keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Kaikkea voi myydä

Jos on joulumarkkinat, mitä tahansa voi myydä. Tai ainakin yrittää. Pienet kivet menivät hyvin kaupaksi Porvoon Taidetehtaalla. Seuralainen osti näistä sommitellun kynttilänjalan. Kivet katselivat meitä niin kovin vetoavasti. Pikkukivipöydän ohi olikin vaikea kävellä ilman aww-efektiä.



Taidetehtaalla näin tällaisenkin hienon liikeidean: paikallisen ravintolan kärry kiersi myymässä myyjille soppaa ja pullaa. Asiakaskunta oli taattu.



Yleiskuva Porvoon Taidetehtaan joulumyyjäisistä:



Yleiskuva Mäntsälän Saaren kartanon joulumyyjäisistä:



Saaren kartanolla oli myyjäisten lisäksi joulumetsä, eräänlainen kotieläinnäyttely. Oli ankkaa ja aasia, pupua, vasikkaa ja lammasta. Fotogeneettisimpiä katseenvangitsijoita saattoivat olla alpakat.



Omista kasvihuoneista oli saatu upeat ja omaperäiset joulukoristeet. Ja olihan siellä niitä joulukukkia myynnissäkin. Joulutähtiäkin niin monta eri väriä, etten ollut tiennyt olevankaan, ja toinen toistaan upeampia tietysti.



Huolimatta siitä, että kohtalo ystävättärien hahmossa viekotteli minut moisille tilpehöörikarnevaaleille, onnistuin rajoittamaan ostokseni kulutustavaroihin. Elintarvikkeita ja kynttilöitä. En kuunnellut pellavatekstiilien houkutushuutoja. Hyvä minä!


29 kommenttia:

  1. Joulumyyjäiset ovat ihania! Yritän myös olla ostamatta mitään turhuuksia, vaikka kaikki kaunis ja kimmeltävä houkuttaa. Syötävät ja poltettavat jutut yleensä itselleni sallin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ehkä ole meneillään kauhean ostavainen kausi elämässä, siksi tämä onnistui aika helposti.

      Poista
  2. Ihan helpoo, kun on selkäranka ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika monella on sen verran skolioosia, että joskus vähän sortuu...

      Poista
  3. No mutta AAWWW täytyy sanoa itsekin. :) Siis ihania pikkukiviä silmineen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja niitä oli koko pöydällinen siellä killittämässä ohikulkijoita "ota minut mukaan" -katseellaan!

      Poista
  4. Hymyilytti noi pikkukivet. Itsehän uskon, että kivet ovat eläviä, mutta niitä on yleensä vaikea katsoa suoraan silmiin :).

    Ja alpakka…….. mulla on salainen haave. Tai ei niin salainenkaan. Haluan ystäväkseni alpakan, tai monta niitä kai pitää olla… Olen kerran jopa soittanut yhdelle alpakkaterapeutille ja vähän kysellyt, miten se alpakkaterapia oikein toimii. Pitänee tehdä alpakka-aarrekartta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivien elävyydestähän on olemassa mielenkiintoisia ajatuksia! Kuten filosofi Friedrich Schellingillä (1775-1854): "Elämä uinuu kivessä, herää kasvissa, liikkuu eläimessä ja ajattelee ihmisessä." Tässä muodossa ajatus esiintyy Axel Fredenholminin tekstissä.

      Poista
    2. Siis Fredenholmin, tietysti!

      Poista
    3. Mielenkiintoinen ja kaunis ajatus. Jo ihan pienenä tyttönä silittelin kiviä ja "tunsin" niiden sykkivän ja hengittävän. Se usko on säilynyt läpi elämän.

      Poista
    4. Alpakka piti sellaista märisevää ääntä niin kuin pikkukakara jolla on kurja olo. Siihen kestää varmaan vähän aikaa tottua ennen kuin uskoo, että otus on silti ihan tyytyväinen, ihmiskorva vain tulkitsee äänen väärin.

      Poista
  5. Monenlaista on myyjäisissä tarjolla. Minulta on jäänyt kokonaan myyjäiset väliin nyt joulun alla. Mistä lie johtunut. Muutenkin on kaikki vielä ajatulksen varassa, mutta kyll äse joulu minullekin tulee, Tottakai.
    Oikein hyvää tätä viimeistä viikkoa ennen joulua

    VastaaPoista
  6. Vastaukset
    1. On! Ja aika pieni. Silti jotkut katsojat luulivat sitä laamaksi tai jopa kameliksi.

      Poista
  7. Alpakoilla on kuulemma omat agility-kisansa. Varmasti aikamoista nähtävää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovatkin takuulla tosi agiileja, vai mikähän se sana olisi :)

      Poista
  8. Tilpehöörikarnevaaleilla jos sortuukin pellavajutskiin, niin aina voi ajatella että tuli kannatettua pientä käsityöyrittäjää! Minulla on onneksi (?) sellainen piirre moisilla markkinoilla, että minusta tulee entistä pihimpi... Useimmiten tulen pois tyhjin käsin, ja sekin jotenkin nolottaa. Mietin, että olenkohan minä koskaan rapsuttanut alpakkaa, en vissiin. Tilanne täytyy korjata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en uskaltanut rapsuttaa tuon kuvassa näkyvän beibialpakan äitiä, vaikka se pyysi! Kun vieressä oli kyltti, missä oli niin hauskasti muotoiltu varoitus: Älä työnnä sormiasi aitaukseen, voimme luulla niitä porkkanoiksi!

      Poista
  9. Voi sentään, eivätkö ne pellavat puhuneet samaa kieltä kanssasi vaiko eivät huutaneet tarpeeksi kovalla äänellä? Ei vaiskaan, hyvä sinä! Itsekin ihan jo ihmettelen, että joulu senkun lähestyy eikä meikäläistä saa mikään tavara nalkkiin ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä en ole hirveän ostohimoinen, mutta on joitain tavaroita joita kuvittelen aina tarvitsevani. Teepannut ja pellavatekstiilit esimerkiksi. Mutta nuo myyjäiset olivat aika helppoja.

      Poista
  10. Olen opetellut esittämään itselleni kysymyksen:"tarvitsenko tätä todella?" Jos vastaus on kielteinen, en osta. Vaatii kyllä toisinaan uusinta kysymyksen, mutta harjoittelusta on ollut hyötyä. Myyjäisissä on toki paljon käden tuotteita, mutta tarvitseeko ihminen joka vuosi uusia joulu koristeita. Ei, parempi ylläpitää vaikkapa perinteitä ja nostaa esille niitä vanhoja tuttuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen viimeksi tänään kysynyt itseltäni: "kuinka monta teepannua ihminen todella tarvitsee?"

      En sitten ostanut sitäkään, mutta kyllä se oli söpö!

      Asioita, joita todella tarvitsee, on yllättävän vähän.

      Poista
  11. Minä en ole vähimmissäkään määrin markkinaihminen, mutta uskoisin löytäväni tuolta kassillisen ostettavaa syötävää. Menisin mieluiten paikalle ensimmäisenä tai viimeisenä, parveilevat ihmiset on inhottavia.

    Mun ongelma on se, ettei huvita ostaa mitään minkä tiedän että osaisin tehdä itsekkin. Ei sitten kuitenkaan tule tehtyä- koskee esimerkiksi vaatteita. Vaatekaappini onkin hyvin mielenkiintoinen, mitä nyt on sattunut kirpparilta jäämään käteen- ja hyvin niillä pärjätään. Ehkä muotipostauksia ei kannata kauheasti tehdä, mutta pääasia on ettei ilman rettuja kulje kylillä!

    Mä jouduin viimeviikolla voimakkaasti kyselemään itseltäni tarvinko uuden pannunalustan, kun oli niin puhutteleva, Sen pinta oli tehty vanhasta kartasta. En tiedä kuinka kartan pinnan saisi käsiteltyä niin että se kestäisi kuumaa, voisin tehdä itse sellaisen jos tietäisin. Sen takia pystyin olemaan ostamatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulisi, että pannunalusen ostaminen olisi pieni synti. Mutta ehkä on parasta pitää nollalinja, ettei ala lipsua.

      Poista
    2. Kaikki aina puhuvat kirpparivaatteista. Niitä minäkin tahtoisin ostaa. Mutta miten saatte niistä pois pesuaineiden yms. HAJUT? Tuoksuiksi niitä kai sanotaan, mutta minun on mahdotonta käyttää noita löyhkääviä vaatteita.

      Poista
    3. Sain kerran parfyymit pois ihanasta villavaatteesta tuulettamalla sitä vuoden ulkona. Mutta varmaan tähän on keksitty parempiakin konsteja?

      Poista
  12. Ihania kuvia ja tunnelmia. Joulumyyjäiset ihania ja Porvoon Taidetehdas hieno paikka. Meidän tytöt käyvät siellä jo kolmatta vuotta askartelukerhossa. <3

    Tunnelmallista joulunaikaa. :)

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...