pesänteot ja muutkin vaistotoiminnot. Maailma on niin ihmeen hyvin rakentunut! Sääli, jos ajattelemattomuuttamme menetämme siitä hienoja osia, ehkä sellaisia joita emme ole koskaan ehtineet oppia tuntemaankaan.


kanatarha Kirsikkapuistossa - vai kirsikkapuisto tarhassa?


17 kommenttia:

  1. Täydellisen kaunis kuva kanilan/puuliiterin ovelta! Mitkä värit!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai? Kiva! En ole sommitellut värejä, ne ovat tuollaiset ihan muuten vaan. Hyvä kun sanoit!

      Poista
  2. Enpä ole aikoihin (enää) kuullutkaan moista vislausta, hyvä kun sitä voi kuunnella netistä! Teillä näköjään jo tuomet ja kirsikat kukkii. Meillä tuomet vasta nupulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä rupeaa luumun kukinta olemaan jo ohi. Omenankukkia odotellaan.

      Poista
  3. Meillä Suomen mökilä oli yhtenä kesänä punavarpunen - ei ihan tavallista Oulun korkeudella. Vislailtiin toisillemme ja olin niin kovin iloinen sen kesystä seurasta. Seuraavana vuonna matka Intiasta taisi olla liian pitkä, eikä se enää palannut. Olin yhtä surullinen kuin aina, jos joku tuttu muuttaja jätti tulematta…

    Ja nuo rönsyleinikit. Tuttu juttu. Mutta miten ihan tunne, kun saa juuresta napakan otteen ja voi vetä sitä maasta kuin sähköjohtoa, ja mukaan tulee aina uusi ja taas uusi leinikki… aah! Tämä tosin vaatii kukkapenkin pehmeän mullan - ei onnistu nurmikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa ihanalta kitkemiseltä. Minä yritin kiskoa niitä tönkkösaven päälle kasvaneesta ristiin rastiin pujottautuneiden rönsyjen kudoksesta.

      Poista
  4. Upea oli vislaus, noita punavarpusia oli aikoinaan muutamana kesänä meilläkin, mutta ei enään vuosiin ole näkynyt. Taistelu rönsyleinikkiin on melko työlästä puuhaa. Kaunishan se olisi kun ei niin ahkera leviämään, eikä olisi vaaraksi kaneille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että kani ehkä osaisi jättää leinikin syömättä, kun muutkin eläimet osaavat. Vai voiko kani olla tyhmempi kuin lammas? Mutta ei sen leinikin silti tarvitse minun laitumellani siis nurmikollani kasvaa, eihän siihen kohta mahdu muita kasveja ollenkaan.

      Poista
  5. Rönsyleinikki. Huokaus.
    Ihanaa kun joku vislailee:)

    VastaaPoista
  6. Voihan rönsyleinikki, meillä on sitä niin paljon että taitaa olla taisto sen kanssa hävitty. Olen varmaan kottikärryllisen sitä kasvimaaltakin jo poistanut, enkä ole edes ehtinyt kaikkia penkkejä vielä kitkeä. Olen kanssasi erittäin samaa mieltä sen sukulaissuhteista paholaiseen. Juolavehnä on enkeli siihen verrattuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kitkin selkäni juntturaan enkä edennyt kuin pari neliömetriä ihan turhaa liiterin rapunedustaa. Joka sen jälkeen näytti niin kauniilta kuin raivohullu capybara olisi siinä kuopinut sorkillaan. Muualla rehottaa, pakko kai luovuttaa. Minulla on yksi nurmikko, jossa leinikkiä ei vielä ole, mutta joka suunnasta se lähenee.

      Poista
  7. Ajattele, omakotitaloon muuttaessani ajattelin, että onpa tuo matala keltainen kukka kaunis ja hyvä maanpeitekasvi. Siirsin sitä jopa yhteen kukkapenkkiin. Sittemmin olen tutustunut tähän rönsimykseen paremmin ja manaan sen kompostiakin kauemmas. Sen verran haluan mainostaa, että F:n rikkaruohokitkijä on aivan erinomainen vekotin voikukan lisäksi myös rönsyleinikkiin. Lähtee juurinaan, eikä tarvitse pahemmin kumarrella eli säästää selkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä edes löytäisi sitä tuolta viidakosta, jos en kyykkisi ja kampaisi sitä sormillani. Mutta alakerran isäntä haaveilee ns. voikukkaraudasta. Voisikin ostaa sille sellaisen juhannuslahjaksi... ;)

      Ja ONHAN leinikki hyvä maanpeitekasvi! Ihan parhaita! Jos siis ei tahdo syötävää maanpeitettä. Taatusti kestää Suomen ilmastossa, ei tarvitse mitenkään hoitaa ja hemmotella.

      Poista
    2. OOOH! Mikä olisi ihanampi juhannuslahja, kuin haaveen toteutuminen!

      Poista
  8. Rönsyleinikki on rasittava pirulainen! Vihellyksiä en ole kuullut- tylsää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä viheltäjä vielä ehtii teillekin. Toivossa on hyvä elää.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...